Haluan innostaa muita mukaan

Kaupunginjohtaja Juha Piiroinen on sitoutunut vuodeksi mukaan Terveempi suonenjokelainen -hankkeeseen, jossa tavoitteena on lisätä liikuntaa ja vahvistaa toimintakykyä.

“Vielä ei ole kunto ihan pohjalukemissa, mutta nyt on ruvettava jotain tekemään, ettei niin käy ja toimintakyky säilyy ja kenties paranee. Lähdin mukaan myös siksi, että haluan näyttää suonenjokelaisille esimerkkiä ja haastaa muita mukaan liikunnallisempaan elämään”, toteaa Juha Piiroinen.

Kiireisen ihmisen kalenteri täyttyy, mutta jatkossa Juhan kalenterissa on aikaa myös oman terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen ja parantamiseen.

“Aikaisemmin olen liikkunut huomattavasti enemmän, kyllä työ on vienyt ajan liikkumiselta. henkilökohtaisella puolella tässä projektissa tavoitteeni on rytmiä ja säännöllisyyttä liikkumiseen ja aikaa itsekkäästi ihan itselleni. Töiden puolesta toivon tämän lisäävän positiivista suhtautumista tähän hankkeeseen ja ihmisten lähtevän mukaan, tämä on ainutlaatuinen tilaisuus saada olla ammattilaisen ohjauksessa ja käyttää kuntosalia ja uimahallia ilmaiseksi. Myös ravintoneuvonnan osuutta pidän erittäin positiivisena asiana toimintakyvyn kannalta.”

Juhan tavoitteena on pysyvä elämänmuutos liikkumisen suhteen ja se prosessi on käynnistynyt hänen omassa päässään, ajan löytäminen on suurin haaste.

“Nytkin käytän tähän salilla käyntiin lounastaukoni, kyllä sitä aikaa löytyy, kun järjestää. Ja onhan tämä muutenkin korvien välinen juttu, jatkuva stressi ja työpaineet katkeaa, kun ajatukset on täällä ihan muualla.”

Juha on aiemmin ollut ryhmäliikkuja.

“Kuntosali ei ole minulle ollenkaan oma ympäristö, enkä ole koskaan ollut missään ohjatussa kuntosaliohjelmassa mukana, olen enemmän joukkue- ja pallopeli-ihmisiä, mutta kyllä lihaskuntoa tarvitaan. Toivoisin, että kaupungin työntekijät tarttuisivat haasteeseen ja tulisivat mukaan, jaksetaan sitten töissä paremmin.”

 

Välillä voi vain olla

Johanna Tervonen on tehnyt uraauurtavaa työtä Norjassa uupuneiden auttamiseksi. Paluumuuttaja näkee, että työlle on tarvetta meilläkin.

Jo pienet lapset saattavat olla voipuneita. Heidän kohdalla ei tosin puhuta voipumisesta, vaan kiukuttelusta ja ilkeilystä. Syynä voi olla liian ohjelmoitu elämä, jossa olemiselle ei ole sijaa.

”Pientenkin ihmisten elämä on aika hektistä. On enemmän kuin harvinaista, ettei perheissä harrasteta mitään. Sellaista ei oikein uskalleta edes sanoa”, Johanna Tervonen on huomannut.

Ei siis ihme, että moneen rooliin taipuvat aikuisetkin stressaantuvat.

”Uupumus uhkaa kaikkia, kun nykymaailma on aika vaativa ja suorituskeskeinen”, Tervonen vahvistaa.

Kaksikymmentä vuotta Norjassa opettivat Tervoselle, että hän voi fysioterapeuttina tehdä työtä uupuneiden hyväksi.

Osaamista ulkomailta

Kokkolammentiellä asunut ”Saharan tyttö” päätti muuttaa Norjaan, sillä siellä oli huutava pula fysioterapeuteista. Hyvän pohjan antoivat Kuortaneen urheilulukion ruotsin kielen opetus ja Oulussa terveydenhuoltohenkilöstölle järjestetty kolmen kuukauden norjan kielen kurssi. Tervonen muutti ensin pohjoiseen Hasvikin kuntaan, mutta kaamoksen ajamana päätyi sittemmin Keski-Norjaan. Tolgassa hän työskenteli kuusi ja puoli vuotta kunnan terveysasemalla ja Levangerissa kaksitoista vuotta sairaalan psykiatrisella klinikalla. Sairaalan moniammatillisessa ryhmässä Tervonen näki työnsä mahdollisuudet. Hän kiinnostui eri diagnoosien yhteydessä ilmenevästä CFS:stä eli väsymysoireyhtymästä, tutki sitä ja vei oppeja käytäntöön. Lopulta hän jo koulutti sairaalan ja perusterveydenhuollon henkilöstöä, kuntien työntekijöitä sekä paikallista Kelaa aiheesta.

Yrittäjäksi Savoon

Vaikka Tervonen viihtyi Norjassa, muutto kotikonnuille kolkutteli mielessä. Hän halusi ikääntyvien vanhempiensa lähelle helpottamaan heidän arkipäiväänsä. Niinpä puolitoista vuotta sitten muuttokuorma oli valmis. Mukaan lähtivät luonnollisesti myös norjan kieltä tottelevat kultaisetnoutajat Onni ja Osku.

Samaan aikaan kun paluumuuttaja etsi töitä, valtakunnallinen Hippo Terapiaklinikka laajensi toimintaansa Kuopioon. Ei aikaakaan, kun Tervonen aloitti työt ammatinharjoittajana ja yhtenä klinikan asiantuntijoista.

Hän palvelee kaikenikäisiä, sekä maksusitoumuksella että yksityisesti tulevia asiakkaita. Tähän saakka hänen suurin asiakasryhmänsä on ollut Kelan kuntoutuksessa olevat vaikeavammaiset.

Vaikka klinikalla on toimitilat Kuopiossa, fysioterapeutti usein ajaa asiakkaiden luo.

”Teen työtä pääsääntöisesti asiakkaan lähiympäristössä, lähellä hänen arkipäivää. Hyöty on silloin parempi.”

Tervonen liikkuu Kuopion, Suonenjoen ja koko Sisä-Savon alueella, eikä pidä sitä rasitteena.

”Suomessa on niin hyvä ajaa”, Tervonen vertaa täkäläistä tienhoitoa Norjan vastaavaan.

Oireyhtymä yleiseen tietoon

Uupuneiden auttamisen Tervonen näkee työnä, joka tulee lisääntymään. Mistä sitten tunnistaa avuntarpeen?

”Väsymys menee ohi lepäämällä. Sitä seuraava vaihe on uupumus, joka ei enää mene viikonlopussa ohi. Kun uupumus pääsee kehittymään, voi tulla väsymysoireyhtymä.”

Pahimmillaan ihminen ei enää pääse omin voimin sohvalta ylös. Masennuslääkkeistä ei ole apua, sillä kyse ei ole masennuksesta. Lääkkeenä on vaiheittain etenevä kuntoutus.

Tervonen haluaa tehdä oireyhtymää tunnetuksi ja hänellä onkin ollut mielessä luentojen ja kurssien pitäminen esimerkiksi omaishoitajille ja vammaisjärjestöille. Se onnistuu ajan kanssa.

”Osaan tämän norjaksi. On suuri haaste kääntää ajatukset ja terminologia suomeksi.”

Tervonen haluaa hyödyntää ulkomaan kokemuksiaan myös harrastuspuolella.

”Tekisi mieli alkaa pitää koirien erikoisetsintäkursseja. Sellainen on kehitetty Norjassa ja olen saanut luvan ainoana Suomessa järjestää kursseja.”

Kouluttajan omat koirat, paluumuuttaja Osku ja maahanmuuttaja Onni, osaavat etsiä eksyneitä. Juvalla kolmikko kokeili myös tryffeleiden etsimistä, ja sekin onnistui.

 

Aineeton hyvinvointi vientituotteena

Huhtikuun puolivälissä järjestetään Tampereella Supermessut, joka sisältää myös kotimaan matkailumessut. Savogrow -alueen kunnat lähtevät messuille yhteisellä, koko messualueen suurimmalla osastolla. Olemme miettineet, millä sisällöllä täytämme yli 50m2 kokoisen tontin. Mitä haluamme viestiä ulospäin alueestamme? Mikä yhdistävä tekijä on Keiteleellä, Pielavedellä, Suonenjoella, Rautalammilla, Tervolla ja Vesannolla? Monet ideat pyörivät savolaisen hulluuden tai lupsakkuuden äärellä. Itse ajattelen, että alueen vahvuus on, että täältä löytyy hyvä balanssi oman näköisen elämän rakentamiseen.

Ilmastonmuutos on ohjannut meitä tarkastelemaan kulutustottumuksiamme. Sen seurauksena elämykset ja kokemusperäinen toiminta nostavat suosiotaan suhteessa materian keräämiseen. Tämä korostuu ainakin omassa elinpiirissäni kolmekymppisten, toiminnan täyteisiä vuosia elävien keskuudessa. Arjesta muokataan yhä vahvemmin omien arvojen näköinen paletti, jossa merkityksellisyyttä voi kokea joka päivä. Kulutustottumusten muutoksesta on seurannut myös rauhoittumisen ja mitääntekemättömyyden trendi. Haetaan vastavoimaa oravanpyöräelämälle ja suoritusyhteiskunnalle.

Itse nautin siitä, että täällä ihmisten askel on hitaampi kuin pääkaupunkiseudulla. Täällä mahdollistuu se, että ihmisillä on enemmän aikaa luoda omaa elinympäristöään ja toteuttaa itseään. Toivon, että me kehittäjät muistutamme itseämme useammin siitä, että alueen elinvoimaa vahvistetaan nimenomaan sen ihmisiä varten.

Olen hurjan iloinen, että valitsimme messuosaston suunnittelijaksi Rautalammilta kotoisin olevan Maru Hautalan. Näimme suunnitelman tällä viikolla ja itse ihastuin siihen! Tarjoamme messuilla kävijöille juuri sen, mitä alueemme parhaiten tarjoaa: hetken aikaa pysähtyä, kuulla lintujen kevätlaulua ja tuoksutella aitoa savolaista havumetsää. Viemme messuille aineetonta hyvinvointia, tärkeintä vientituotettamme.

Saara Hanhela

Kirjoittaja työskentelee kuntakehittäjänä SavoGrowlla, hakee energiaa metsästä ja nauttii arkipäivien pienistä iloista.

 

Routakuopat rikkovat nyt autoja

Suomen tiestöllä on nyt valtavasti routavaurioita, jotka voivat vahingoittaa autoa. Tiestön kunnossapitoon tarvitaan rahaa – nopeusrajoitusten alentaminen ei ole oikea tapa hoitaa asiaa.

Vaikka aamuisin on vielä koviakin pakkasia, niin lämpötilat kipuavat päivisin isossa osassa maata plussan puolelle. Ilmojen lauhtumisen myötä tiet ovat täynnä teräväreunaisia routakuoppia ja halkeamia, jotka aiheuttavat helposti rengas- ja vannevaurioita sekä hajottavat iskunvaimentimia ja tukivarsia. Vaikka voisi kuvitella tienpitäjän eli pääsääntöisesti valtion tai kunnan vastaavan korjauskustannuksista, ei asia ole näin yksiselitteinen.

”Mahdolliseen vahingonkorvausvelvollisuuteen vaikuttaa tapauskohtaisesti se, voidaanko vahingon katsoa aiheutuneen tien virheellisestä hoidosta, puutteellisesta kunnossapidosta tai muista laiminlyönneistä. Tienpitäjä saattaa välttyä korvausvelvollisuudesta esimerkiksi kertomalla routavaurioista liikennemerkillä”, Autoliiton toimitusjohtaja Pasi Nieminen toteaa.

”Usein huonokuntoisen tien ongelma hoidetaan myös alentamalla nopeusrajoitusta. Se on helppoa ja tienpitäjälle halpaa, mutta tienkäyttäjien kannalta täysin väärä tapa. Kyllä meidän pitää huolehtia, että tiet pysyvät niille suunnitellulla nopeudella ajettavassa kunnossa.”

Tiestön huono kunto ei ole mikään uusi asia, vaan korjausvelka kasvaa vuosi vuodelta. Liikenneverkon rahoitusta pohtinut parlamentaarinen työryhmä päätyi vuosi sitten julkaistussa loppuraportissa yksimielisesti vaatimaan liikenneverkon rahoitustason nostoa. Nykyinen hallitus sai muutaman viime vuoden aikana korjausvelan kasvun pysähtymään. Tälle vuodelle perustienpidon rahoitusta kuitenkin laskettiin 200 miljoonalla eurolla.

”Tiestön rapistuminen aiheuttaa autojen rikkoutumisten lisäksi valtavia kustannuksia kansantaloudelle muun muassa pidentyneinä matka-aikoina. Samaan aikaan kun esimerkiksi rekkojen maksimipainoja ja -mittoja nostetaan, meillä on enemmän painorajoitettuja siltoja kuin koskaan. Huonokuntoiset tiet ovat myös iso liikenneturvallisuusriski”, Nieminen toteaa.

Jos auto rikkoutuu routakuoppaan ajon seurauksena, on vahingosta syytä ilmoittaa heti eteenpäin. Mikäli tienpinnan vaurio on maantiellä, jossa ELY-keskukset vastaavat tien kunnosta, autoilijan kannattaa olla heti yhteydessä Tienkäyttäjän linjaan (puh. 0200 2100). Jos vaurio on kunnan tai kaupungin katuverkolla, korvausvaatimus esitetään kunnalle tai kaupungille. Jos vauriot ovat suuria tai vahingosta aiheutuu henkilövahinkoja, pitää siitä ilmoittaa myös poliisille.

”Routakuopista, tien puutteellisesta kunnossapidosta ja muista liikennettä vaarantavista ongelmista tiestöllä voi ilmoittaa Tienkäyttäjän linjaan, vaikka auto ei olisikaan vaurioitunut”, Nieminen neuvoo.

ELY-keskuksen ohjeet korvaushakemuksen täyttämiseen ja tarvittaviin liitteisiin löytyvät osoitteesta www.ely-keskus.fi/web/ely/vahingonkorvaukset.

”Olennaista on vahinkopaikan ja aiheutuneiden vaurioiden kuvaaminen mahdollisimman huolellisesti heti vahingon satuttua. Myös tapahtumapaikan sijainti ja kellonaika on syytä kirjata ylös. Mikäli tapauksella on silminnäkijöitä, kannattaa heiltä pyytää lausunnot ja yhteystiedot”, Nieminen sanoo.

 

Kulttuurin parissa viikoittain

Parikymmentä naista kokoontuu maanantaisin Demarituvalle keskustelemaan, askartelemaan ja tekemään käsitöitä.

Kulttuuri- ja käsityökerho on kokoontunut suonenjoella jo yli 50 vuotta. Yksi uskollisimmista vakiokävijöistä on Aune Laukkanen, hän on osallistunut toimintaan jo 70-luvulta lähtien. Samoin kesäkuussa 90 vuotta täyttävä Liisa Myyryläinen ei jätä kerhoa hevillä väliin.

“Asun tässä ihan vieressä, niin on helppo tulla. Täällä on mukava olla toisten seurassa, pysyy mieli virkeänä”, kertoo Liisa.

Kerholaiset kokeilevat uusia käsitöitä ja askarteluja. Välillä lauletaan ja lausutaan runoja.

“Aina kun joku keksii uuden vinkin, sitä kokeillaan. Seuraavaksi tehdään pääsiäiskoristeita. Pöydillä olevat liinat on itse tehtyjä ja monenlaisia käsitöitä on täällä tehty ja kokeiltu, opittu paljon uutta”, kertoo Saima Kettunen.

Kerho ei ole millään tavoin poliittinen, se on kaikille avoin ja kokoontuu maanantaisin klo 12-14. Uudet kävijät ovat tervetulleita joukkoon.

Kaija Heikkinen pitää kerholaiset aina välillä liikkeessä. Hän käy itse aktiivisesti kuntosalilla ja vesijumpassa ja senioritansseissakin ja haluaa saada myös muut liikkumaan.

“Me harjoitellaan keppijumppaa istualtaan ja seisaaltaan, pienikin liike on tärkeää. Tämäkin on sellaista yhteistä kanssakäymistä ja vie eteenpäin”, kertoo Heikkinen.

Päivän politiikka puhuttaa ja Minna Canthin päivää kerholaiset juhlivat kakkukahvien merkeissä. Kakku oli leivottu tietenkin Minnan reseptillä.

Anna-Liisa Itkonen esitelmöi kerholaisille Minna Canthin elämästä ja saavutuksista.

“Minna Canthia on täällä joskus luettu ennenkin ja muutenkin keskustellaan ajankohtaisista asioista, mitä milloinkin on meneillään”, toteaa Itkonen, “saatetaan me joskus vähän juoruillakin”, hän naurahtaa ja päättää puheensa Minnan kuuluisiin sanoihin:

”Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää.”

 

Heinäsirkkoja saa nyt nettikaupasta

Tervolaisia heinäsirkkoja saa tilattua nyt netistä. Sirkkoja.fi –verkkokauppa avasi sivunsa maaliskuun alussa.  

Monialayrittäjät Hasse Wallen, Ilkka Tarvainen ja Harri Pekkarinen ovat innoissaan.

Sirkat pakataan omissa tuotantotiloissa, ja pusseista löytyy alkuun muun muassa hunajaisia ja chilimausteisia sirkkoja. Yhteistyötä on tehty myös lähileipomoyrittäjän kanssa, ja sen tuloksena syntyivät sirkkatäysjyvälastut.

Savonia Grasshopperin juuret juontavat 30 vuoden päähän, jolloin Ilkka Tarvaisen tomaattipuutarhalla alkoi kuulua siritys. Heinäsirkat löysivät tiensä alueelle, ja siitä saakka ne saivat rauhassa elellä lämpimissä kasvihuoneissa kesät ja talvet. Tomaatin viljelyä ei enää puutarhalla ole, se muodostui kannattamattomaksi. Siksi Tarvainen siirtyi sirkkakasvattajaksi. Nyt Puutarhatielle on rakennettu sirkkaloita, joissa tuhannet hyppivät hyönteiset sirittävät.

Yhteistyössä voimaa

Kolme yrittäjämiestä sparraavat toisiaan päivittäin muun muassa kännykän pikaviestimien avulla.

“Kun useampi ihminen miettii ratkaisuja, tulee esiin näkökulmia, joita itsellä ei olisi tullut mieleen”, Ilkka Tarvainen kertoo.

Kun joskus tulee takapakkia, kuten usein uuden yrittämisessä, pohtivat miehet yhdessä, miten tästä eteenpäin. Uuden tuotteen lanseeraaminen vaatii pitkäjänteistä työtä.

“Heinäsirkat ovat herättäneet laajasti mielenkiintoa. Ihmisten reaktiot uudesta yrityksestä ja innovaatiosta ovat positiivisia, ainoastaan hyönteinen itsessään aiheuttaa toisinaan puistatuksia”, miehet kertovat.  

“On hienoa olla lajissaan eräänlainen pioneeri. Tieto ja taito ovat tulleet testaamalla. On mukava katsoa, kun työ kantaa hedelmää”, Ilkka Tarvainen sanoo.

Aluksi markkinointi keskittyy kotimaahan, mutta suuntana siintää ulkomaat.

 

Kevätflunssat jylläävät

Flunssat ja influenssat ovat liikkeellä. Ne tarttuvat ihmisestä toiseen. Influenssan tunnistaa korkeasta kuumeesta, virusflunssa on taas tyypillisesti ns. “räkätauti” hengitystieinfektiona. Molempien tautien kotihoitona pätevät melko samat keinot.

Kun flunssa tai influenssa iskee, ensimmäinen toimenpide on jäädä kotiin lepäämään. Jo s erehtyy menemään töihin tai viemään sairaan lapsen hoitopaikkaan, tekee karhunpalveluksen itselleen ja muille, koska tauti leviää edelleen. Lepo on tärkeää.

Kotona kannattaa ottaa lisäannoksia sinkkiä ja C-vitamiinia, koska ne lisäävät vastustuskykyä. Homeopatia tuntee flunssan alkuvaiheen rohdoksia, joita nautitaan tiuhaan tahtiin pitkin päivää. Homeopatia tuntee myös pitkittyneen flunssan rohdoksia, joita valitaan oireiden laadun ja sijainnin perusteella.

Sairastuneena ruokahalut vähenevät. Ruoka ei maistu. Se on elimistön keino kääntyä hoitamaan vastustuskykyä. Kehon ei tarvitse keskittyä niin paljon ruuansulatukseen, vaan puolustusmekanismin vahvistamiseen. Ruokahalun vähennyttyä kannattaa nauttia tarpeeksi nesteitä; hyvälaatuista vettä ja vaikkapa kuumaa mustaviinimarjamehua.

Maitotuotteita kannattaa välttää flunssan aikana. Maitoproteiini lisää limakalvoturvotusta ja näin ahtauttaa flunssaiset ja limaiset “hengitystieröörit” entisestään. Auringonhattu-uute aktivoi valkosolujen toimintaa ja sitä kannattaa nauttia ensioireista alkaen tiheään tahtiin päivän mittaan.

Jotkut ruoka-aineet kohottavat vastustuskykyä ja toimivat tulehduksia vastaan. Raaka kurkuma, valkosipuli ja tuore inkivääri ovat hyvä yhdistelmä. Niitä voi raastaa ja laittaa kiehuvaan veteen hautumaan ja juoda seoksen. Mustikka, karpalo, tyrni, marja-aronia, variksenmarja ja pihlajanmarja sisältävät paljon C-vitamiinia ja muita vastustuskykyä kohottavia ravintotekijöitä.

Tärkkelyspitoisia ruoka-aineita kannattaa välttää. Korkeita hiilihydraattipitoisuuksia sisältävät ruoka-aineet sisältävät paljon sokeria ja se tarjoaa hyvän kasvualustan taudin aiheuttajille. Kuuma kasviskeitto ilman perunaa on hyvä vaihtoehto. Soseutus lisää tärkkelyspitoisuutta, joten kasvikset on parempi nauttia kuutioina. Hyvälaatuisia maitohappobakteereja kannattaa nauttia päivän mittaan.

Puolikuntoisena ei kannata lähteä töihin, sairaus saattaa pitkittyä. Jos hengitystiesairaus kaikesta huolimatta pitkittyy, kannattaa mennä lääkäriin. Antibiootit eivät kuitenkaan ole ensimmäinen vaihtoehto ellei jälkitauteja ole kehittynyt, silloin voi jo olla kyse sekainfektiosta eli bakteerit ovat ulleet kuvaan mukaan ja tarvitaan lääkitystä.

Kirjoittaja on lääketieteen lisensiaatti Eila Vesterinen Rautalammilta. Hän hoitaa potilaitaan kokonaisvaltaisesti. Työssään hän käyttää  homeopatiaa, funktionaalista lääketiedettä, antioksidanttihoitoja, elämäntapaohjausta, fytoterapiaa, akupunktiota, yrittihoitoja ja ravitsemusneuvontaa. Ennen kaikkea hän käyttää aikaa ihmisen kohtaamiseen.

 

Anna tintille mahdollisuus

Soten ja hallituksen kaatumisen varjoon jäi uutinen, jossa maalailtiin Suomen luonnon tilasta pahaenteisiä näkymiä: yhä useampi kasvi- ja eläinlaji on harvinaistumassa ihmisen edesottamusten vuoksi.

Luonnon monimuotoisuus kärsii ihmisen yksinkertaisuudesta. Muun muassa yleisinä pitämäni varpunen ja hömötiainen ovat uutisen mukaan vähentyneet merkittävästi.

Samalla kun ihminen uhanalaistaa ympäristöään, se sananmukaisesti sahaa omaa oksaansa. Jo useampi vuosi sitten törmäsin uutiseen, jonka mukaan joka neljäs neljäsluokkalainen ei tunnista mäntyä metsästä.

Petotutkija ja luontoalan lehtori Kai-Erik Nyholmin mukaan jo toinen suomalaissukupolvi vieraantuu luonnosta. Luontotaitoja ei synny, kun lähiympäristö ei tarjoa koettavaa luontoa tai sinne ei osata enää mennä. Lajitunnistuksen lisäksi ruostuu esimerkiksi tulenkäsittelytaidot: ihminen ei enää tiedä, miten tehdään nuotio tai missä ja milloin sen voi tehdä turvallisesti.

Sisä-Savon seudulla on pitkät perinteet kalataloudesta. Vaikka järvet ja lähikasvattamot tarjoavat särvintä pöytään, on yhä yleisempää ostaa valmiiksi fileoitu ja jopa marinoitu kala marketista – ”pyöreälle” kalalle kun ei enää kovin moni mahda mitään. Saati että itse saisi sen ylös järvenpinnan tai jääkannen alta. Talvikalastus on ikääntyvien miesten varassa ja muikun perkaus ja paisto kokeneiden keittiöhengettärien.

Ilokseni olen pannut merkille, että meidän leveysasteilla järjestetään vielä metsä- ja luontoretkiä päiväkodeissa ja kouluissa: syksyisin mennään marjaan, jopa suolle karpaloon. Ja talvella hiihdetään ja järjestetään koko koulun yhteisiä pilkkipäiviä.

Se sama kaksi sukupolvea sitten oli tuiki tavallista, että ihmiset asuivat ympärivuotisesti saarissa. Nyt saarielämästä on tullut harvinaista: ihmiset ovat liian levottomia elääkseen ilman varmaa tietoa siitä, monessako minuutissa saaresta pääsee maalle. Ja yhä lukutaidottomia siitä, milloin jää kestää: osa luulee pystyvänsä kuolemattomina kulkemaan yksiöisellä riitteellä, toinen pelkää jäiden pettävän jalankulkijan ja hiihtäjän alla silloinkin kun teräsjää kantaa traktorin.

Mökille yöksi jääminen saattaa pelottaa pimeänä syysyönä, vaikka lähistöllä ei ole ristinsieluakaan. Luonnon sijasta tunnemme olomme turvallisemmaksi elimistöllemme epäterveellisellä valosaasteella läpivalaistussa kaupungissa, jossa murhat, ryöstöt, raiskaukset ja rattijuoppojen yliajot ovat huomattavasti mökkiturmia yleisempiä.

Laita siis saha pois ja anna oksan olla ja istuta sen sijaan se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee. Tai jos et osaa tai et omista maata, ripusta puuhun linnunpönttö. Se on temptation islandia parempaa tositeeveetä. Oman viihtymisen lisäksi saatat antaa hömötiaiselle uuden mahdollisuuden.

Kirjoittaja on tervolainen äiti, digitalisti ja viestintä- ja markkinointipäällikkö Netplaza Oy:ssä.

 

Yrittäjyydestä kaikkea

Hyvä yrittäjä tai yrittäjähenkinen ihminen tai yrittämistä miettivä, Sinua varten on Futurialle järjestetty huikea tilaisuus kohdata samanhenkisiä ihmisiä, kuulla uusia juttuja, luoda hyviä kontakteja ja maistella lähiherkkuja kuten esimerkiksi rinkeliä sirkkasalaatilla, voisitko paremmasta unelmoida.

Unohda tiistaina 2. huhtikuuta vesijumppa, sohvaperuna, tärkeä kokous ja paperityöt ja tuo itsesi toisten joukkoon saamaan Elinvoimaa Yrittäjyydestä! Mikään ei maksa sinulle mitään, eikä tarvitse muistaa ilmoittautua, tule paikalle ja nykäise mukaan se kaveri, jolla on jotain tärkeää menoa.

Uusi kolumnisti tässä lehdessä on Saara Hanhela, kuntakehittäjä, hulvaton persoona. Älkää epäröikö tuputtaa hänelle ideoitanne, miten lähikunnissamme voitaisiin lisätä yhteistyötä ja miten viemme täältä valoa maailmalle.

Kansainvälisille vesille vievä, toukokuussa käynnistyvä matkailuhanke tekee nyt sen mistä on vuosikaudet puhuttu. On tuotteistettu ja markkinoitu ja matkailuyrittäjät ovat istuneet takapuolensa pehmeiksi lukuisissa yhteistilaisuuksissa. Paljon on toki saatu aikaankin, mutta sellainen kunnon lentoonlähtö vielä tarvitaan. Nyt se tulee ja puikoissa on sellainen täti, että alkaa tapahtua. Matkailuyrittäjillä on nyt mahdollisuus saada tuotteensa myyntiin. Sari Hyttinen kertoo teille miten se tapahtuu.

Tämän lehden kyläläisemme on myöskin varsinainen kuntakehittäjä ja heitä riittää monia muitakin Suonenjoella. Pipsa ei ole epäröinyt laittaa itseään likoon ja tarttua tilaisuuksiin, silloin kun niitä on eteen tullut ja vaikka kaikki ei aina ole mennyt nappiin, on kokeiltu, on uskallettu ja sitä draivia tässäkin kaupungissa tarvitaan. Heittäytymistä ja uusien asioiden kokeilemista.

Likoon laittoi itsensä myös kaupunginjohtaja osallistuessaan liikuntaneuvontaan ja omalla esimerkillään hän toivoo muiden tarttuvan myös huikeaan tilaisuuteen kokeilla ohjattua elämäntapamuutosta. Liikuntaneuvoja Marko Savolainen ohjaa osallistujat lempeästi oman liikuntamuodon löytämiseen ja terveellisempiin syömistapoihin. Mukaan mahtuu vielä. Vuosi ilmaiseksi Markon ohjauksessa ja tavoitteena on terveemmät suonenjokelaiset.

Ällistellä täytyy tätä tekemisen tahtoa ja meininkiä Suonenjoella. Ja aina vaan paranee.

“Hullu työtä tekee,viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse.” Näin tuumasi Minna Canth ja olen hyvin samaa mieltä.