Jalkaterapeutti avaa vastaanoton ensi viikolla

”Voisin puhua päivän jaloista”, Satu Säämänen nauraa vauhtiin päästyään. Hän valmistuu tämän kuun lopussa jalkaterapeutiksi ja avaa saman tien vastaanoton Hoitola Ihon tiloissa.

Satu Säämänen sanoo olevansa ainoa palveluja tarjoava jalkaterapeutti Suonenjoella. Alan yrityksiä onkin enemmän Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa. Myös sairaalat ja terveyskeskukset palkkaavat jalkojen hyvinvointiin ja kuntoutukseen erikoistuneita ammattilaisia.

Koska palvelut ovat harvassa, jalkaterapeutin työ on jäänyt monelle vieraaksi. Sitä se oli myös Säämäselle itselleen vielä reilut kolme ja puoli vuotta sitten, jolloin hän haki ammattikorkeakouluopintoihin Savonlinnaan.

”Jalkaterapeutin koulutus pisti silmään. Ajattelin, että tällä alalla tulee töitä olemaan”, parikymmentä vuotta ensin verotoimiston virkailijana ja sitten pankin sijoitusneuvojana työskennellyt nainen sanoo.

Koulutus yllätti monipuolisuudellaan ja harjoittelujaksot avasivat silmiä sille, että hoivatyölle on todellakin tarvetta.

”Se mikä on piilossa, sukkien alla, sitä ei hoideta. Vaikka jaloista lähtee niin moni vaiva. Jalkojen virheasento voi näkyä jopa niska- ja hartiakipuina”, Säämänen tietää.

Haaveet todeksi

Jos koulutukseen lähteminen olikin rohkea päätös, niin se oli vasta alkua. Säämänen kuuli, että kasvo- ja lymfahoitoja tarjoava Riitta Leppälä haluaa laajentaa Hoitola Ihon palveluja ja hakee tiloihin jalkaterapeuttia. Mikkelissä tuolloin asuneelle Säämäselle Suonenjoki oli lapsuudesta tuttu, sillä hänen mummolansa sijaitsi Iisvedellä. Kuitenkin muutto pienempään kaupunkiin ja oman yrityksen perustaminen vaativat harkintaa.

”Kesäkuussa tein päätöksen, että tänne tulen. Nyt on minun aika elää ja toteuttaa haaveita.”

Satu Säämänen saa jalkaterapeutin paperit tämän kuun lopussa, ja koska ammatti on nimikesuojattu, hänen nimensä tulee löytymään Valviran ylläpitämästä JulkiTerhikistä. Ensi viikolla tuore ammattilainen jo ottaa vastaan ensimmäiset asiakkaansa.

Jalkavaivat kuntoon

Asiakas voi olla kuka vaan, jolla on ongelmia jalkojen kanssa.

”Suurin ryhmä ovat diabeetikot ja reumaatikot. Mutta teen myös kynnen oikaisuja, känsien ja kovettumien poistoa ja sienikynsien hoitoa.”

Jos kovettumien syyksi paljastuu jalkojen virheasento, jalkaterapeutti voi tehdä asiakkaalle yksilölliset kevennyspohjalliset. Myös vaivaisenluita ja käpristyneitä, niin sanottuja vasaravarpaita, Säämänen pystyy hoitamaan tekemällä silikonista oikaisimia.

Joskus kipeillä ja turvonneilla jaloilla voi olla hankala päästä hoitoon saakka.

”Teen myös koti- ja laitoskäyntejä”, Säämänen lupaa. ”Ja maksusitoumusasiakkaat ovat myös tervetulleita käyttämään palveluja.”

Ujuta jalkajumppa arkeen

Aina ei tarvitse olla edes suuria ongelmia jalkojen kanssa, jos vain haluaa hemmotella varpaitaan ammattilaisen otteissa. Säämänen antaa myös mielellään kotihoito-ohjeita.

”Jalat tulisi päivittäin pestä, kuivata hyvin ja rasvata”, hän aloittaa.

”Pitkiä jalkakylpyjä ei enää suositella, sillä ihoa ei saa pehmittää liikaa. Iho puolustautuu ja alkaa kasvattaa kovettumaa nopeammassa tahdissa. Muutaman minuutin liotus riittää.”

”Raspaustakaan ei enää suositella. Jos haluaa, niin sen tilalla voi mieluummin käyttää hohkakiveä.”

Ammattilainen on itse havahtunut jalkajumpan tärkeyteen ja suosittelee sitä muillekin.

”Jalkapohjassa on pieniä lihaksia neljässä kerroksessa. Jalkajumppaa pitäisi jokaisen tehdä, jotta jalkaterän lihakset pysyy kunnossa ja kävely hyvänä.”

Jumpasta ei kuitenkaan tule ottaa stressiä, vaan se hoituu vaikka TV:tä katsoessa. Säämänen neuvoo yksinkertaisen ohjeen eli riisumaan sukan pois jalasta ja nostamaan sitä varpaillaan ylös lattiasta. Toisto tekee hyvää varpaille, jaloille ja koko keholle.

 

Sydäntä ja elinvoimaa

Mikko Kalliola zemppasi SavoGrow Oy:n elinkeinoasiamiehet elinvoimaisen ajattelun saloihin Myllykosken Kievarissa eräänä elokuisena iltapäivänä.

Mikko Kalliola aloitti iltapäivän vauhdikkaaseen ja kovaääniseen tapaansa tarinoiden ja ihmetellen kuinka vielä joku vuosi sitten, ja ehkä vieläkin, 67 suomalaisen kunnan nettisivujen etusivulla luki: Hyvä asua ja yrittää!

“Sehän pitää tietysti paikkansa ja ensin se sapetti, että miksi ihmeessä ne ei differoidu, mutta ei ne turvallisuus ja puhtaus ole ollenkaan itsestäänselvyyksiä monessakaan maassa, se selvisi minulle, kun valmensin ulkomailta tulleita opiskelijoita, jotka oli niitä penalin terävimpiä kyniä ja ne sanoi, että te ette suomalaiset tajua, kuinka hyvin teillä asiat on”, täräytti Kalliola.

Mikko Kalliola on Aava&Bangin luova johtaja ja sanoo harrastavansa arkipakoasioita. Hän on kolmen aan ylioppilas Korpilahden lukiosta ja on maineikkaan upseeriperheen siviilipalvelumies. Kalliola on myynnin ja markkinoinnin parissa karaistunut puheammatilainen.

“Olen ollut tekemässä duunia 350 pk-yrittäjän kanssa, kasvuyrittäjän mielen mallin olen oppinut ja ravaan puhumassa ympäri Suomea.”

Kertokaa tarinoita

“Suonenjoella on pieniä palvelualan yrityksiä ja vahvoja teollisia yrityksiä, täällä tehdään pirusti hyvää duunia, ootteko muistaneet siitä kertoo? Valtaosa suomalaisista pk-yrityksistä kertoo omissa kanavissaan tuotteistaan ja palveluistaan ja sertifikaateistaan, tätä tuupataan, tätä rakastetaan, miksi ei uskalleta tehdä tarinasisältöjä”, kyseenalaistaa Kalliola.

Tarinat on Kalliolan mukaan ennen kaikkea johtamisen työkalu, tarinan kerronta tekee sen, että me ihmiset kyetään yhteistyöhön isompina kuin sadan hengen laumoina. Elinvoimastrategia jalkautetaan tunteen ja tahdon kautta, ei pelkillä faktoilla.

“Miten tuodaan merkityksen tunnetta? Pörröä? Miten muutos saadaan omiin arkirutiineihin”, tyrkkii Kalliola, “tarinat jää mieleen, te elinkeinoasiamiehet olette virastojen valonkantajia.”

Haluatko luopua kiireestä?

Kiire on Kalliolan mukaan ensisijaisesti mielentila.

“Montako päivää aikaa vuodessa oli Barak Obamalla? Sama 365 päivää kuin elinkeinoasiamiehillä. Ensimmäinen sääntö, lakkaa puhumasta kiireestä, kun alitajuisesti uskot, että sinulla on kiire, käyttäydyt sen mukaisesti ja stressi ilmenee myös ympäristöösi, “tiedän että sinulla on kiire” ja olet entistä kiireisempi. Toinen sääntö, kun kuitenkin puhut kiireestä ja kun saat siitä itsesi kiinni, pysähdy ja sano itsellesi, minulla riittää ihan hyvin aikaa kaikkiin tärkeisiin asioihin.”

Elinkeinoasiamiehet kertoivat saaneensa iltapäivästä eniten ehkä ajatusten ravistelua. Ja mahdottoman hyvää lounasta Myllykosken Kievarin maukkaasta pitopöydästä.

 

Aktiivista yritystoimintaa

Kunnassa on elinvoimaa, kun yritykset menestyvät ja voivat hyvin.

“Suonenjoella on 600 yritystä ja koko SavoGrown alueella yhteensä 1600 yritystä, yritystoiminta on täällä aktiivista ja meidän tehtävämme on luoda ja parantaa toimintamahdollisuuksia ja tarjota matalan kynnyksen elinkeinopalveluja, ovi on aina auki, kun paikalla täällä olen”, kertoo Suonenjoen elinkeinoasiamies Olli Kokander.

Kehitysyhtiö SavoGrown alueella eniten uusia yrityksiä perustetaan Suonenjoelle. Kokanderin mukaan uusia yrityksiä syntyy alueelle vuosittain 70-80, joista Suonenjoelle 30-40 yritystä.

Työn alla on osaavan työvoiman kartoittaminen ja myös piilotyöpaikkojen löytäminen.

“Monet pienet yritykset eivät ilmoittele työpaikoista, vaikka tarvetta olisi, monesti juuri omalle alalle sopivan työntekijän löytäminen on hankalaa, rekrytoiminen vie aikaa, näitä piilotyöpaikkoja haemme.”

Ammatillisen koulutuksen puuttuminen vie nuoret muualle opiskelemaan.

“Teemme Savon ammattiopiston kanssa yhteistyötä, jotta nuoret saataisiin opiskelujen jälkeen osaavana työvoimana alueellemme ja saamaan harjoittelupaikat alueen yrityksistä, eri opetusmuotoja mietitään yhdessä.”

Olli Kokanderilla on takana huippukesä, tavallista pidempi loma toukokuussa syntyneen esikoispoika Onnin kanssa ja suonenjokelainen menestystarina “kaupunkiveneet”.

“Tiinan Tuvan Petri Vartiainen tuli juttusille ja sanoi, “Kuule Olli, minulla olis idea” ja siitä lähti keltaisten kaupunkiveneiden suunnittelu liikkeelle, se oli mahtava juttu ja veneet ovat saaneet suuren suosion”, hehkuttaa Olli.

 

Ylivoimaisesti elinvoimaisin

Marita Leskinen

Silvo Sokan rakettijuttu on saanut hymyn huulille. 17-vuotias nuorukainen teki jekun medialle ulkomaita myöten 70 vuotta sitten, kun hän väitti lentäneensä raketilla Kuopiosta Suonenjoelle. Eihän tässä ole päätä eikä häntää, mutta hyvälle tuulelle tämä juttu minut ainakin sai. Enkä muista, että tätä ennen olisi järjestetty muistojuhlia pilantekijälle, retkipyöräilijät järjestävät juhlapyöräilyn Kuopiosta Suonenjoelle “raketin tippumispaikalle” Silvo-pojan kunniaksi.

Ihan mahdottomasti on taas hyvää kerrottavaa ja hyviä tarinoita Suonenjoelta ja lähiympäristöstä. Täällähän käy mahdoton pöhinä. Suonenjoella avattiin yksityinen päiväkoti. Mahtavaa rohkeutta. Jalkaterapeutin palvelut ovat seudulle myöskin erittäin tervetulleita. Ajattelin heti varata ajan. Uusia hankkeita on käynnistynyt. Future-Savo Ville Keräsen johdolla SavoGrown alueella saa vielä ihmeitä aikaan.

Suonenjoen kesäkuussa päivitetty kaupunkistrategia on jämäkkä ja hyvä suunnitelma, jossa on selkeä visio; Suonenjoki uskaltaa ja haluaa kasvaa. Mieltä lämmittävää on se, että kaupunki kirjaa missiokseen asukkaidensa arjen sujumisen ja hyvän elämän edellytykset kohdilleen. Tämän luulisi kelpaavan kaikille. Strategian käytäntöön vieminen on sitkeyttä ja ymmärrystä vaativaa. Nämä tavoitteet olisi hyvä jokaisen suonenjokelaisen sisäistää ja olla mukana rakentamassa hyvää elämää jokaiselle. Siinä tarvitaan samaa intohimoa kuin tämän tarinan toisella kivenhaakkajalla oli.

Ohikulkija näki kahden miehen hakkaavan kiviä työmaalla. Hän kysyi, mitä miehet tekevät. “Hakkaan kiviä tuota seinää varten. Eikä tämä projektikaan varmaan valmistu elinaikanani. Mutta kyllähän tällä elantonsa tienaa.” Toinen mies vastasi: “ Minä rakennan katedraalia.”

Ylivoimaisesti elinvoimaisimman suonenjokelaisen tapasin Vanhamäellä. 75-vuotisjuhliaan viettävä olympiamitalisti, liikuntaneuvos, Liisa Suihkonen on elinvoimaisin, vetovoimaisin ja pitovoimaisin nainen, jonka olen vähään aikaan kohdannut. Hän on tehnyt ikänsä työtä vähempiosaisia ja apua tarvitsevia varten pitämättä siitä sen suurempaa meteliä. Ja onhan hän juossut kilpaa junan kanssa ja voittanut kerran Äitee Siiri Rantasen.

Maalla, mutta maailmalla

Maakuntalehtemme julkaisi muutama viikko sitten jutun, jossa kuvailtiin teidemme surkeaa kuntoa. Karttulasta Suonenjoelle menevää tietä kuvattiin revenneeksi leiväksi: asfaltin pinta on halkeillut niin, että muun muassa motoristeille tie on hengenvaarallinen.

Postasin jutun tuohtuneena twitteriin. ”Toiset ajaa töihin junalla, bussilla ja sporalla. Minä ajan töihin revenneellä ruisleivällä.”

Tuskin meni minuuttiakaan, kun STT:n päätoimittaja Minna Holopainen twiittasi takaisin. ”En nyt tarkoita, etteikö teitä pitäisi pitää kunnossa, mutta ilmeisesti sinulla on työmatkan bonuksena Autuaankannaksen ja Mustolanmäen hulppeat maisemat.”

Kiukkuni suli hetkessä. STT:n päätoimittaja! Ihasteli juuri Autuaankannasta ja Mustolanmäkeä! Hän siis tietää ne!

Kotiin palatessani pysähdyin ihastelemaan Autuaankannaksen aallokkoa. Syyspäivä oli harmaa, mutta lonkeronväristä lainehdintaa värjäsi vaaleanpunainen syyskajo. Autoradio soitti kaupunkikeskusten ruuhka-aikaan Queenin hittiä Another one bites the dust.

En voinut hillitä itseäni. Otin videon rauhoittavasta järvimaisemasta englanninkielisen biisin luodessa sanoineen näkymään sarkastista kontrastia. Toivottelin twitterissä videon kera hyviä hermoja heille, jotka ruuhkassa seisovat ja pölyä purevat: minun työmatkani kun koostuu lähinnä mindfulnessistä. Toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes peukutti välittömästi.

Kun paluumuutin Tervoon kolme vuotta sitten 20 kaupunkivuoden jälkeen jaksoin jatkuvasti ihastella niin luonnon ihmeitä kuin kuntapalvelujen laatua, yksilöllisyyttä ja nopeutta sekä lähimmäisten huomaavaisuutta. Ruuhkat, välinpitämättömyys, hukkuminen massaan ja pitkät jonotusajat olivat tulleet enemmän kuin tutuksi suomalaisissa suurkaupungeissa.

Jo muutama asuinvuosi Sisä-Savossa alkaa sokeuttaa: pitää nipistää itseään muistaakseen, miten hienossa ympäristössä saakaan elää. Ja haastaa silmien avaamiseen muitakin niissä keskusteluissa, joissa ajaudumme seutukuntaamme miettiessä epäilemään, että ”eihän meillä nyt oikein mittään täällä ole. Ei se oo onnistunut ennenkään. Tointaako tuo yrittääkään.”

Meillä on kämmenellämme molemmat maailmat, paljon sellaista, mitä suuressa kaupungissa ei koskaan ole. Olemme tottuneet katsomaan ylöspäin suuria kaupunkeja, mutta alemmuuskompleksin sijaan meidän pitäisi ylpeästi muistaa tuoda esille kuntiemme vahvuudet. Minun työpäivä Suonenjoen Futurialla koostuu yhä useammin skypepalavereista ja puheluista Kööpenhaminaan, Luulajaan ja Tallinnaan: kun työpäivä kansainvälisissä verkostoissa on ohi, voin saunan rappusella kuunnella kuikkaa pyyhe päällä. Kuka pystyy samaan suurkaupungissa?

Vesannon kunnan uudessa kuntastrategiassa kiteytyy olennaisesti pienten maaseutukuntiemme vahvuudet: pienuudesta on oltava ylpeä, on mentävä rohkeasti vastavirtaan sen sijaan että yrittäisimme olla tekodynaamisia kaupunkien jälijittelijöitä ja on luotettava luovuuteen ja tekniikkaan: näillä keinoin olemme samaan aikaan sekä maalla että maailmalla.

 

Maaseutu tarvitsee kasvoja

Kuluneena keväänä ja kesänä HighwaySavo on tehnyt viestinnällistä yhteistyötä näyttelijä Jussi Vatasen kanssa. Vatanen on maalta kotoisin ja edelleen aktiivisesti mukana kotipaikkakuntansa kesätapahtumissa, vaikka asuukin Helsingissä. Hän on yksi esimerkki ajassamme siitä, että ihminen voi olla yhtä aikaa sekä kaupungissa että maalla ilman vastakkainasettelua.

Yhteistyö lähti käyntiin maaseudun innovaatioista ja savolaisesta hulluttelusta. Vatanen souti keskellä lumista peltoa uudella lumisoutulaitteella, joka on saanut innovaatiorahoitusta maaseuturahastosta Ylä-Savon Veturi ry:n kautta. Video tavoitti pohjoissavolaiset ja sai yli 150 000 näyttöä Facebookissa ja tavoitti 250 000 ihmistä; videota jaettiin yli 1100 kertaa. Ihmiset lähtivät mukaan jakamaan savolaisen hulluttelun sanomaa, johon kätkeytyi myös viesti maaseudun mahdollisuuksista ja positiivinen kaiku siitä, että joskus jostakin hullusta voi tulla todella suurta – rahoitusta on siihen saatavilla edelleenkin.

Olen muutaman vuoden ajan pohtinut positiivisuuden problematiikkaa. Jotta positiivista kehitystä tapahtuu, tarvitaan myös toivon näkymä tulevaisuudesta. Myös asioiden henkilöityminen on nykypäivänä herkässä ja ilmiöitä käsitellään henkilöiden kautta. Mediakentällä maaseudun puolesta puhujia ei ole jonoksi asti, vaikkakin maailman suuret kysymykset, ruoka, vesi, energia ja ilmasto, huutavat maaseutua apuun. Maaseudun osalta iso kysymys on myös digitalisaatio ja sen näkeminen osana perusinfraa esimerkiksi tiestön ohella.

95% Suomesta on edelleen maaseutua. Ihmiset elävät normaalia elämää, käyvät töissä, maksavat veronsa, harrastavat ja yrittäjät pitävät palvelutarjontaa yllä. Tämä aiemmin legitiimi elämänmuoto on muuttunut jossakin kohtaa todistelun ja puolustamisen alaiseksi. Siksi myös puolesta puhujia tarvitaan. Lisämausteensa julkiselle keskustelulle antaa myös someaika. Vaikka Vatanen lainasikin kasvojaan maaseudun eteen, eikä tehnyt sitä näytelläkseen vaan sydämestään, tarvitaan myös ns. pysyväisluonteisempia kasvoja. Tarvitaan useita, rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat omilla kasvoillaan kertoa, miltä maailma näyttää pohjoissavolaisin silmin. Kysymys kuuluukin: kuka voisi olla seuraava Pohjois-Savon puolesta puhuja? Kuka uskaltaa antaa maakunnalle kasvot?