Nostetaan hyvä esille

Oma kuntakehittäjän työni kehitysyhtiö SavoGrowssa perustuu sille kysymykselle, miten saamme alueen kuntien itsenäisyyden säilytettyä ja samalla vahvistettua elinvoimaisuutta? Työni pohjana on vahva ajatus siitä, että yhdessä olemme enemmän. Keskeinen tarkastelun aihe on, missä asioissa erityisesti yhteistyöllä on vaikuttavuutta. Tavoitteena on kokeilla avoimin mielin uusia yhteistyömuotoja kuntien välillä.

Kokoonnuimme maaliskuun lopulla SavoGrow -alueen kuntien, Suonenjoki, Rautalampi, Tervo, Vesanto, Keitele ja Pielavesi, johtoryhmien kesken pohtimaan mitä kuntapalveluja ja kuntien toimintoja voisimme toteuttaa yhdessä. Nämä kuntien kehittämispäivät tuntuivat monella tapaa tärkeiltä: Toimijat tutustuivat toisiinsa, käytiin läpi yhteistyöideoita, syvennyttiin ideoiden viemiseksi konkretiaan ja jaettiin kuntien hyviä käytänteitä. Viimeisimmän osalta minulla levisi hämmentynyt ilme kasvoilleni. Miten paljon hyvää alueemme kunnissa jo tehdäänkään!

Jäin pohtimaan miksi emme nosta hyvää enemmän esille? Tiedämme lapsen kehityksestä, että lapsi oppii parhaiten itsesäätelyä, kun kasvatus perustuu myönteisiin tunteisiin ja lapsi saa vahvistusta positiivisesta käytöksestä. Lapsen kasvua tukee se, että hänet nähdään vahvuuksien kautta. Sama ideologia pitäisi muistaa kuntakehittämisessä. Vahvuuksien korostaminen ja toisinaan itsestäänselvien, hyvien asioiden esille nostaminen on mielestäni parasta elinvoimatyötä mitä kunnat voivat tehdä.

Hyvän esille tuominen on kertomus siitä, miksi täällä eläminen on erityisen mahtavaa. Kehittämispäivistä innostuneena alan kokoamaan kuntien hyviä käytäntöjä yhteen ja jakamaan niitä kaiken kansan nähtäville. Lisäksi kysyn sinulta: Mikä on parasta omassa kunnassasi? Vastaa kyselyyn www.savogrow.fi -verkkosivuilla ja laita Instagramissa seurantaan @savonvillilansi, jossa kerromme alueemme helmistä.

 

Paino pois paastovalmennuksella

Riitta Väisänen on yrittänyt laihduttaa kerran jos toisenkin ja hän oli jo päättänyt ettei koskaan enää laihduta.

Riitta Väisänen täytti huhtikuussa 64 vuotta. Elämäntyönsä hän teki keittiömestarina Naarajärven vankilassa ja jäi sairaseläkkeelle 56-vuotiaana paino-ongelmien vuoksi. Riitalla oli painoa vielä viime syyskuun alussa 124 kiloa. Hänellä oli diabetekseen kahdet lääkkeet, sen lisäksi verenpainelääkkeet ja kolestrolilääkkeet. Lukuisista yrityksistä huolimatta painoa hän ei saanut laskemaan. Viisi vuotta sitten hän sai aivoverenvuodon ja joutui olemaan pitkään sairaalassa.

Riitta kuuli paastovalmennuksesta, jossa noudatetaan hiilihydraatitonta dieettiä ohjatusti.

“Kymmenen laihdutusyrityksen jälkeen olen saanut ensimmäistä kertaa konkreettisia tuloksia. ensimmäisen kerran myös tuntui siltä, että joku pitää minusta huolta, enkä ole yksin laihduttamiseni kanssa. Tämä on ollut uskomattoman helppoa”, kertoo Riitta.

Riitalla on tavoitteena normaalipaino. Hän lähti mukaan paastovalmennukseen 3. syyskuuta 2018 ja on laihtunut 36 kiloa. Hän ei tarvitse enää lääkkeitä.

“Minulla on uskomattoman hyvä olo. Pystyn liikkumaan, saan istuessa jalan toisen päälle ja kengännauhat kiinni”, toteaa Riitta.

Riitta Väisänen haluaa jakaa sitä hyvää mitä hän on itse kokenut. Hän on järjestänyt luennon paastovalmennuksesta Suonenjoen Futuriaan 7. toukokuuta.

 

Kiusaamisesta KIPU

Mikko Kartano ja Amin Asikainen esiintyivät Matti Lohen koululla vanhassa juhlasalissa 15. huhtikuuta 5-9 luokkalaisille.

Mikko Kartano ja Amin Asikainen kiertävät kouluissa koulukiusaamista vastustavan kampanjan merkeissä esityksellään Kiusaamisesta KIPU. Esitys kestää 45 minuuttia, jonka aikana Mikko ja Amin kertovat omia kokemuksiaan koulukiusaamisesta ja sen vaikutuksista elämään. Esitykseen kuuluu myöskin aiheeseen sopivaa musiikkia ja yleisökin pääsee mukaan.

Mikko Kartano on savolainen viihteen monitoimimies ja on muun muassa esiintynyt Pelle Positiivina televisiossa vuosina 2003-2007. Sen lisäksi hän on musisoinut ja tehnyt erilaisia esiintymisiä ympäri Suomea ja myös ulkomaillakin yhteensä yli 4000 kertaa.

Amin Asikainen on nyrkkeilyn Euroopan mestari Kirkkonummelta. Kilpailu-ura loppui vuonna 2011, mutta hän toimii edelleen nyrkkeilyn parissa valmentajana.

Kiusaamisesta KIPU-koulukiertue sai alkunsa Kittilästä, josta soitettiin että koulussa on todella tulehtunut tilanne kiusaamisen suhteen. Kittilän koululla käymisen jälkeen koulukiertue aloitettiin. Mikko ja Amin ovat pitäneet 35-40 esitystä tähän mennessä.

Syksyllä mukaan liittyy artisti Tuomas “Gary” Keskinen. Hänen intohimonsa on aina ollut musiikki. Setä oli antanut Garylle kitaran ja käskenyt purkaa kaiken pahan olonsa siihen ja sille tielle Gary on edelleenkin jäänyt.

Esiintyjiäkin kiusattu koulussa

Kaikki kolme miestä ovat kokeneet koulukiusaamista lapsuudessaan. Mikko kertoi että häntä pelotti lapsena mennä kouluun ja oli usein myöhässä tunneilta odottaessaan että kiusaajat ovat menneet ennen häntä. Myöhästelystä hän sai usein jälki-istuntoa, koska ei uskaltanut kertoa syytä myöhästelylleen. Mikko painottikin puhumisen tärkeyttä esityksessään.

Amin kertoi, että rehtori oli sanonut hänelle koulussa että Amin joutuu tätä menoa aikuisena vankilaan jos hän jatkaa samalla linjalla. Amin sanoi olleensa yläasteen alussa aidan huonolla puolella ja liikkuneensa huonoissa porukoissa. Hän kertoi olevansa jopa itse kiusaajan roolissa. Ammattikoulun alkaessa hän oli päässyt parempiin porukoihin ja alkanut puolustaa heikompia. Amin pitää tärkeänä kaikkien mukaan ottamista. Hän kertoi esimerkin koulun liikuntatunneilta, joissa mukaan täytyy ottaa kaikki, myös ne jotka eivät ole kaikista urheilullisimpia. Ketään ei saa jättää yksin.

Miehet kertoivat esimerkin pojasta, joka oli ollut kovin hiljainen, eikä häneen oikeastaan saanut mitään kontaktia. Poika oli koulukiusattu. Valitettavasti tälle pojalle ei käynyt hyvin vaan hän päätyi itsemurhaan. Poika oli ollut yksi Aminin valmennettavista. Ystävistä täytyy pitää huolta ja toisia täytyy kannustaa puhumaan.

Koulukiusaaminen on mahdollista saada loppumaan. Amin kertoi lahtelaisesta pojasta jonka äiti oli laittanut Aminille viestiä Facebookissa, että hänen poikaansa kiusataan koulussa eikä hän uskalla enää mennä kouluun. Amin oli lähtenyt käymään kiusatun pojan kanssa koulussa ja jutellut kiusaajille. Myöhemmin pojan äiti oli laittanut uudestaan viestiä ja kertonut että entiset kiusaajat olivat ottaneet pojan mukaan porukkaansa ja kiusaaminen oli loppunut.

 

Yhdistystoiminta luo yhteisöllisyyttä

Innokkaat ja tekevät ihmiset saavat paljon aikaan. Yhdistystoiminta on vireää ja vilkasta Suonenjoella.

Elsi Airaksinen on yksi aktiivisista yhdistystoimijoista. Viime syksynä hänet valittiin  Suonenjoen Karjalaseuran puheenjohtajaksi. Karjalaseura on perustettu heti sodan jälkeen vuonna 1945. Yhdistyksessä on viitisenkymmentä jäsentä. Jäsenmäärä hupenee ja nuoria uusia jäseniä toivottaisiin toimintaan mukaan.

Karjalaseura vaalii karjalaista kulttuuria ja perinteitä. “Karjalaisuus on elämää, toisen ihmisen huomioimista, tietoisuutta suvun juurista, elämäntapa, kodin ja suvun perintö, runoja, lauluja, taidetta, unelmia, uuniruokien, potatkakkaroiden ja riisryynpiiraiden tuoksua.” (www.karjalan liitto)

“Olen karjalainen sekä isän että äidin puolelta. Isä oli Raudun pitäjästä ja äiti Impilahdelta. Äitini oli tullut jo nuorena tyttönä Helsinkiin, mutta isäni oli sodassa ja tuli sieltä suoraan Savoon. Perheemme oli sijoitettu Joroisiin”, kertoo Elsi.

Elsin lapsuudessa karjalainen kulttuuri ja elämäntapa olivat arkipäivää. Naapureinakin oli karjalaisia ja kotona puhuttiin karjalan murretta. Näitä perinteitä Elsi haluaa olla säilyttämässä. Ja sitä henkeä, että “nauretaan, vaikka syän märkänis”.

Eläkkeellä ennättää

Elsi on mukana Suonenjoki-Seuran hallituksessa, joka on kotiseutyhdistys ja se on perustettu vuonna 1994 edistämään Suonenjoen kulttuuria. Tekevällä ihmisellä töitä riittää. Hän kuuluu myös kirkkovaltuustoon ja on lähetystyöjohtokunnan puheenjohtaja. Elsi toimii myös Käsityöpuoti Leivosessa. Lasten lapset menevät kuitenkin elämässä kaiken muun toiminnan edelle.

“Puodissakin meillä on sopimus, että lapset ensin, lennossa vaihdetaan työvuoroja, jos lastenlapset tarvitsevat hoitajaa”, naurahtaa Elsi.

Elsi on asunut Suonenjoella yli kolmekymmentä vuotta, hän jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten.

“Olen asunut Nurmeksessa, Leppävirralla ja Muuruvedellä. Minulla on ollut elämässäni yhdeksän työpaikkaa kuudella eri työnantajalla. Eläkkeelle asti olin töissä Suonenjoen Poliisin lupapalvelussa osastosihteerinä ja päivääkään ei ole tarvinnut olla työttömänä”, kertoo Elsi.

 

Laineen talon kunnostaminen alkaa

Keskustassa sijaitsevassa talossa sukitetaan ensin viemärit. Samalla alan yrittäjä tekee työtään tunnetuksi.

Vappuviikolla Laineen talon kulmille kurvaa imu-pesuyhdistelmäauto ja myös erikoisvarustettu ”sukitusauto”, kun Lämpö Optimi Oy aloittaa työt. Vaajakoskelainen, vuonna 2012 perustettu perheyritys voitti tarjouskilpailun Laineen talon viemäriverkoston kunnostamisesta.

Yrityksen väki on jo luonnollisesti käynyt tutustumassa kohteeseen.

”Talossa on kaksi erillistä pohjarunkoa. Toinen on niin tukkoinen, että oli paremminkin ihme, kun pääsin kuvaamaan sitä erikoiskameralla. Mutta pahempia romahtamisia siellä ei näyttäisi olevan”, vastaava työnjohtaja Toni Pajala kertoo puhelimitse.

Talon 1940-luvulta peräisin olevat betoniset runkoviemärit ja myöhemmin valmistuneet valurautaputket ovat Pajalan mukaan tulleet tiensä päähän.

”Viemärit ovat menneet jo jatkoajalle. Niiden käyttöikä on yleensä 40–50 vuotta.”

Hatarakin putki voidaan korjata

Työ alkaa viemäriverkoston puhdistamisella. Se karstataan liasta ja pestään painehuuhtelun avulla. Sen jälkeen putket kuvataan.

”Siinä yhteydessä paljastuu, onko jossain halkeamia ja reikiä. Hauraan ja hatarankin putken sukitus onnistuu, mutta se on aina työläämpää ja kalliimpaa”, Pajala sanoo ja kehottaa yleensäkin ennakoimaan putkiremontteja.

Puhdistamisen jälkeen yrityksellä on tapana tehdä seuraavan vaiheen, eli sukittamisen, valmistelutyöt sitä varten rakennetussa autossa.

”Ei tehdä talosta työmaata. Meidän takia ei muutenkaan tarvitse lähteä evakkoon. Tuodaan esimerkiksi kemiallinen vessa paikan päälle. Alipaineistamme myös viemärit, jolloin mitään hajuhaittoja ei tule”, ammattilainen lupaa remonttia suunnitteleville.

Sukituksessa viemäriverkostoon syötetään epoksilla kyllästettyä huopasukkaa, joka kovettuu vanhan putken sisäpinnalle.

”Siihen tulee käytännössä uusi muoviputki.”

Kun kaikki viemäriputket haaravahvistuksineen on käyty sukittamalla läpi, putkisto vielä dokumentoidaan kuvaamalla.

Vappuna sukitustietoa tarjolla

Toni Pajala haluaa tehdä työtään tunnetuksi ja kehottaakin kiinnostuneita pistäytymään juttusilla vappupäivänä kello 10–12 Laineen talolla. Hän lupaa pitää tuon ajan myös grillin kuumana ja tarjoaa makkarat. Samalla pääsee kurkkaamaan talon sisälle.  Hän toivottaa tervetulleeksi erityisesti hieman vanhempien kiinteistöjen omistajat.

”Kaikki, joilla on taloissaan alle 80-luvun viemäriputket, olivatpa ne betonia, valurautaa tai muovia. Voi olla jo suuri tarve uudistaa niitä”, Pajala herättelee kiinteistön omistajia.

Kun Laineen talon viemäriremontti on valmis, voidaan käyttämättömänä olleeseen taloon kytkeä vedet päälle. Sitten on muiden kunnostustöiden aika. Niistä sekä talon käyttötarkoituksesta kiinteistön ostanut yrittäjä kertoo myöhemmin, kunhan suunnitelmat ensin varmistuvat.

 

Yhdessä empaattisten puolella

Eduskuntavaalit tarjosivat jännitysnäytelmän, ja jos veikata saa, tarjoavat jännitettävää vielä pitkään. Äänisaaliserot ovat puolueiden välillä pienet, mutta jos politiikan toimitusta on uskominen, linjaerot puolueiden välillä suuret.

Ketkä mahtuvat yhdessä hallitukseen ja millainen soppa kunkin tuomista aineksista syntyy? Syntyykö tiiviiksi kiteytyneitä yhteisiä tavoitteita vai valmiiksi väljähtyneitä kompromisseja? ”Kun haaveet lantrataan, jää pelkkää vettä vaan”, laulaa Miljoonasade.

Maaseudulla asuvan digitalistin näkökulmasta askarruttaa erityisesti haikailu sellaisen maailman perään, jota ei enää ole: jaamme globaalisti sekä talouden, bisneksen että ilmaston. Rajoja ei saa kiinni ihmisiltä eikä ilmastonmuutokselta. Me niin Suomessa kuin Savon perukoillakin olemme yhtä lailla osallisia globaaleihin muutoksiin ja riippuvaisia globaaleista olosuhteista: tarvitsemme ulkomaista osaamista, verkostoja ja yhteistyötä.

Jotta Suomen maaseudulla olisi työtä jatkossakin, on bitin liikuttava vapaasti ja rajoja kumartamatta millisekunneissa Myhinpäästä Manhattanille ja takaisin. Omavaraista bittiä ei ole olemassakaan eikä työtä, johon digitaalisuus ja sitä kautta kansainvälisyys ei jollain lailla liittyisi: heinäpaaleissakin on nykyään tunnisteet, jotka ilmoittavat pilviohjelmistoon paalin sijainnin ja heinän koostumuksen. Mutta kansainvälisyys on kaksisuuntainen tie: kansainvälisyyttä ei saa avaamatta liikennettä myös viereisen kaistan vastaantulijoille.

Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan empatia on sitä, että keskitymme erojen sijasta siihen, mikä yhdistää meitä. Se aktivoi aivoissamme samaistumisen kykyä, samaistumisen kokemuksia.

SavoGrown alueet ovat käynnistäneet kuuden Pohjois-Savon länsirintamalla sijaitsevan kunnan voimin yhteismarkkinoinnin Savon villinä läntenä. Kuusi kuntaa ovat nähneet yhteistyössä edun, arvoverkon: jos asuinkunta tai työssäkäyntikunta ei voi tarjota asukkaalle kaikkea sen tarvitsemaa, ehkä naapurit pystyvät tyydyttämään tarpeen. Näin rakennetaan erinomainen asumis- ja asiointikokemus: emme kilpailemalla keskenämme, vaan täydentämällä toisiamme.

Tulevaisuuden kunnat ja tulevaisuuden valtiot rakentavat vahvuuksistaan ja erilaisista ominaisuuksistaan yhteistyöllä vetovoimaa. Parhaiten palvelevalla taholla on kyky empatiaan: se ei ainoastaan mieti, mitä minulla on tarjota, vaan se katsoo kauemmaksi. Mitähän asiakas tarvitsee?

Jari Tervo kiteytti twitterissä vaalien jälkeen, että Suomen kansa on puhunut: nyt pitäisi vain saada selville, mitä se sanoi. Pääsiäis-, vappu- ja kesäviikonloppuruuhkissa istuu yhä useampi suurkaupunkilainen tulossa tai menossa maaseudulle: he ovat kyllä kerran muuttaneet kaupunkiin, mutta missä he oikeasti haluaisivat olla?

Media-Assistentti ja toivottavasti kevään ylioppilas

Media-assistentti. Sillä tittelillä olen toiminut nyt kolmatta viikkoa Suonenjokilehdessä ja Rautalampilehdessä. Varsin monipuolinen työ  ja olen saanut tehdä useita erilaisia asioita jo näin lyhyessä ajassa. Assistentit yleensäkin tekevät kaikkea mahdollista. Olen toivottavasti keväällä ylioppilas ja syksyllä opiskelut jatkuu. Nyt alkukevään ja kesän sähellän täällä lehtien parissa.

Pääsin tekemään juttua ihan alusta loppuun itse. Onneksi oli Diza-koira assistentin assistenttina ja henkisenä tukena haastattelussa. Jostain syystä noiden eläinten läsnäolo lievittää jännittynyttä tunnelmaa. Olen myös käynyt kuvailemassa tapahtumia, kuten yritysmessuja Matti Lohen koululla.

Pääsin työn puolesta myös teatteriin Vanhamäelle. Näiden parin viikon aikana olen oppinut uusia asioita myös valokuvauksesta. Toisinaan hävettää joissakin tilaisuuksissa nousta seisomaan ja ottaa isolla kameralla kuvia, kun yleistöstä aina joku kääntyy katsomaan. Tällaiset tilanteet tosin lisäävät itseluottamusta. Eiköhän tässä kevään aikana rohkaistu sen verran ettei enää hävetä ollenkaan.

Teatterissa kuvaaminen oli jännittävää. Pelotti, että kameran äänet häiritsevät yleisöä tai näyttelijöitä. Onneksi teatterissa kuvatessa minulla oli käytössä pieni järjestelmäkamera, joka ei herättänyt paljoa huomiota. Samaan aikaan jännitti myös kuvien laatu. Pimeässä kuvista tulee usein tärähtäneitä. Onnistuin nappaamaan jopa muutaman tarkankin kuvan, onneksi.

Lankapuodin Minna. Tästä nimestä ei varmaankaan monelle ensimmäisenä tule mieleen Minna Canth. Ei ainakaan itselleni olisi tullut. Nimen takaa löytyy kuitenkin hurmaava Teatteri Lumon luoma näytelmä Minna Canthista tämän juhlavuoden kunniaksi.

Näytelmä on esitetty perinteisen näyttelemisen lisäksi myös varjo- ja nukketeatteria hyödyntäen. Esityksessä nähdään myös tanssivia lankarullia ja kangaspakkoja. Esitykseen kuului myös elävää musiikkia. Ei ainakaan tylsäksi katselu käynyt, kun esitystapa vaihteli kohtausten välillä.

Varjoteatterin kangas oli monikäyttöinen. Siihen oli kirjoitettu Canthin lausahduksia ja kangas toimi milloin verhona, milloin Minnan hääpukuna. Esitystä varten oli luotu valtava nukketeatterin nukke, joka kuvasi Minna Canthia. Samainen verho toimi myös nuken paitana.

Näytelmässä paneuduttiin paljon Minnan lapsuuteen, mikä oli oikeastaan mukavaa. Aina puhutaan kaikista Canthin saavutuksista aikuisiällä, mutta näytelmä kertoi miten Canthin ajatukset naisten epätasa-arvosta näkyivät jo lapsuudessa.

Nyt kun lehti on taas saatu valmiiksi, onkin aika ryhtyä pohtimaan juttuideoita toukokuun lehtiä varten. Taas edessä monta jännittävää kuvaus- ja haastattelukeikkaa. Täytyy pakata Diza kassiin mukaan pelastamaan jännittäviä tilanteita.

 

Kellarikallerian huhtikuun näyttelyt

Kellarikallerian huhtikuun näyttelyt, avajaiset 27.3. klo 15-17

VALKEA SALI

Sisä-Savon kansalaisopiston

Kevätnäyttely

1.4. – 29.4.2019

Huhtikuussa Valkea Sali täyttyy Sisä-Savon kansalaisopiston kurssien töistä.

Kansalaisopiston kevättapahtumat järjestetään kaikissa Sisä-Savon kunnissa. Näyttelyt, konsertit ja muut tilaisuudet tuovat esille Sisä-Savon Kansalaisopiston syys- ja kevätkauden kurssien antia.

Suonenjoki

Kevätnäyttely 1.4.- 29.4.2019 Kellarikalleriassa. Avoinna ma, ti, to klo 14-18, ke, pe klo 11-15. Suljettu pitkänäperjantaina 19.4. ja 2. pääsiäispäivänä 22.4.

Soiton, laulun ja tanssin juhlaa 5.4. klo 18.00, Syke-talo

Rautalampi

Kevätnäyttely 3.4.-25.4.2019 Rautalammin kirjaston kivijalka. Avoinna kirjaston aukioloaikoina.

Kevätkonsertti 3.4. klo 18.00, Matti Lohen koulun Vanha juhlasali.

Tervo

Kevätnäyttely 2.5. – 24.5.2019 Tervon kirjasto. Avoinna kirjaston aukioloaikoina.

Pienimuotoinen kevätjuhla 2.4.2019 klo 18.00, Tervon kirjasto.

Vesanto

Kevätnäyttely 10.4 -24.4.2019 K-Market Vesselissä.

Vesannon bändien konsertti 11.4.2019 klo 18.00, Vesannon liikuntahalli.

Vesannon kevätjuhla 12.4.2019 klo 18.00, Vesannon liikuntahalli.

HARMAA SALI

Pirkko Pelkonen

Kesäilta

27.3. – 26.4.2019

Avajaiset 27.3. klo 15-17

Näyttelyssä on tuunattuja tarinoita muistoista ja ihmisistä, musiikista ja lavatanssien tunnelmista. Näistä kaikista kertoo näyttely Kesäilta, jossa on eri puulajeista tehtyjä kollaasiveistoksia ja esinekoosteita. Mukana on myös muutama akvarelli ja puugrafiikan vedos. Esillä on viitisenkymmentä työtä ja aikajana kattaa vuodet 1965 – 2019.

 

Tyyliä ja tunnetta

Marraskuussa liikkeen avannut Iida-Maria Pulkkinen on elementissään muotoillessaan hiuksia.

Hair by Iidan sosiaalisen median tileillä, Facebookissa ja Instagramissa, voi katsella nuoren taitajan työnäytteitä ja seurata samalla hiustrendejä.

”Ihmiset tykkää seurata sosiaalista mediaa. Pyrin laittamaan sinne viikoittain kivoja tärppejä, miten laittaa hiuksia tai millaisia uusia tuotteita on tarjolla”, marraskuussa Iisvedentien varrella parturi-kampaamon avannut Iida-Maria Pulkkinen sanoo.

Hän kokee sosiaalisen median kanavat hyväksi tavaksi tavoittaa ihmisiä, mutta on niitä muitakin.

”Tämä on sen verran pieni paikka, että puskaradio on hirmu hyvä.”

Toimivan puskaradionkaan takia nuori yrittäjä ei harkinnut liikkeen avaamista isompaan kaupunkiin, vaikka sitä on häneltä kyselty.

”Miksi avata liikettä muualle? Esimerkiksi Kuopiossa ei pysty erottumaan niin hyvin. Siellä on vaikeampi saada näkyvyyttä.”

Onnistunut leikkaus-värjäyskombo palkitsee

Suonenjoella näkyvyyttä on tullut ja liikkeen ovi on käynyt tiuhaan. Vauhtiin pääsyä on helpottanut se, että Pulkkinen hankki vakioasiakkaita jo parturi-kampaajaksi opiskellessaan. Hänellä oli tuolloin Sari Elorannan kampaamotiloissa 4H-yritys vuokratuolilla. Valmistuttuaan Pulkkinen perusti toiminimen ja jatkoi samoissa, tutuksi käyneissä tiloissa vuokratuoliyrittäjänä.

”Molemmat vanhemmat ovat yrittäjiä. Sieltä tulee yrittäjähenkisyys”, Pulkkinen miettii.

Oma parturi-kampaamo oli kuitenkin se, mihin yrittäjä tähtäsi.

”Olen aina unelmoinut omasta liikkeestä. Tiedän oman tyylini ja sen, mitä haluan.”

Kädentaitaja nauttii, kun saa leikata ja värjätä hiuksia.

”Leikkaus-värjäyskombo on se juttu: hyvä leikkaus, jota väri korostaa. Kun siinä onnistuu, se palkitsee.”

Monisävyvärjäys on tätä päivää

Pulkkinen suosii monisävyvärjäystä, jolloin hiuksiin tulee useampaa väriä, esimerkiksi tyveen tummaa ja lisäksi vaaleampia raitoja.

”Se on tätä päivää. Nyt haetaan luonnollisuutta”, Pulkkinen toteaa ja mainitsee harmaan buumin väistyneen lämpimien sävyjen ja rennon tyylin tieltä.

Leikkausten ja värjäysten lisäksi Pulkkinen tekee mielellään myös kampauksia ja muotoilee partoja.

Vaikka kädentaitaja haluaa tehdä hyvää jälkeä ja nähdä onnistuvansa, tärkeää on myös asiakkaan saama kokemus. Se syntyy muustakin kuin tyylikkäästä leikkauksesta tai upeasta väristä.

”Sekin vaikuttaa kokonaisuuteen, miten kohtaat ihmisen”, Pulkkinen tietää.

 

Hyväntekeväisyyttä jo 50 vuotta

Suonenjoen Rotaryklubi on perustettu 14.12.1968. Klubi kokoontuu joka toinen viikko ja vierailee paikallisissa yrityksissä sekä kutsuu myös vieraita esitelmöimään ajankohtaisista teemoista.

Suonenjoen Rotaryklubi järjestää vuosittain muun muassa Vanhusten palvelupäivän, jolloin eri palvelutalojen vanhuksia haetaan yhteiseen kahvi-, laulu- ja yhdessäolotilaisuuteen.

“Toimintamme on tosi aktiivista, jäseniä meillä on 22, joista 15-18 on paikalla joka toinen viikko järjestettävissä kokouksissa”, kertoo klubin presidentti Sari Granander.

Presidentti vaihtuu vuosittain ja heinäkuusta lähtien presidenttinä toimii Veikko Korhonen.

“Kolme vuotta olen ollut klubissa mukana ja tämä on todella mielenkiintoista, tässä on maailmanlaajuiset verkostot käytettävissä ja tehtäviin koulutetaan hyvin”, toteaa Korhonen.

Raimo Koponen on ollut toiminnassa mukana pitkään ja presidenttinäkin jo kolme kertaa.

“Tulin paikkakunnalle aikoinaan ihan ummikkona ja klubin kautta olen saanut paljon hyviä kontakteja ja ystäväpiirit ovat laajentuneet. Savolaisen Arto minut mukaan houkutteli”, kertoo Koponen, “ja ennenhän tämä tunnettiin paremminkin herraklubina, mutta on ihan mahtavaa, että on saatu naiset toimintaan mukaan. tämä ei ole mikään sisäänlämpiävä seura, mukaan kannattaa tulla.”

Klubi tukee myös rotarien perustaman hyväntekeväisyysjärjestön ShelterBoxin toimintaa, joka toimittaa tilapäisiä koteja katastrofialueille. Järjestö hankkii ja toimittaa elämän perusedellytykset takaavat laatikot avustuskohteisiin. Tilapäisen kodin turvin katastrofista kärsineet perheet saavat alun ja tukea uudelle elämälleen.

Nuorisovaihton panostetaan

Toiminnan painopisteenä on nuorisovaihto ja varainkeruu nuorisovaihdon toteuttamiseen. Viime vuonna Suonenjoen klubilla oli vaihto-oppilas Australiasta. Hän asui vuoden aikana kolmessa isäntäperheessä ja kävi koulua Suonenjoen lukiossa. Ensi syksynä klubin kautta  lähtee vaihto-oppilas Meksikoon.

“Klubimme lähettää Sanni Niskasen vaihto-oppilaaksi Meksikoon ensi syksynä. Sanni asuu Vesannolla, mutta on kotoisin Suonenjoelta”, kertoo Sari Granander.

Nuorisovaihto on rotareiden tunnetuimpia ohjelmia. Vuosittain yli 8 000 oppilasta maailmanlaajuisesti tutustuu rotareiden kautta erilaiseen kulttuuriin joko muutaman viikon leirillä tai viettämällä kokonaisen kouluvuoden ulkomailla.

Vaihtoon voivat hakeutua kaikki sopivan ikäiset nuoret, myös rotareiden lapset. Hakijoilta edellytetään joustavuutta ja riittävää itsenäisyyttä. Tärkeää on, että nuori itse on oman lähtöpäätöksensä takana.

Rotaryn sertifioitu nuorisovaihto on turvallinen ja edullinen tapa tutustua toisen maan kulttuuriin, tapoihin ja ihmisiin. Vaihtoon lähtevä nuori ja hänen perheensä osallistuvat perehdytykseen ja koulutukseen, samoin kuin Suomeen saapuva nuori perheineen kouluttautuu kotimaassaan. Isäntäperheet tai rotaryklubit eivät saa korvausta nuoren majoittamisesta, toiminta perustuu vapaaehtoiseen palvelutoimintaan. Nuori asuu isäntäperheessään perheenjäsenenä. Nuorisovaihdon kautta syntyy usein pitkälle tulevaisuuteen kantavia ystävyyssuhteita nuoren ja hänen isäntäperheidensä sekä nuoren oman perheen ja isäntäperheiden välille.

Nuorisovaihto ohjaa nuoria vastuuntuntoiseen kansainvälisyyteen ja luo edellytyksiä yhteistyökykyisen ja turvallisen maailman rakentamiselle. Tavoitteena on opettaa erilaisuuden ymmärtämistä ja suvaitsevaisuutta sekä kulttuurien moninaisuuden arvostamista. Rotary tunnetaankin hyvin maailmanlaajuisesta nuorisovaihdosta ja nuorten johtajien koulutuksesta.

Kansainvälistä yhteistyötä

Rotary on eettisellä pohjalla toimiva kansainvälinen palvelujärjestö, joka toimii yli 200 maassa – jäseniä sillä on yli 1,2 miljoonaa. Suomessa ja Virossa on yhteensä 300 rotaryklubia ja rotareita niissä on yhteensä noin 10 300.

Rotaryn näkyvin projekti on polion poistaminen maapallolta. Rotary on kerännyt rahaa ja tehnyt työtä vuodesta 1985 PolioPlus-hankkeessa. Tavoitteena on rokottaa kaikki maailman lapset poliota vastaan. Yhteistyökumppaneina tässä työssä ovat mm. Maailman terveysjärjestö WHO, Rotary International, USA:n terveysviraston osa ja YK:n lastenrahasto sekä monet valtiot. Myöhemmin tärkeäksi yhteistyökumppaniksi on tullut myös Bill ja Melinda Gatesin säätiö.

Mittavan kampanjan ansiosta poliotapaukset ovat vähentyneet maailmassa yli 350 000 tapauksesta vuodessa lähes nollaan.