Laatua kohtaamisiin

Vanhustenhoidon henkilöstösuhde on keskusteluttanut tänä talvena. Tarkastellaan joitakin suosituksia ja säädöksiä. Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksen (2017) mukaan tehostetussa palveluasumisessa olisi vähintään 1:2 hoitajaa. Varhaiskasvatusasetus säätää päiväkodissa toteutuvalle päivähoidolle ryhmäkoot ja henkilöstön lukumäärän, josta tosin voidaan tilapäisesti poiketa. Alle kolmivuotiaita saa olla yhtä aikuista kohden neljä lasta eli 1:4. Yli kolmevuotiaita ja yli viisi tuntia hoidossa olevia lapsia saa olla yhtä ammatillisen kelpoisuuden mukaista kasvattajaa kohden kahdeksan (1:8) tai 13 lasta (1:13) osapäiväisesti alle viisi tuntia olevia. Perusopetuksen luokkakoko on keskimäärin 19 oppilasta. Opettajien ammattijärjestö esitti pari vuotta sitten, että alkuopetuksessa suhdeluku olisi 1:18 ja kolmannesta luokasta eteenpäin 1:20. Opetus- ja kulttuuriministeriön perusopetuksen laatukriteereissä (2012) todetaan, että opetusryhmän enimmäiskoko olisi 20-25 oppilasta. Perusopetusasetus säätää, että pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien ja joiden opetus toteutuu tavanomaisessa opetusryhmässä, saa olla enintään 20 oppilasta.

Hoitotyö, varhaiskasvatus ja opetus perustuvat vuorovaikutukseen vanhuksen, lapsen tai oppilaan kanssa. Henkilöstön mitoitus on keskeinen työtä määrittävä reunaehto. Mitä enemmän kohdattavia, sitä vähemmän on aikaa per kohdattava. Mitä moninaisempia ovat kohdattavien tarpeet, sitä enemmän aikaa tarvitaan per kohdattava. Mitä enemmän työntekijä tekee muuta työtä, sitä vähemmän on aikaa on tehdä kohtaavata työtä. Kiire syntyy, kun työn tavoitteet ja resurssit eivät ole tasapainossa. Laatu kärsii, kun aletaan priorisoimaan tehtäviä. Uupuminen alkaa, työ on jatkuvaa juoksemista.

Viimeaikaiset uutiset osoittavat, että palvelujen laatujärjestelmät eivät toimi. Vuorovaikutukseen perustuvassa työssä organisoinnin häiriö etenee pitkälle ennen kuin siihen tartutaan. Vertailun vuoksi todettakoon, että lean-ajatteluun perustuvan autotehtaan tuotantolinja pysähtyy, jos työntekijä huomaa laatuongelman. Työprosessien sujuvoittamista korostetaan laatujärjestelmissä. Tehdyt suunnitelmat eivät toteudu, jos niitä ei tunneta tai sovelleta organisaation kaikilla tasoilla.

Työn tehostamiseen patistetaan säästämisien kautta. Budjettien asteittainen kiristäminen vaikuttaa kierros kierrokselta enemmän ja enemmän, kunnes saavutetaan laadun murtumalinja. Silloin organisaatio on häiriötilassa, perustehtävien toteuttaminen kärsii ja kohtaamisten laatuvaihtelu alkaa näkyä.

Kohtaamistyötä tekevien kohdalla muodikas Työterveyslaitoksenkin markkinoima ilmaus työn imu alkaa jo saada käänteisen merkityksen. Joko työntekijästä imetään viimeisetkin mehut? Työhyvinvointiin on nyt panostettava kunnolla. Vain jaksavana työntekijä tekee hyvää työtä.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *