Fysioterapeuttina kolme vuosikymmentä

Seppo Huovinen perusti Suonenjoen Fysioterapia Ky:n Vaimonsa Leenan kanssa 30 vuotta sitten.

Seppo Huovinen on syntynyt 14. huhtikuuta 1959 Kiuruvedellä, jonne Sepon isä veljensä kanssa raivasi asutustilan sodan jälkeen, kun he tulivat sinne siirtolaisina Karjalasta. Isä, Mikko Huovinen, oli kotoisin Suistamolta ja äiti, Olga, oli kotoisin Salmista. Sepon vanhemmat elivät yli 90-vuotiaiksi.

“Synnyin iltatähtenä 14. huhtikuuta vuonna 1959, joten sain aika paljon huomiota lapsena. Minulla on kaksi vanhempaa veljeä, joista Jorma asuu Suonenjoella ja Esko Karttulassa”, kertoo Seppo.

Kiuruveden ajoista Sepolla ei ole juuri muistoja, sillä perhe muutti Rautalammille 1960-luvun alkupuolella. He asuivat ensin Kerkonkoskella, sitten Oikarilan keltaisessa talossa ja Tyyrinmäellä.

“Isä oli Oikarilan tilanhoitajana ja äiti karjanhoitajana ja asuimme Vanhainkodin luona olevassa keltaisessa talossa. Myöhemmin isä oli töissä tielaitoksella ja äiti Törmälässä”, muistelee Seppo.

Siihen aikaan riitti samanikäisiä leikkikavereita.

“Kaikenlaistahan sitä touhuttiin, rakennettiin majoja ja talvella hyppyrimäkiä. Hyötyläiset asuivat Oikarilan pesulan päädyssä, Mirjan kanssa leikittiin. Kerran meinattiin polttaa yksi varasto, silloin piti vähän aika piileskellä”, naurahtaa Seppo.

Huoviset muttivat sitten Tyyrinmäelle asumaan ja  koulunkäynnin Seppo aloitti Tyyrinmäen kansakoulussa vuonna 1966, jossa hän kävi ensimmäiset kaksi vuotta, kunnes koulu lakkautettiin ja jatuli siirtyminen Suonenjoen keskustan kansakouluun.7

“Tyyrinmäen kylältä löytyi uusia kavereita. Rossin Markun ja Paanasen Eskon kanssa ajeltiin pyörillä ja kokoonnuttiin kaveriporukalla Koskelossa.”

Vilkas ja iloinen karjalaispoika

“Lapsuudesta on hyvät muistot, koti oli hyvä ja lämmin, vaikka pienistä oloista olen lähtöisin. Äitini oli hyvin positiivinen ihminen, ei murehtinut asioita turhaan. Karjalaista perinnettä haluan vaalia ja kuulun sukuseuraan. Jos isännänviiri nostetaan salkoon, se on karjalan väreissä mustapunainen.”

Seppo kävi keskikoulun Suonenjoella, mutta lukeminen ei ollut hänelle siinä iässä ihan ykkösharrastus. Niinpä hän päätti lähteä 17-vuotiaana kavereiden kanssa vapaaehtoisena armeijaan. Armeijan hän kävi lyhyen kaavan mukaan sissikomppaniassa Vekarajärvellä. Armeijan jälkeen Seppo oli kesätöissä Sivosen sahalla.

Sisar hento Huovinen

Seppo pääsi opiskelemaan Mikkelin sairaanhoito-oppilaitokseen apuhoitajaksi. Koulutus kesti silloin puolitoista vuotta.

“Olin ainut poika 45 tytön joukossa, joten olin siellä vähän maskottina. Valmistuttuani jouluna 1979, sain työpaikan Suonenjoen terveyskeskuksesta miespuolisena hoitajana, olin sisar hento Huovinen.”

Sitä ennen Seppo ehti olla kesälomansijaisena Suonenjoen vanhassa puusairaalassa.

“Vaikka olin opiskelija, valvoin yksin yön hyvinkin huonokuntoisten potilaiden kanssa. Sattui hirveä ukonilma kerran ja juoksin ympäri sairaalaa ettei ullakolla syty tulipaloa, kun kipinöitä löi.

Uusi terveyskeskus oli vasta valmistunut ja Seppo työskenteli vuodeosastolla sekä poliklinikalla ja SPR:n ambulanssipäivystäjänä.

“Muistaakseni siellä oli 44 paikkaa ja kesällä se oli vain puolillaan. Oli hyvin aikaa jutellakin potilaiden kanssa, ei ollut kiirettä. Osastolla ja polilla oli hirmuisen hyvä henki, sieltä jäi hyvät muistot ja opin paljon perussairaanhoidosta.”

Vauhdikkaat vuodet

“Vuonna 1980 tavattiin Reinikaisen Leenan kanssa perinteisesti Mansikkakarnevaaleissa. Yhteen muutettiin vuonna 1983 ja kylmäharjoittelua jatkettiin kuusi vuotta ja sitten ajateltiin virallistaa suhteemme, kun oli jo oma asuntokin.”

Seppo oli valmistunut fysioterapeutiksi Kuopiosta vuonna 1983 ja hän oli  työskennellyt kuusi vuotta jumpparina Juhlatalon Fysikaalisessa hoitolassa.

Könösen Kalevi omisti yrityksen ja hän koulutti minua paljon, siitä olen hirmu hyvilläni ja uskallettiin laittaa oma yritys, kun kokemusta oli kertynyt.”

Vuonna 1989 Seppo ja Leena myivät rivitalon pätkän ja rakensivat omakotitalon Valkeisenmäelle, pitivät rakennustouhujen välissä häät ja perustivat Suonenjoen Fysioterapia Ky:n Iisveden tien varrelle.

Vuonna 1990 syntyi ensimmäinen lapsi, Daniela, joka on nyt 29-vuotias lentoemäntä ja asuu Vantaalla. Aleksi syntyi vuotta myöhemmin ja hän on Valion pääkonttorilla Espoossa. Antton syntyi vuonna 1993 ja hän on paloturvallisuusasiantuntijana Helsingissä. Nykyisin perheeseen kuuluu lisäksi Saku-mopsi.

Perhe muutti Kaatron rannalle omakotitaloon vuonna 1999. Koulut ja harrastukset olivat lähellä lapsiperheelle.

“Pelasin futista, lapset olivat kentällä mukana, harrastuksiin ei tarvinnut kuljetella, kaikki oli lähellä. Lapsistani olen ylpeä, olen onnellinen siitä, että heillä kaikilla on asiat mallillaan ja meillä on läheiset välit kaikkien kanssa.”

Leenalle nostan hattua, hän pyöritti kodin arjen, kun lapset olivat pieniä. Vaipanvaihtoa oli niin paljon, että ne vuodet menivät yhdessä sumussa. Minä tein pitkää päivää töissä ja pelasin vielä SuPan edustusjoukkueessa. Kesät meni jalkapallon parissa ja talvella pelasin lentopalloa Vasamassa. Mukavuudenhaluisena halusin sisälle pelaamaan, ei tarvinnut palella pakkasessa ja kolata lunta kaukalosta.

Fysioterapiaa ja kuntosalipalveluja

Suonenjoen Fysioterapia Ky muutti nykyiselle paikalleen Asemakadulle vuonna 1997 entiseen Savon Sanomien toimistoon.

“60 vuotta tuli täyteen ja ajattelin, että pitäisiköhän rukkasia jo tiputella, mutta aika menee niin nopeasti, eikä ole vielä mitään vaivoja eikä perussairauksia ja tykkään työstäni, joten ainakin viralliseen eläkeikään asti aion jatkaa, mutta mennään vuosi kerrallaan.”

Yritys tarjoaa monipuolisia fysioterapia- ja hierontapalveluja ja käytössä on kuntosali ryhmille ja asiakkaille omatoimiharjoitteluun. Seppo tekee myös paljon kotikäyntejä Suonenjoen ja Rautalammin hoitokoteihin.

“Pisin yhtäjaksoinen hoitosuhde on jatkunut jo 35 vuotta ja paljon on asiakkaita, joiden kanssa olen toiminut 20-30 vuotta, olen jo osa niiden ihmisten elämää.”

Sepon mukaan Suonenjoella on hyvä yrittää. Yhteistyö muiden yrittäjien kanssa on sujuvaa. Yhteistyötä teemme mm. Kelan, terveyskeskuksen, Kysin ja Vaalijalan kanssa. Toimimme myös opiskelijoiden työharjoittelupaikkana. Nytkin on nuori ja reipas fysioterapeuttiopiskelija kuuden viikon harjoittelujaksolla piristämässä meitä vanhoja mielensäpahoittajia. Ei täällä juurikaan ole niitä negatiivisia puolia. Hän toivoisi, että tätä kaupunkia tuotaisiin enemmänkin esille.

“Huhtikuun 3. päivä vuonna 1989 juotiin kahvia ja syötiin piirakoita. Nyt 3. huhtikuuta juhlittiin 30-vuotista yrittäjyyttä. Pienesti lähdettiin aikoinaan liikkeelle ja vähitellen on toimintaa kehitetty. Hyvä että Suonenjoen osuuspankki uskoi meihin silloin. Saimme pankilta 30 vuotta sitten lahjaksi kellon, joka kävelee edelleen”, naurahtaa Seppo.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *