Yhdessä empaattisten puolella

Eduskuntavaalit tarjosivat jännitysnäytelmän, ja jos veikata saa, tarjoavat jännitettävää vielä pitkään. Äänisaaliserot ovat puolueiden välillä pienet, mutta jos politiikan toimitusta on uskominen, linjaerot puolueiden välillä suuret.

Ketkä mahtuvat yhdessä hallitukseen ja millainen soppa kunkin tuomista aineksista syntyy? Syntyykö tiiviiksi kiteytyneitä yhteisiä tavoitteita vai valmiiksi väljähtyneitä kompromisseja? ”Kun haaveet lantrataan, jää pelkkää vettä vaan”, laulaa Miljoonasade.

Maaseudulla asuvan digitalistin näkökulmasta askarruttaa erityisesti haikailu sellaisen maailman perään, jota ei enää ole: jaamme globaalisti sekä talouden, bisneksen että ilmaston. Rajoja ei saa kiinni ihmisiltä eikä ilmastonmuutokselta. Me niin Suomessa kuin Savon perukoillakin olemme yhtä lailla osallisia globaaleihin muutoksiin ja riippuvaisia globaaleista olosuhteista: tarvitsemme ulkomaista osaamista, verkostoja ja yhteistyötä.

Jotta Suomen maaseudulla olisi työtä jatkossakin, on bitin liikuttava vapaasti ja rajoja kumartamatta millisekunneissa Myhinpäästä Manhattanille ja takaisin. Omavaraista bittiä ei ole olemassakaan eikä työtä, johon digitaalisuus ja sitä kautta kansainvälisyys ei jollain lailla liittyisi: heinäpaaleissakin on nykyään tunnisteet, jotka ilmoittavat pilviohjelmistoon paalin sijainnin ja heinän koostumuksen. Mutta kansainvälisyys on kaksisuuntainen tie: kansainvälisyyttä ei saa avaamatta liikennettä myös viereisen kaistan vastaantulijoille.

Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan empatia on sitä, että keskitymme erojen sijasta siihen, mikä yhdistää meitä. Se aktivoi aivoissamme samaistumisen kykyä, samaistumisen kokemuksia.

SavoGrown alueet ovat käynnistäneet kuuden Pohjois-Savon länsirintamalla sijaitsevan kunnan voimin yhteismarkkinoinnin Savon villinä läntenä. Kuusi kuntaa ovat nähneet yhteistyössä edun, arvoverkon: jos asuinkunta tai työssäkäyntikunta ei voi tarjota asukkaalle kaikkea sen tarvitsemaa, ehkä naapurit pystyvät tyydyttämään tarpeen. Näin rakennetaan erinomainen asumis- ja asiointikokemus: emme kilpailemalla keskenämme, vaan täydentämällä toisiamme.

Tulevaisuuden kunnat ja tulevaisuuden valtiot rakentavat vahvuuksistaan ja erilaisista ominaisuuksistaan yhteistyöllä vetovoimaa. Parhaiten palvelevalla taholla on kyky empatiaan: se ei ainoastaan mieti, mitä minulla on tarjota, vaan se katsoo kauemmaksi. Mitähän asiakas tarvitsee?

Jari Tervo kiteytti twitterissä vaalien jälkeen, että Suomen kansa on puhunut: nyt pitäisi vain saada selville, mitä se sanoi. Pääsiäis-, vappu- ja kesäviikonloppuruuhkissa istuu yhä useampi suurkaupunkilainen tulossa tai menossa maaseudulle: he ovat kyllä kerran muuttaneet kaupunkiin, mutta missä he oikeasti haluaisivat olla?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *