Vanhamäen historiaa: Vaivaistalosta kaikki alkoi

Suonenjoen kunnan isät hankkivat pakkohuutokaupasta Ukkolan tilan vaivaishoidon tarpeisiin vuonna 1904. Köyhäinhoitolautakunta sai tehtäväkseen perustaa päärakennukseen vaivaismajan, joka oli tarkoitettu todellisen ja pikaisen hädän ja avun tarpeessa oleville vaivaisille ja viallisille. Vaivaistalolle rakennettiin uusi päärakennus vuonna 1914.

Vuoden 1922 Köyhäinhoitolain myötä kunnallisen köyhäinlaitoshoidon tavoitteeksi muodostui kunnalliskotien perustaminen. Uudistettu tavoite merkitsi kunnille vaivaistalojen muuttamista kunnalliskodeiksi.  

Maaliskuussa 1927 Suonenjoen kunnalliskodin päärakennus paloi perustuksiaan myöten. Nykyinen päärakennus rakennettiin vuonna 1930.

Talvi- ja jatkosodan aikana kunnalliskoti toimi sotasairaalana. Sodan jälkeen vanhukset palasivat kunnalliskotiin. Kunnalliskodin yleisellä osastolla oli naisten, miesten ja lastenosasto. Lastenosasto lakkautettiin 1950-luvun alussa. Kunnalliskodilla hoidettiin myös synnytyksiä vuoteen 1954 saakka.

Mielisairasosasto rakennettiin vuonna 1907. Potilaat siirrettiin Kuopioon vuonna 1959.

Vuonna 1995 vanhainkodin vanhukset muuttivat uusiin tiloihin Suonenjoen kaupungin keskustaan. Syksyllä 1997 kaupunginvaltuusto lahjoitti Vanhamäen tilan rakennuksineen Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Savon piirille. Lahjoitus tuli käyttää sosiaaliseen lapsi-, nuoriso- ja perhetyöhön.

Vuonna 2012 MLL:n Pohjois-Savon piiri lahjoitti Vanhamäen tilan vuonna 2004 perustamalleen Vanhamäki säätiölle.

Sadan vuoden aikana on vaivaismajasta kehittynyt Vanhamäen hyvinvointikeskus, joka edelleen tukee niitä elämänarvoja ja periaatteita, joita varten Suonenjoen kuntakokous Ukkolan tilan aikoinaan hankki, eli ”yhteiseen hyvään tarkoitukseen.” (Vanhamäen historia; Eeva-Liisa Hassinen)

 

Vänhamäki: Luomukauppa lumoaa

Vanhamäen luomumyymälästä saa rakkaudella viljeltyjä, omassa maassa kasvatettuja, hellästi hoidettuja, yrttejä, kasviksia, juureksia, marjoja ja niistä kuivattuja, kylmäpuristettuja tai säilöttyjä tuotteita kauniisiin pakkauksiin laitettuina.

Regina Durnsteiner tuli Suonenjoelle Wienistä vuonna 1999 hoitamaan marjaosaamiskeskuksen tutkimusaseman luomumansikkakoeviljelyksiä. Hän on opiskellut luomutuotantoa Itävallassa ja ollut harjoittelemassa Partalan luomututkimusasemalla Juvalla. Regina rakastaa työtään Vanhamäen luomukaupassa ja luomuviljelmillä.

“Teemme luomun eteen kovasti töitä, täällä lasten ja perheiden on hyvä olla, Vanhamäki on kehittynyt valtavasti, terveellisellä ruualla ja hyvällä elinympäristöllä on hyvinvoinnille valtava merkitys.”

Luomutuotannosta menee iso osa omaan keittiöön. Vanhamäki toimittaa ruokapalvelut myös uuteen, yksityiseen päiväkoti Mustikkaan. Iso talkooporukka ja vapaaehtoinen työväki mahdollistaa Vanhamäen tiluksien hoidon ja luomutuotannon. Luomuviljely työllistää kolme palkallista ihmistä sekä kausityöntekijöitä.

“Kaikki luomukaupan tuotteet tehdään tuoreesta tavarasta, kuten kylmäpuristetut mehut, hillot ja pikkelsit, sekä yrttisuolat ja mausteet”, kertoo Regina.

Regina on asunut Suonenjoella jo 20 vuotta, hänellä on suomalainen mies ja kaksi tytärtä, joista toinen on yläasteella ja toinen opiskelee Helsingissä.

“Suonenjoki on ihanteellinen paikka asua, tämä on maaseutua, jossa lapset voivat liikkua vapaasti, mennä harrastuksiin ja kavereiden luokse, se helpottaa vanhempien elämää, kun ei tarvitse kuskailla pitkiä matkoja”, kiittelee Regina.

 

LähiTapiolassa palvellaan

Edustaja Miika Nylanderin tavoittaa ajanvarauksella Suonenjoen uusista toimitiloista Iisveden tien varrelta.

Miika Nylander tuli Lähitapiolan palvelukseen kahdeksan vuotta sitten. Koulutukseltaan mies on sähköasentaja, mutta niitä töitä hänen on tullut vähemmän tehtyä, virtapiirejä hän yhdistelee mieluummin asiakkaiden ja vakuutusten välille.

Miika on syntynyt Haapakoskella ja kävi siellä koulua 10 muun oppilaan kanssa, kunnes perhe muutti Rautalammille.

“Olihan se aikamoinen siirto, kun samassa luokassa olikin yhtäkkiä 31 oppilasta, Haapakoskella meitä oli koko koulussa 11 oppilasta. Tulin viidennelle luokalle kesken lukukauden helmikuussa.”

Enimmäkseen pilke silmäkulmassa hymyilevä 11-vuotias koulupoika otettiin uudessa koulussa hyvin vastaan, eikä siirtyminen uusiin kuvioihin tuottanut hankaluuksia.

“Kun tulin uutena poikana luokkaan, sain jostain kumman syystä pian aika paljon ihailijapostia, kaikki tyttöjen kirjeet on tallessa ja niillä aina joskus herkuttelen. Nykyisin posti kantaa ihan muunlaisia kirjeitä”, virnuilee Miika.

Parasta on mukavat asiakkaat

Miika asuu perheineen Siilinjärven puolella Toivalassa ja toimialue on laaja.

“Kuopiossa asiakkaita on eniten, mutta kyllä siellä asiakkuudet on erilaisia, ihmisillä on enimmäkseen kiire. Minulla on Suonenjoella ja Sisä-Savon alueella on paljon asiakkaita, varmaan siksikin, kun juuret on tällä seudulla ja asiakkaat on täällä todella mukavia ja lupsakoita, on ilo tehdä töitä heidän kanssaan.”

Edustaja Nylanderia voi ajanvarauksella tavata LähiTapiolan toimitiloissa, mutta erityisen mielellään hän tulee asiakkaiden luokse yrityksiin ja koteihin.

“Siellä sitä kaikkein parhaiten asiakkaisiin tutustuu heidän omalla reviirillään ja ihmiset tulevat helpommin tutuiksi ja jatkossakin on mukava asiakkuuksia sitten hoidella.”

Tarpeet kartoitetaan aina

Nylanderin mukaan LähiTapiolassa on mukava olla hommissa, sillä tuotteita ei tarvitse hävetä ja yöt saa nukkua rauhassa, eikä tarvitse pelätä pettyneiden asiakkaiden puheluja.

“Hyvin avoimesti käydään vakuutusasiat asiakkaan kanssa läpi. Kartoitan aina asiakkaan tarpeet, sillä aika monta kertaa otetaan kyllä vakuutukset autolle ja talolle viimeisen päälle, mutta entäs ihminen itse. Muuttuvien elämäntilanteiden ja sairauksien varalle on tärkeää vakuuttaa itsensä. Jos käy tavalla tai toisella huonosti, on oma ja  perheen talous turvattu, meillä puhutaan elämänturvasta, surua ja murhetta ei mikään vakuutus korvaa, mutta taloudelliset asiat kyllä, lupaa Miika Nylander.

 

Työnhaun valmennuspalvelua

Työllisyyden edistäminen on osa Suonenjoen kaupungin elinvoiman vahvistamista. Tavoitteena on tukea uusien työpaikkojen syntymistä, edistää kuntalaisten työllistymistä ja osallistumista työelämään eri keinoin.

Suonenjoen kaupungin työllisyyspalvelun tavoitteena on tukea työnhakijaa eri tavoin. Annamme henkilökohtaista ohjausta mm. työnhaussa sekä koulutukseen, työ- ja toimintakyvyn arviointiin ja terveystarkastukseen hakeutumisessa. Palvelun sisältö rakentuu asiakaslähtöisesti. Ohjauspalvelu on asiakkaalle maksutonta. Palveluun ohjautuu pääsääntöisesti asiakkaat, joilla työttömyys on pitkittynyt.

Työllisyyspalvelu tarjoaa kokeiluluonteisesti marraskuun loppuun saakka maksutonta työnhaun valmennuspalvelua ilman ajanvarausta tiistaisin klo 14–16 kirjaston tutkijahuoneessa. Palvelu on tarkoitettu kaikille, jotka ovat työttömiä työnhakijoita tai joilla on työttömyysuhka, esimerkiksi määräaikainen työsuhde.

Palvelun tavoitteena on antaa henkilökohtaista tukea työhön ja opiskeluun hakeutumisen eri vaiheissa, auttaa sähköisten työhakemusten ja cv:n tekemisessä sekä löytämään tietoa työpaikoista, koulutusvaihtoehdoista ja yrittäjyyden eri mahdollisuuksista. Palveluun pääsee ilman ajanvarausta.

 

Yrittäjänaisissa on virtaa

Sisä-Savon Yrittäjänaisten yhdistys on pieni, mutta monessa mukana ja erityisen mukava yhteistyöhenki porukalla on. Myllykosken Kievarin tarjoamat savusaunan löylyt lämmittivät mieltä ja ruumista.

Yrittäjänaiset vierailivat Myllykosken Kievarin savusaunan löylyissä loppukesän lämpimässä kelissä. Pitkän työpäivän päätteeksi savusaunan leppeät löylyt ja uiminen saunan päälle Suonenjoessa virkisti ja kirvoitti kielet. Hyvä oli jakaa toisten yrittäjänaisten kanssa kokemuksia arjesta.

Yrittäjänaisten paikallisyhdistykseen toivotaankin lisää naisyrittäjiä Sisä-Savon alueelta. Naisissa on voimaa. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Arja Weide Sisä-Savon Toimistopalveluista.

Mahtava työura ja 20 vuotta yrittäjänä on Arjalla jo takana ja toinen mokoma varmaan vielä edessä.

“Ihan olen Suonenjoelta lähtöisin. 16-vuotiaana aloitin työhommat, kävin vanhan ajan keskikoulun ja sen jälkeen työnsyrjään kiinni. Kauppaopiston suoritin työn ohessa”, kertoo Arja.

Arjan yritys työllistää kaksi henkilöä yrittäjän lisäksi ja itse hän hoitaa taloushallintoa yrityksissä oman yrityksensä kautta, neljä päivää viikosta hän on Kuopiossa.

Eveliina Vauhkonen on aktiivinen yrittäjänainen. Kotipari tarjoaa siivous- ja kotipalveluja ja viime vuonna Eveliina toi Suonenjoelle kierrätysmuovisen saunavihdan valmistuksen. Tytär Inka on hommissa mukana ja opettelee jo yrittäjänaiseksi.

Kaijan Siivouspalvelu Oy on ollut puhtauden asialla jo 40 vuotta. Kaija Yli-Sinkkilä kuuluu myös yrittäjänaisiin. Anja Junkkila on mukana myös, vaikka sanookin olevansa jo eläkkeellä.

Yrittäjänaiset ovat mukana Mansikkakarnevaaleilla, järjestävät Kari Tapio -laulajaiset ja Kesäkemulat. Myös yhteistyötä Suonenjoen Kulttuuritoimen kanssa on mukavasti.

“Kesällä hankitaan yhdistykselle rahaa ja talvella tuhlataan, meillä on pieni, mutta rutinoitunut porukka tekemässä hommia”, kertoo Weide.

 

Myllykosken Kievari 20 vuotta

Myllykosken Kievarin tarjoama “pieni” iltapala sai  yrittäjänaisten suut messingille, sen verran oli pötyä pöydässä. Kievari on kuuluisa hyvästä ruuastaan, miellyttävästä palvelustaan  ja eiryisen kauniista miljööstään.

“20 vuotta mekin on osaltamme tehty Suonenjokea tunnetuksi. Yritysjohtajia ja muita vieraita on käynyt Venäjältä Pietarin varakuvernööriä myöten, yritykset tuovat paljon meille asiakkaitaan, vieraita on ollut Kiinasta ja eri Euroopan maista”, kertoo isäntä Osmo Saarelainen.

Kievarissa on huone- ja mökkimajoitusta sekä Caravan-paikkoja ja leirintämahdollisuus Paikka sopii myös erilaisten perhejuhlien järjestämiseen ja kokouspaikaksi. Jokikalastusta pääsee harrastamaan omassa pihassa Suonenjoessa, kalastuslupia on myynnissä myös Nokisenkoskelle.

Mustikassa meno maistuu

Tuohitossut, Naavatassut ja Sammalvarpaat telmivät paljon ulkona uudessa luontopäiväkoti Mustikassa.

Kaverukset Milka Strandman ja Tuukka Piitulainen kiipeävät näppärästi köysitelineelle kuin Tarzan ikään. Ihmekös tuo, jos kiipeily sujuu. Strandman kehaisee, että hän on joka päivä päiväkodissa paitsi karkkipäivänä ja sunnuntaina.

Varhaiskasvatusyksikön esimies Niina Lappalainen vahvistaa, että heillä ulkoillaan paljon. Edes syyssateet eivät estä pihaleikkejä. Noin kerran viikossa Tuohitossuiksi, Naavatassuiksi ja Sammalvarpaiksi nimetyt lapsiryhmät suuntaavat päiväkodin pihapiiriä edemmäksi tutkimaan lähipuiston tai -metsän ihmeitä. Retkeltä voi tarttua mukaan oksankarahkoja, kiviä, käpyjä tai vaikka värikkäitä lehtiä.

”Luonnonmateriaaleja käytetään sisustuksessa ja askartelussa. Tuodaan luontoa myös sisälle”, Lappalainen kertoo.

Heinäkuussa valmistuneessa ja elokuussa toimintansa aloittaneessa päiväkoti Mustikassa luontoarvot näkyvät muutoinkin. Lounasaikaan nautitaan Vanhamäellä valmistettua luomu- ja lähiruokaa. Muovipusseja korvataan esimerkiksi kangaskasseilla ja pahvilaatikot hyödynnetään vaikka leikeissä. Kaiken touhun jälkeen bio-, muovi-, pahvi- ja paperijätteet lajitellaan omiin astioihinsa.

”Pienten kanssa se on vasta harjoittelua, mutta tuleepahan ajatusmaailma tutuksi”, Lappalainen toteaa.

Jokainen päivä on erityinen

Asemakadun varrella sijaitseva Mustikka kuuluu yksityiseen Norlandia-päiväkotien ketjuun. Ketjulla on 63 päiväkotia, joista suurin osa sijaitsee Etelä-Suomessa. Suonenjoen yksikössä on ryhmät 0–2-, 2–3- ja 4–5-vuotiaille. Ne ovat täyttyneet mukavasti, sillä 64 paikasta 58 on varattu.

Päivähoitopaikat ovat avoinna kaikille perheille.

”Hakemus jätetään meille nettisivujen kautta. Otan sitten vanhempiin yhteyttä, sovitaan tutustumiskäynti ja tehdään hoitosopimus. Sen jälkeen voi hakea kaupungilta palveluseteliä. Kaupunki maksaa osan hoidosta. Hinta tulee vanhemmille samaksi, olipa lapsi täällä meillä Mustikassa tai kunnallisella puolella”, Lappalainen selvittää käytäntöjä.

Vaikka luontoarvot ohjaavat valintoja ja tuovat virikkeitä Mustikan toimintaan, niin huomion keskipisteenä ovat luonnollisesti lapset.

”Meillä ei ole normipäivää”, Lappalainen alkaa kertoa käytännöstä, jota vanhemmat ovat erityisesti kiitelleet.

”Kun vanhemmat tulevat hakemaan lapsia, meillä ei sanota, että ihan normipäivä on ollut. Me kerrotaan aina jokaisen lapsen päivästä: mitä hän on leikkinyt, miten syönyt ja miten nukkunut. Vanhemmille se on tärkeää”, Niina Lappalainen tietää.

 

Kapinaa yhä jäljellä

40 sarjakuva-albumia ja noin 40 000 julkaistua sarjakuvaa. Eikä loppua näy. Seuraavaksi taiteilijan suunnitelmissa on piirtää muutosvastarintaihmisistä.

Kahdeksasta neljään. Se on Jorma ”Jope” Pitkäsen työaika arkisin ja välillä viikonloppuisinkin. Näin siitäkin huolimatta, että mies on taiteilijaeläkkeellä ja ikääkin on rapiat seitsemänkymmentä vuotta. Itse asiassa työpäivän voi katsoa alkavan jo siitä, kun Pitkänen poikkeaa R-kioskille, jossa ”Suonenjoen intelligenssi on jo koolla”. Sieltä hän myöntää saaneensa inspiraatiota sarjakuviinsa.

”Siellä on monta Mauno Mansikkaa ja muuta hahmoa”, Pitkänen sanoo viitaten sisäsavolaisille tuttuun sarjakuvasankariin.

Työhuoneelle päästyään Pitkänen napsauttaa radion päälle ja lukee lehtiä. Uutistarjonnasta syntyy lisää ajatuksia. Kiivaimpaan luomisaikaan saman päivän aikana saattoikin valmistua viisi kuusi strippiä eri lehtiin.

”Ideointi on ollut äärettömän helppoa. Vitsejä tulee jatkuvasti mieleen niin, ettei niitä ehdi hioa.”

Reilun neljänkymmenen taiteilijavuoden jälkeen tahti on hieman rauhoittunut, ja päivittäisten sanomalehtistrippien sijaan Pitkänen piirtää nykyään lähinnä albumeja. Sanomisen pakko ei ole silti kadonnut mihinkään.

”Aikaisemmin tässä on ollut idealismia: muutetaan maailma piirtämällä. Nyt tämä on rauhallisempaa muutosvastarintaa.”

Sorkin muurahaispesää

Pitkäsen viimeisin albumi on kesällä ilmestynyt Rrautaa rajalta. Se pohjautuu aikanaan Urkki-lehdessä julkaistuihin strippeihin, jotka Pitkänen löysi ja piirsi uudestaan.

”Sorkin muurahaispesää. Pakolaisasiat on vaikea aihe”, humoristi sanoo teoksen sisällöstä, jossa Odinin soturit toilailevat.

Hänen viljelemänsä satiiri ja ronski tyyli eivät ole aikojen saatossa kaikkia miellyttäneet.

”Pari kertaa on tullut Julkisen sanan neuvostolta huomautus.”

Huomautuksia saattaisi olla enemmänkin, jollei lehdissä olisi oltu tarkkoina ja pelätty kunnianloukkaussyytöksiä. Esimerkiksi Ilta-Sanomissa kaksikymmentä vuotta julkaistua Lempi-sarjakuvaa Pitkänen kertoo lähettäneensä tarjolle aina kolmenkymmenen stripin verran kerrallaan. Niistä aina kymmenen tuli paluupostissa takaisin korjauskehotusten kera.

Piirsin surun pois

Toisenlaista tuotantoa edustaa parhaillaan Suonenjoen kirjastossa esillä oleva koirasarjakuvanäyttely. Se on koottu Nekrodogi-albumiin piirretyistä originaaleista.

”Se oli surualbumi. Piirsin surun pois. Oli niin ikävä sitä Lyyliä”, Pitkänen kertoo naapurin koirasta, jota hän ehti taluttaa vuosikaudet.

”Joskus tuntuu, että tekee liian omakohtaista ja syvällistä, ettei sitä moni ehkä ymmärrä. Mutta ei se muuten tunnu mielekkäältä.”

Pitkänen on pistänyt itseään peliin muissakin aiheissa.

”Yhteen aikaan parisuhdesarjakuvat olivat pinnalla. Otin niihin aineksia omasta elämästä. Mutta niitä ei uskaltanut kotona näyttää. Olisi sanottu, että vääristelen totuutta”, hän virnistää.

Paras sankari olen itse

Pitkäsen yksi tunnetuimmista hahmoista Lempi-mummon lisäksi on Näkymätön Viänänen. Kaljaan menevä, umpisavolainen pienviljelijä näki päivänvalon Sarjis-lehdessä vuonna 1973 ja levisi parhaimmillaan 24 sanomalehteen. Pitkänen piirtää sarjakuvahahmoaan edelleen Väänästen sukuseuran lehteen.

Pitkäsen luomia hahmoja on monia, monia muitakin.

”Varmaan nelisenkymmentä. Mutta vasta nyt olen ajatellut, että paras sankari olenkin minä itse. Sen hölmömpää ja hassumpaa ei ehkä löydy.”

Hän kuitenkin toteaa, että kaikissa hahmoissa on hitunen myös häntä itseään.

”Näin kun jälkikäteen ajattelee, niin samanlainen elämännäkemys niillä on. Kaikki on vähän surkeita, pikkuisen luusereita, jotka selviää huumorin avulla.”

Sarjakuva muutosvastarintaihmisistä

Pitkänen jatkaa piirtämistä, joka tuntuu enemmän elämäntavalle kuin työlle. Tarkkailijaluonne suodattaa koko ajan uutta materiaalia, ja se ilo, kun keksii vitsin, jaksaa sykähdyttää. Ja vielä kun oman oivalluksen näkee painettuna, on onni siinä. Kapinaakin on jäljellä.

”Ehkä alan piirtää muutosvastarintaihmisistä”, Pitkänen miettii ja sanoo itsekin kuuluvansa heihin. Hänellä ei ole älykännykkää, sähköpostiosoite pitää varmistaa puolisolta eikä tulisi kuuloonkaan, että Pitkänen piirtäisi koneella.

Kynä kuitenkin pysyy terävänä ja paperia riittää. Mielessä on pyörinyt toinenkin aihe, johon tarttua.

”Vanhussarjakuva. Sellainen oikein realistinen. Vaikka voi olla, että pistävät minut silloin pakkopaitaan ja ottavat kynän pois”, Pitkänen nauraa.

 

Jalkaterapeutti avaa vastaanoton ensi viikolla

”Voisin puhua päivän jaloista”, Satu Säämänen nauraa vauhtiin päästyään. Hän valmistuu tämän kuun lopussa jalkaterapeutiksi ja avaa saman tien vastaanoton Hoitola Ihon tiloissa.

Satu Säämänen sanoo olevansa ainoa palveluja tarjoava jalkaterapeutti Suonenjoella. Alan yrityksiä onkin enemmän Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa. Myös sairaalat ja terveyskeskukset palkkaavat jalkojen hyvinvointiin ja kuntoutukseen erikoistuneita ammattilaisia.

Koska palvelut ovat harvassa, jalkaterapeutin työ on jäänyt monelle vieraaksi. Sitä se oli myös Säämäselle itselleen vielä reilut kolme ja puoli vuotta sitten, jolloin hän haki ammattikorkeakouluopintoihin Savonlinnaan.

”Jalkaterapeutin koulutus pisti silmään. Ajattelin, että tällä alalla tulee töitä olemaan”, parikymmentä vuotta ensin verotoimiston virkailijana ja sitten pankin sijoitusneuvojana työskennellyt nainen sanoo.

Koulutus yllätti monipuolisuudellaan ja harjoittelujaksot avasivat silmiä sille, että hoivatyölle on todellakin tarvetta.

”Se mikä on piilossa, sukkien alla, sitä ei hoideta. Vaikka jaloista lähtee niin moni vaiva. Jalkojen virheasento voi näkyä jopa niska- ja hartiakipuina”, Säämänen tietää.

Haaveet todeksi

Jos koulutukseen lähteminen olikin rohkea päätös, niin se oli vasta alkua. Säämänen kuuli, että kasvo- ja lymfahoitoja tarjoava Riitta Leppälä haluaa laajentaa Hoitola Ihon palveluja ja hakee tiloihin jalkaterapeuttia. Mikkelissä tuolloin asuneelle Säämäselle Suonenjoki oli lapsuudesta tuttu, sillä hänen mummolansa sijaitsi Iisvedellä. Kuitenkin muutto pienempään kaupunkiin ja oman yrityksen perustaminen vaativat harkintaa.

”Kesäkuussa tein päätöksen, että tänne tulen. Nyt on minun aika elää ja toteuttaa haaveita.”

Satu Säämänen saa jalkaterapeutin paperit tämän kuun lopussa, ja koska ammatti on nimikesuojattu, hänen nimensä tulee löytymään Valviran ylläpitämästä JulkiTerhikistä. Ensi viikolla tuore ammattilainen jo ottaa vastaan ensimmäiset asiakkaansa.

Jalkavaivat kuntoon

Asiakas voi olla kuka vaan, jolla on ongelmia jalkojen kanssa.

”Suurin ryhmä ovat diabeetikot ja reumaatikot. Mutta teen myös kynnen oikaisuja, känsien ja kovettumien poistoa ja sienikynsien hoitoa.”

Jos kovettumien syyksi paljastuu jalkojen virheasento, jalkaterapeutti voi tehdä asiakkaalle yksilölliset kevennyspohjalliset. Myös vaivaisenluita ja käpristyneitä, niin sanottuja vasaravarpaita, Säämänen pystyy hoitamaan tekemällä silikonista oikaisimia.

Joskus kipeillä ja turvonneilla jaloilla voi olla hankala päästä hoitoon saakka.

”Teen myös koti- ja laitoskäyntejä”, Säämänen lupaa. ”Ja maksusitoumusasiakkaat ovat myös tervetulleita käyttämään palveluja.”

Ujuta jalkajumppa arkeen

Aina ei tarvitse olla edes suuria ongelmia jalkojen kanssa, jos vain haluaa hemmotella varpaitaan ammattilaisen otteissa. Säämänen antaa myös mielellään kotihoito-ohjeita.

”Jalat tulisi päivittäin pestä, kuivata hyvin ja rasvata”, hän aloittaa.

”Pitkiä jalkakylpyjä ei enää suositella, sillä ihoa ei saa pehmittää liikaa. Iho puolustautuu ja alkaa kasvattaa kovettumaa nopeammassa tahdissa. Muutaman minuutin liotus riittää.”

”Raspaustakaan ei enää suositella. Jos haluaa, niin sen tilalla voi mieluummin käyttää hohkakiveä.”

Ammattilainen on itse havahtunut jalkajumpan tärkeyteen ja suosittelee sitä muillekin.

”Jalkapohjassa on pieniä lihaksia neljässä kerroksessa. Jalkajumppaa pitäisi jokaisen tehdä, jotta jalkaterän lihakset pysyy kunnossa ja kävely hyvänä.”

Jumpasta ei kuitenkaan tule ottaa stressiä, vaan se hoituu vaikka TV:tä katsoessa. Säämänen neuvoo yksinkertaisen ohjeen eli riisumaan sukan pois jalasta ja nostamaan sitä varpaillaan ylös lattiasta. Toisto tekee hyvää varpaille, jaloille ja koko keholle.

 

Sydäntä ja elinvoimaa

Mikko Kalliola zemppasi SavoGrow Oy:n elinkeinoasiamiehet elinvoimaisen ajattelun saloihin Myllykosken Kievarissa eräänä elokuisena iltapäivänä.

Mikko Kalliola aloitti iltapäivän vauhdikkaaseen ja kovaääniseen tapaansa tarinoiden ja ihmetellen kuinka vielä joku vuosi sitten, ja ehkä vieläkin, 67 suomalaisen kunnan nettisivujen etusivulla luki: Hyvä asua ja yrittää!

“Sehän pitää tietysti paikkansa ja ensin se sapetti, että miksi ihmeessä ne ei differoidu, mutta ei ne turvallisuus ja puhtaus ole ollenkaan itsestäänselvyyksiä monessakaan maassa, se selvisi minulle, kun valmensin ulkomailta tulleita opiskelijoita, jotka oli niitä penalin terävimpiä kyniä ja ne sanoi, että te ette suomalaiset tajua, kuinka hyvin teillä asiat on”, täräytti Kalliola.

Mikko Kalliola on Aava&Bangin luova johtaja ja sanoo harrastavansa arkipakoasioita. Hän on kolmen aan ylioppilas Korpilahden lukiosta ja on maineikkaan upseeriperheen siviilipalvelumies. Kalliola on myynnin ja markkinoinnin parissa karaistunut puheammatilainen.

“Olen ollut tekemässä duunia 350 pk-yrittäjän kanssa, kasvuyrittäjän mielen mallin olen oppinut ja ravaan puhumassa ympäri Suomea.”

Kertokaa tarinoita

“Suonenjoella on pieniä palvelualan yrityksiä ja vahvoja teollisia yrityksiä, täällä tehdään pirusti hyvää duunia, ootteko muistaneet siitä kertoo? Valtaosa suomalaisista pk-yrityksistä kertoo omissa kanavissaan tuotteistaan ja palveluistaan ja sertifikaateistaan, tätä tuupataan, tätä rakastetaan, miksi ei uskalleta tehdä tarinasisältöjä”, kyseenalaistaa Kalliola.

Tarinat on Kalliolan mukaan ennen kaikkea johtamisen työkalu, tarinan kerronta tekee sen, että me ihmiset kyetään yhteistyöhön isompina kuin sadan hengen laumoina. Elinvoimastrategia jalkautetaan tunteen ja tahdon kautta, ei pelkillä faktoilla.

“Miten tuodaan merkityksen tunnetta? Pörröä? Miten muutos saadaan omiin arkirutiineihin”, tyrkkii Kalliola, “tarinat jää mieleen, te elinkeinoasiamiehet olette virastojen valonkantajia.”

Haluatko luopua kiireestä?

Kiire on Kalliolan mukaan ensisijaisesti mielentila.

“Montako päivää aikaa vuodessa oli Barak Obamalla? Sama 365 päivää kuin elinkeinoasiamiehillä. Ensimmäinen sääntö, lakkaa puhumasta kiireestä, kun alitajuisesti uskot, että sinulla on kiire, käyttäydyt sen mukaisesti ja stressi ilmenee myös ympäristöösi, “tiedän että sinulla on kiire” ja olet entistä kiireisempi. Toinen sääntö, kun kuitenkin puhut kiireestä ja kun saat siitä itsesi kiinni, pysähdy ja sano itsellesi, minulla riittää ihan hyvin aikaa kaikkiin tärkeisiin asioihin.”

Elinkeinoasiamiehet kertoivat saaneensa iltapäivästä eniten ehkä ajatusten ravistelua. Ja mahdottoman hyvää lounasta Myllykosken Kievarin maukkaasta pitopöydästä.