Elämänmakuista yrittämistä

Verhoomoyrittäjä elää sesongit ja kuulee ihmisten tarinat.

Tyttäret Serafiima ja Aleksandra pyörähtävät koulusta kotiin isän työpajan kautta. Ompelijataustainen Heidy-puolisokin levittää välillä kaavojaan suurille pöydille. Verhoomokoira Aatu pyörii jaloissa, kunnes kipittää haukkumaan asiakkaat ja jää vastaanottamaan heidän rapsutuksiaan.

Markku Kuronen suunnitteli työtiloja ensin Suonenjoen keskustaan, mutta päätyi rakentamaan Jalkalassa sijaitsevan kodin pihapiiriin tilat entisestä autokatoksesta ja varastosta. Rakennuksesta tulikin paitsi verhoomo myös perheen yhteinen tila. Niin ikään asiakkaat ovat löytäneet sen.

”Asiakkaiden palvelu on tässä helppoa. Monihan ei viikolla pääse tuomaan töitä, joten he voivat tulla viikonloppuna. Minun on helppo kävellä tähän verhoomolle”, yrittäjä kertoo.

Työ on Kuroselle muutoinkin elämäntapa, sillä sesonkiaikana hän saattaa verhoilla viikonloppujen lisäksi yölläkin. Sellainen on parhaillaan meneillään.

”Juhannukseen pitää saada veneet vesille, korjauttaa venepatjat ja kuomut.”

Jo keväällä työmäärä lisääntyy, kun ensin moottorikelkkailijat ja sitten moottoripyöräilijät ompeluttavat satulaverhouksia. Limusiinitkin pitää saada edustuskuntoon ennen kesää.

Kuronen ei valita työn paljoutta, sillä talvella saattaa uusien tilausten suhteen olla kovinkin hiljaista.

Rakennustelineiltä ompelukoneen ääreen

Markku Kuronen perusti lasten nimistä juontuvan SerAlek-yrityksen kaksi vuotta sitten. Sitä ennen hän oli kiivennyt rakennustelineillä yli kolmekymmentä vuotta. Raskas työ alkoi vaivata polvia ja mies joutui leikkausjonoon. Lopulta hän kuitenkin päätyi perumaan leikkauksen, hakeutui Hämäläisen Askon verhoomoon työharjoitteluun, pääsi opiskelemaan alaa ja sitä kautta kevyempään työhön.

”Nyt tuntuu, että ihan hyvin on pärjännyt. Tämä on monimuotoisempaa työtä.”

Opiskeluaikana Kuronen erikoistui perinteiseen verhoiluun, joten hän hallitsee muun muassa meriheinällä topattujen tuolien kunnostamisen. Yleisimmin hänelle tuodaankin juuri perintökalustoja. Samalla hän saa kuulla tarinoita vintiltä löytyneistä aarteista sekä niiden edesmenneistä omistajista. Myöskään pienempiä korjauksia Kuronen ei väheksy.

”Teen, jos vain johonkin tarvitsee niitin tai ompeleen.”

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *