Suomi laulaa vanhaa virttä, kun Pariisi pienenee jo

Helsingin Sanomissa kerrotaan, että Pariisin väkiluku on kääntynyt laskuun. Se laskee 12 000 hengellä vuodessa, koska erityisesti perheet muuttavat pois pääkaupungista.

Asumisen kulut ovat karanneet käsistä ja perheillä ja nuorilla aikuisilla on yhä useammin halu etsiä ahtaan ja kalliin kaupunkiasumisen tilalle jotain muuta. Maalle muuttamisesta haaveilee 60% ranskalaisista ja Ranskan kaikista kaupungeista valuu vuosittain 100 000 ihmistä maaseutukuntiin asumaan.

Kaupungistumisen kierre on katkaistu Ranskassa ensimmäistä kertaa sitten 1940-luvun.

Luen uutista innoissani kuin pikkutyttö. Tosin hetken päästä huomaan miettiväni, miten kauan kuluu, että Pariisin muodit ja trendit leviävät meille perä-Pohjolaan, Suomeen, jossa media edelleen kaakattaa kahden tai kolmen kaupungin voittokulkua.

Luken tutkimusprofessori Hilkka Vihinen on uskaltanut haastaa näkemyksen kahdesta tai kolmesta kasvukaupungista. Hänen mielestään värittynyt tarina saa alkunsa tilastollisesta harhasta: kaupunkien väestöä rakenteellisesti yliarvioidaan ja maaseudun väestöä aliarvioidaan. Tämä johtuu siitä, että tilasto ei ota huomioon monipaikkaisuutta: yhä useampi ihminen viettää merkittävän osan vuodesta muualla kuin siinä kunnassa, jossa hän on kirjoilla.

Vihisen mukaan tarina muutamasta kasvukaupungista onkin merkittävästi yksioikoistettu kuva Suomen nykytilanteesta. Vihisen mukaan muutaman kaupungin sijasta pitäisi puhua kausittain kasvavista alueista: tällöin Suomesta 41% olisi kasvavaa aluetta.

Vihisen mukaan monipaikkaisuus tulisi tunnistaa Suomen kehityksessä nykyistä paremmin, sillä tutkitusti Suomen hyvinvoivimmat ihmiset asuvat maalla. Työpaikat ovat keskittyneempiä kuin asutus: ihminen äänestää kodin sijainnista jaloillaan. Hyvinvoinnin lisäämiseksi monipaikkaisuuden trendiä pitäisi tukea ja mahdollista kausikasvu.

Vaikka kasvu on kausittaista, se aiheuttaa yhtä todellisen kysynnän ja paineen alueen palveluille kuin pysyväkin: terveyspalveluille, teille, infralle. Merkittäviä käyttöpiikkejä syntyy muun muassa laajakaistaverkoillemme, jotka ovat Savossakin monessa kunnassa vielä mobiiliyhteyksien varassa.

Hyvä infra mahdollistaa kasvun ja pidentyvät viipymät alueellamme. Merkittävä määrä maakuntiemme keskuskaupunkeja jätti laajakaistatuet hyödyntämättä ja infran rakentamatta maaseudulle. 

Voiko kaupunkia kehittyneemmästä infrasta tulla erottautumistekijä maaseutukunnillemme?  Muistavathan seutumme kuidutetut laajakaistakunnat nostaa maahan kaivetun kullan markkinoinnissaan riittävän isosti esille?

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *