Anna tintille mahdollisuus

Soten ja hallituksen kaatumisen varjoon jäi uutinen, jossa maalailtiin Suomen luonnon tilasta pahaenteisiä näkymiä: yhä useampi kasvi- ja eläinlaji on harvinaistumassa ihmisen edesottamusten vuoksi.

Luonnon monimuotoisuus kärsii ihmisen yksinkertaisuudesta. Muun muassa yleisinä pitämäni varpunen ja hömötiainen ovat uutisen mukaan vähentyneet merkittävästi.

Samalla kun ihminen uhanalaistaa ympäristöään, se sananmukaisesti sahaa omaa oksaansa. Jo useampi vuosi sitten törmäsin uutiseen, jonka mukaan joka neljäs neljäsluokkalainen ei tunnista mäntyä metsästä.

Petotutkija ja luontoalan lehtori Kai-Erik Nyholmin mukaan jo toinen suomalaissukupolvi vieraantuu luonnosta. Luontotaitoja ei synny, kun lähiympäristö ei tarjoa koettavaa luontoa tai sinne ei osata enää mennä. Lajitunnistuksen lisäksi ruostuu esimerkiksi tulenkäsittelytaidot: ihminen ei enää tiedä, miten tehdään nuotio tai missä ja milloin sen voi tehdä turvallisesti.

Sisä-Savon seudulla on pitkät perinteet kalataloudesta. Vaikka järvet ja lähikasvattamot tarjoavat särvintä pöytään, on yhä yleisempää ostaa valmiiksi fileoitu ja jopa marinoitu kala marketista – ”pyöreälle” kalalle kun ei enää kovin moni mahda mitään. Saati että itse saisi sen ylös järvenpinnan tai jääkannen alta. Talvikalastus on ikääntyvien miesten varassa ja muikun perkaus ja paisto kokeneiden keittiöhengettärien.

Ilokseni olen pannut merkille, että meidän leveysasteilla järjestetään vielä metsä- ja luontoretkiä päiväkodeissa ja kouluissa: syksyisin mennään marjaan, jopa suolle karpaloon. Ja talvella hiihdetään ja järjestetään koko koulun yhteisiä pilkkipäiviä.

Se sama kaksi sukupolvea sitten oli tuiki tavallista, että ihmiset asuivat ympärivuotisesti saarissa. Nyt saarielämästä on tullut harvinaista: ihmiset ovat liian levottomia elääkseen ilman varmaa tietoa siitä, monessako minuutissa saaresta pääsee maalle. Ja yhä lukutaidottomia siitä, milloin jää kestää: osa luulee pystyvänsä kuolemattomina kulkemaan yksiöisellä riitteellä, toinen pelkää jäiden pettävän jalankulkijan ja hiihtäjän alla silloinkin kun teräsjää kantaa traktorin.

Mökille yöksi jääminen saattaa pelottaa pimeänä syysyönä, vaikka lähistöllä ei ole ristinsieluakaan. Luonnon sijasta tunnemme olomme turvallisemmaksi elimistöllemme epäterveellisellä valosaasteella läpivalaistussa kaupungissa, jossa murhat, ryöstöt, raiskaukset ja rattijuoppojen yliajot ovat huomattavasti mökkiturmia yleisempiä.

Laita siis saha pois ja anna oksan olla ja istuta sen sijaan se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee. Tai jos et osaa tai et omista maata, ripusta puuhun linnunpönttö. Se on temptation islandia parempaa tositeeveetä. Oman viihtymisen lisäksi saatat antaa hömötiaiselle uuden mahdollisuuden.

Kirjoittaja on tervolainen äiti, digitalisti ja viestintä- ja markkinointipäällikkö Netplaza Oy:ssä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *