Maaliin pitää päästä

Kilpaileminen ja työn syrjässä pysyminen ovat Liisa Suihkoselle geeneihin rakentuneina, maaliin pitää päästä joka päivä, työ itsessään palkitsee.

Liisa Suihkonen syntyi Suihkolankylällä, Suonenjoella 27. syyskuuta 1943. Maanviljelijä Johannes Suihkoselle ja kotitalousneuvoja Anna Suihkoselle syntyi kaikkiaan neljä lasta. Kotitilalla, Suonteen rannalla, asuu edelleen Liisan nuorempi veli.

“Työtä tehtiin paljon ja osallistuttiin kaikkiin maalaistalon hommiin ja elämään, siellähän se kova kuntopohja kasvoi, mutta vapaita oltiin myös juoksentelemaan pitkin peltoja, kun vanhemmat ei joutaneet meitä vahtimaan”, muistelee Liisa.

Liisalla on lapsuudesta lämpimiä muistoja, kylällä oli aitoa yhteisöllisyyttä ja mieleen ovat jääneet kahvittelut naapurien emäntien kesken vuorotellen eri kodeissa. Liisan isä oli käynyt Peltosalmen maatalouskoulua ja äiti oli hyvin innostunut puutarhaihminen.

“Äiti oli varsinainen puutarhassa puurtaja, isä aina huuti, että tule jo pois sieltä, mutta se oli sitä emännän työtä, lehmät, perhe ja puutarha”, toteaa Liisa.

Koulunkäynnin tuleva hiihtäjä aloitti Nuutilan supistetussa kansakoulussa ja kävi sitten keskikoulun Suonenjoella.

“Keskikoulun jälkeen aattelin, että ruppeen hiihtämään”, naurahtaa Liisa, “jatkoin kyllä sitten Järvenpään kautta nuoriso-ohjaajaksi.”

Suonenjoen Vasaman kasvatti

“Vasama oli minulle toinen koti, oli hyviä hiihtojaoston puheenjohtajia ja toiminnan johtajia, sieltä minut kiskottiin hiihtämään, juoksemaan ja yleisurheilemaan, velipojan kans otettiin sukset polkupyörän kyytiin ja tultiin viikkokisoihin.”

Liisa harrasti nuorena yleisurheilua. Harjoittelukin oli monipuolista.

“Junan kanssa juoksin kilpaa ja sialla ratsastin, hyviä harjoituksia ne olivat.”

Liisa hyppäsi korkeutta ja pituutta, juoksi 800 metrin, 400 metrin ja 100 metrin matkoja ja kilpaili 12-13 vuotiaiden sarjassa. Hiihtäminen osoittautui kuitenkin hänelle vahvimmaksi  lajiksi.

“Siellä kuntopohja kasvoi, ja on kyllä täysin Vasaman ansiota, että minusta tuli hiihtäjä. Hiihdin piirikisoissa ja kun näytti, että sukset kulkee, niin piiri isoni. Ei siitä ilman seuran aktiivista nykimistä olisi mitään tullut.”

Kapasilla ensimmäiset kilpailut

Suonenjoella toimi Kapasen suksitehdas 60-luvulle asti.

“Kapasilla hiihettiin aika pitkään, ensimmäiset sukset oli jo aika tikkuset”, muistelee Liisa, “hyppäsin niillä tavallisesta hyppyristäkin 22 metriä.”

Ensimmäisiin SM-kisoihin Liisa lainasi velipojalta Järviset. Sitten Karhu keräsi nuoria hiihtäjiä ja Liisallekin luvattiin, ettei puutu suksia eikä kenkiä, kun Karhuilla lähdet hiihtämään.

Liisa Suihkosen kilpailu-ura osui hiihtovarusteiden ja -tekniikoiden vilkkaaseen kehityskauteen, puusuksista muovi- ja lasikuitusuksiin ja perinteisestä jo luistelutyyliin. Tuulikangaspöksyt vaihtuivat lurexiin ja tuulenpitäviin materiaaleihin. Myös harjoitteluohjelmat otettiin käyttöön.

“Kaksi kertaa ehdin käydä olympialaisissa, ennen kuin tuli harjoitusohjelmat Immo Kuutsan aikaan.”

Olympiahopeaa vuonna 1976

Liisa Suihkonen kilpaili aktiivisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Suihkonen voitti hiihdon Suomen mestaruuden 10 kilometrillä vuonna 1966, hän nousi samana vuonna kansainväliselle huipulle oltuaan mukana Oslon maailmanmestaruuskilpailuissa. Siellä hän oli 10 kilometrin matkalla 18.

“Kovasti sitä harjoiteltiinkin. Sulo Repo sanoi, että solutasolle asti pitää harjoittelussa päästä. Kerran alppirinteillä juostiin Kajosmaan kanssa ylämäkeä aika jyrkässä kulmassa puoli tuntia ja kontaten tultiin takaisin, ei meinattu kotiin päästä kotiin, kun niin paljon naurettiin, että nyt sitä varmaan ollaan siellä solutasolla.”

Suihkonen kuului Suomen olympiajoukkueeseen kolmissa talviolympiakisoissa. Uran huippu osui vuoteen 1976, jolloin hän saavutti viestissä olympiahopeaa Innsbruckissa 1976.

“Se oli kova porukka. Minä aloitin, Marjatta Kajosmaa hiihti toisena, Hilkka Riihivuori kolmantena ja Helena Takalo vei meidät maaliin, oli se hyvä hiihto.”

Suihkonen lopetti hiihto-uransa vuonna 1980. Hän on voittanut myös kolme Suomen mestaruutta erävaelluksessa. Hän voitti urallaan 9 SM-mitalia yleisessä sarjassa.

Työura alkoi Koivikon koulukodista

Liisa meni nuorena nuorisotyönohjaajan töihin Koivikon koulukotiin Mikkeliin. Kilpailuissa Liisa Suihkonen edusti koko uransa ajan kuitenkin Suonenjoen Vasamaa. Työura kesti 17 vuotta ja sen jälkeen Suihkonen valittiin raittiussihteeriksi Suonenjoelle.

“Perustimme Nikkaripajan Ainonkadulle, Suonenjoelle. Tehtiin päihdetytöä ja pidettiin koulupojille pajakoulua. Toiminta oli aktiivista, nimikkeeni muuttui sosiaaliohjaajaksi ja tarvittiin sitten isompia tiloja, meitä oli ringissä yli 100 henkeä. Saatiin tilat vanhainkodilta, nikkaripaja vietiin vanhainkodin navettaan.”

Vanhamäen toiminta käynnistyi

Vuonna 1995, kun vanhainkodin asukkaat muuttivat uusiin tiloihin, saimme kaupungilta Vanhamäen tilat  MLL:n Pohjois-Savon piirin käyttöön, toiminnanjohtaja Pirkko Helander toimi tässä moottorina ja Vanhamäen toiminta käynnistyi.

“Ensimmäisellä leirillä meillä oli 50 lasta ja ensimmäisen kesän aikana lähes 500 lasta kävi leireillä, jostain se Pirkko niitä hommasi”, muistelee Liisa.

Liisa Suihkonen on ollut mukana Vanhamäen kehittämisessä 23 vuotta. Paljon on sinä aikana tapahtunut ja Vanhamäestä on tullut Hyvinvointikeskus, jonka ytimessä on lastensuojelutyö ja kansainvälinen nuorisotyö.

“Tuntuu vieläkin mahottomalle, että ollaan tässä”, huokaa Liisa.

75-vuotis juhlintaa Hiihtosiskojen kanssa

Työ ja liike pitää kunnossa. Vaatimaton ja yksinkertainen ruoka, mahdollisimman alkuperäisistä raaka-aineista pitää terveenä. Näistä Liisa Suihkonen saa elinvoimaa ja pysyy kunnossa. Hän tekee yhä 10-12 tuntista työpäivää Vanhamäen viljelyksillä.

“Tuhat tomaatin siementä jo tammikuussa laitettiin kasvamaan, niitä pitää vartioida, kunnes neljän kuukauden päästä kypsyy tomaatit. Varsinainen työ alkaa huhtikuussa ja kesällä tehdään pitkää päivää, onneksi on iso joukko apulaisia. Tiluksilla viljellään perunaa, mansikkaa, juureksia, kasviksia ja paljon yrttejä, muutaman hehtaarin alueella. Sadonkorjuu ja jalostaminen on se isoin homma ja vie aikaa.”

Loppusyksystä Liisa lähtee vaeltamaan Kanarian vuorille viideksi viikoksi, se on lomaa. Mutta nyt on juhlien aika. Hiihtosiskot tulevat 75 vuotta täyttävää Liisaa onnittelemaan.

“Eihän se varmaa ole, ketkä kaikki sieltä pääsee tulemaan, mutta 93-vuotias Äitee, Siiri Rantanen, Helena Takalo, Hilkka Riihivuori, Marjatta Kajosmaa ja Marja-Liisa Kirvesniemi on kai tulossa, kerran vuoteen muutenkin yleensä kokoonnutaan.”

Työ jatkuu ja elämä Vanhamäellä. Liisa on jo useaan otteeseen yrittänyt heittäytyä töistä pois, mutta ei ole vielä malttanut.

“En kai minä lähe täältä kulumallakaan, parempihan täällä on olla kuin kotona tekemättä mitään, yritän syödä terveellisesti, että pysyy aivot kunnossa ja käsimerkeillä pärjään kansainvälisten nuorten kanssa. Ehkä minä sitten rupean taas urheilemaan, jos työt lopetan.”

 

Tapahtumia:

  • Liikuntaneuvos 2012
  • Suonenjoen Vasama ry:n puheenjohtaja vuodesta 1997-2009
  • Talviolympialaiset Innsbruck 1976, 4×5 km viesti 2.sija
  • Hiihdon MM-kilpailut Falun 1974, 4×5 km viesti 4.sija
  • Talviolympialaiset Sapporo 1972, varalla
  • Hiihdon MM-kilpailut Ylä-Tatra 1970, 10 km 11. sija
  • Talviolympialaiset Grenoble 1968, 10 km 18.sija
  • Hiihdon MM-kilpailut Oslo 1966, 10 km 18.sija
  • Hiihdon SM 1966, 1. sija

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *