Taiteellinen oman tien kulkija

Katja Vikla on nainen, joka kulkee omia polkujaan. Hän rakastaa tanssia, luonnossa kulkemista ja käsillä tekemistä. Ne ovat parhaita keinoja purkaa stressiä.

“Tanssi on ollut minulle keino purkaa tunteitani ja nollata tilanne hankalissakin elämän tilanteissa. Pikkutyttönä harrastin balettia ja aktiivisten liikunnan opettajien ansiosta teimme tyttöporukalla tanssiesityksiä, myöhemmin innostuin kilpatanssista. Olen aina ollut liikunnallinen”, kertoo Katja Vikla.”

Katja työskentelee Vanhamäen tapahtumakoordinaattorina. Hänellä on myös graafiseen suunnitteluun keskittyvä toiminimi ViklaDesign sekä aputoiminimi Kuntokoulu Rumba, jonka puitteissa hän vetää paritanssi- ja lattarikursseja sunnuntaisin Suonenjoella ja LatinoHIIT-ryhmää Kuopiossa.

Isän tyttö

Katja on syntynyt Jyväskylässä. Hänen äitinsä Aune on kotoisin Suonenjoen Tyyrinmäeltä; isä Kalevi on lähtöisin Laatokan karjalasta. Katja syntyi vuonna 1974 ja oli parivuotias, kun perhe muutti äidin äidin kuoltua ensin vuodeksi mummolaan Tyyrimäelle ja sitten Rautalammille.

“Isä kuoli 16 vuotta sitten; jos hän eläisi, ikää olisi jo 96 vuotta. Äiti on vielä ikäisekseen hyvässä kunnossa, hän on 83-vuotias savolainen, sitkeä täti. Vielä tässä viime viikolla äidin kanssa halkoja hakattiin”, kertoo Katja.

Isä oli sodat käynyt mies, hän taisteli kaikissa kolmessa sodassa, mutta ei niistä Katjan mukaan kovin paljoa puhellut. 

“Joskus isä päivitteli niitä oloja, miten joutuivat asumaan maan alla ja joka paikkaa kutitti ja miten hän oli korsussa soitellut mandolinia. Isä oli myöskin nuorena kova tanssimaan ja oli ennen sotia harrastanut teatteriakin.”

Katja sanoo perineensä isältään rytmin, innostuksen tanssimiseen ja uteliaisuuden kokeilla asioita.

“Isä minulle humpankin on opettanut. Olin isän tyttö, varmaan olen luonteeltanikin isän tyylinen. Hän innostui joskus lausumaan runoja. Isä oli kannustava, hän ei moittinut koskaan.”

“Isä kuoli sairaalassa. Muistan sen kuolinhetken, kun hänen kasvoilleen tuli utelias ilme, hän näki jotain hirmu kiinnostavaa silloinkin.”

Touhukas ja liikunnallinen

Rautalammilla Viklat asuivat ortodoksikirkon pihapiirissä. Puutyön opettajana aiemmin toiminut Kalevi työskenteli ortodoksisen seurakunnan palveluksessa talonmiehenä, suntiona ja kirkon esittelijänä. Aune-äiti on koulutukseltaan kotiteollisuusopettaja. Hän teki opettajan sijaisuuksia, toimi kodinhoitajana ja myöhemmin kehitysvammaisten päivätyönohjaajana. Katjalla on myös kaksi veljeä; Porvoossa asuva sähköalan yrittäjä Jyrki ja leppävirralla asuva Markku, joka on isännöitsijänä Kuopion Talokeskus Oy:ssä. 

Katja kävi peruskoulun Rautalammilla. Hän osallistui mielellään näytelmä- ja liikuntakerhoihin, harrasti yleisurheilua ja lentopalloa ja oli mukana partiotoiminnassa.

“Tykkäsin myös taiteilla. Kerran onnisti osuuspankkien järjestämässä koulujen piirustuskilpailussa ja pääsin lentokoneella Helsinkiin, missä Kylli-täti jakoi palkinnot.

Murrosiän kynnyksellä nuoren neitokaisen ruutuvihkot täyttyivät runoista.

“Tanssit, helmassasi auringonpaiste,
sylissäsi tumma yö.
Naurat, poskillasi kyyneleet,
silmissäsi siniset tähdet.
Sitten nukahdat jalat kippurassa,
nyyhkien hiljaa kaipuuta.
Muisto,
sinä se olit.”

Katja Vikla 12 v.

Ensimmäinen lukiovuoden Katja asui Kuoiossa ja kävi ilmaisupainotteista lukiota.

Toiselle luokalle hän kuitenkin palasi Rautalammille ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1993. Hänellä oli todistuksessa oli kympit äidinkielestä, psykologiasta ja muutamasta muusta, mutta englannissa hän sanoo olleensa täysin surkea.

“Eihän se aika kaikkeen riittänyt. Jos olisin taitanut englantia, olisin varmaan muuttanut tällä luonteellani ulkomaille jo nuorena”, hymähtää Katja.

Tanssi vei mukanaan

Lukion jälkeen Katja päätyi Kuopion Käsi- ja taideteollisuusakatemiaan. Ammattikorkeakoulun muotoilija-tutkinnon suoritettuaan hän on käynyt vuoden kestävän tiedottajakoulutuksen sekä yrityskuvajohtamisen opintoja, taidealan projektien hallinta -kurssin, sekä yrittäjävalmennuksen.

Katja asui seitsemän vuotta Kuopiossa, jossa oli hyvä myös harrastaa.

“Käytiin Lyytisen Jallun kanssa ensin kaikki mahdolliset lavatanssikurssit. Kesällä, kun ei oltu veneilemässä tai töissä, kierrettiin tanssilavoja; sitten innostuttiin kilpatanssista. Tanssittiin kuutena iltana viikossa 4-5 tuntia kerrallaan. Aluksi tanssittiin kaikkia kymmentä tanssia, sitten pelkkiä lattareita. Vähän harrastuksen vuoksi muutimme sitten Tampereelle, jossa kuitenkin asuin vain vajaan vuoden.” 

Elämä oli työntäyteistä

“Kesätöissä olen ollut 13-vuotiaasta lähtien mansikkapellolla ja talonmiehen sijaisena. Rautalammin Essolla puursin lukioaikaan sitten viikonloput ja loma-ajat, välillä kaupan kassana.18-vuotiaana aloitin Tupperware-esittelijänä ja opiskeluaikana tein myös puhelinmyyntitöitä. Myöhemmin toimin  Rautalammin-Vesannon luontomatkailuhankkeen hankevetäjänä sekä Arttelissa markkinointisuunnittelijana ja Suonenjoen kaupungilla kulttuuriohjaajana.

”Rakastuin mansikkaisäntään ja kymmenen vuotta paiskittiin pitkää päivää mansikkatilalla. Mansikkahommissa vierähti molemmilta usein aamuviidestä iltayhdeksään. Siinä rytäkässä syntyi Taneli vuonna 2004. Sitten rakennettiin talo Opettajanpolulle, jonka minä sain suunnitella sentilleen ja talonrakentajaksi aikanaan valmistunut Jouni sitten isänsä kanssa rakensi sen rivakalla aikataululla. Elämä suunniteltiin mansikkatöiden mukaan, myös häät ja poikien syntymät. 

Odotettiin Onni-poikaa kesällä 2007. Jotain oli tapahtunut, sillä Jounin käyttäytyminen oli muuttunut. Hän oli kuin eri ihminen, äyski, komenteli ja stressasi. Lopulta kesällä 2008 oudolle käytökselle löytyi selitys. Jounin oikeasta ohimolohkosta löytyi nyrkin kokoinen kasvain. Tajusin, että kaikki meni uusiksi nyt.”

Jouni ja Katja olivat ostaneet tontin Ylläkseltä ja Jouni päätti aloittaa parimökin rakentamisen, vaikka sairaus elämää varjostikin. Takaisku tuli kuitenkin kesken rakennusurakan; laajentunut kasvain vaati uuden leikkauksen.

 “Oli se tiukkaa aikaa. Kolmen vuoden päästä ensimmäisestä leikkauksesta olin ihan loppu, kertakaikkiaan ihan loppu”, muistelee Katja, ”tapahtumat vyöryivät eteen toinen toisensa perään. Poikien takia on selviydyttävä. Omaa sisustani kuunnellen olen ratkaisujani tehnyt -enkä ole tarvinnut valintojani katua.”

Itsellistä elämää

Katjan ja Jounin avioliitto päättyi eroon, ja Jouni kuoli vuonna 2013 vajaa viisi vuotta sairauden toteamisen jälkeen. Pojat olivat tuolloin 5- ja 8-vuotiaat. 

Katja asuu poikien kanssa  Iisvedellä. Vuonna 1948 päiväkodiksi rakennetun talon hirsiseinät Katja on hionut puhtaiksi ja ulkovuoraus on saatu viimein tehtyä. Katjan piirtämä takka lämmittää olohuoneessa ja itse tehdyt rappuset kestävät loikata sisään.

“Tässä riittää hommia loppuelämäksi. Pihassa saa puuhastella; tykkään tehdä käsilläni kaikenmoista. Mutta onhan tässä apuakin tarvittu. Vielä meinaa yöunet välillä hävitä. Ajateltavaa on.”

Elämä on asettunut raiteilleen ja 45-vuotias Katja sanoo olevansa tyytyväinen elämäänsä juuri nyt.

“Mieletön rikkaus ovat tietysti nämä kaksi hienoa poikaa. Päivissä riittää ohjelmaa. Poikien harrastusten ja kavereiden kautta olen oppinut myös paljon elämästä.”

Juhlitaan Kultaista ikää

Suonenjoen kaupunki on ollut mukana Voimaa vanhuuteen-ohjelmassa loppuvuodesta 2016 alkaen. Ohjelmakauden aikana on edistetty suonenjokelaisten ikäihmisten toimintakykyä ja hyvinvointia monin tavoin. Tammikuussa juhlitaan.

Ikäihmisten hyvinvointia halutaan edistää Suonenjoella

Vanhusneuvosto haastaa suonenjokelaiset ideoimaan, miten ikäihmisten hyvinvointia ja asumisoloja voitaisiin entisestään kehittää Suonenjoella. Voimaa vanhuuteen -ideakysely on netissä. Paperisen version voi hakea kaupungin virastosta tai leikata tai kopioida tämän jutun lopusta.

“Kyselyssä pyydetään ideoita ikäihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Mitä tulisi tehdä? Missä ja milloin? Idean kustannukset pyydetään myös arvioimaan. Kyselyssä pyydetään myös idean ehdottajan yhteystiedot, mutta toki kyselyyn voi osallistua, vaikka ei haluaisi nimeään julkisuuteen”, kertoo sosiaalijohtaja Eija Komulainen.

Ideat käsitellään Suonenjoen vanhusneuvostossa ja kolme parasta ideaa esitellään Voimaa vanhuuteen juhlassa 29.1.2020.

Aikaa ideoiden lähettämiseen on 29.11.2019 saakka. Lomakkeen on laatinut kansalaisopiston rehtori Kirsti Häkkinen ja siihen on katseluoikeus sosiaalijohtaja Eija Komulaisella ja vanhuspalvelupäällikkö Arja Eevalla. Lomakkeella kerätyt ideat julkistetaan niiden esittäjän nimen kanssa. Tietoja ei luovuteta ulkopuolisille tahoille. Lisätietoja ideahausta antaa arja.eeva@suonenjoki.fi p.0405146549.

Toimintakykyinen vanhus voi asua kotona mahdollisimman pitkään. Sen mahdollistavat Suonenjoella oikea-aikaiset ja laadukkaat palvelut ikäihmisille. palveluihin kuuluvat kotihoito- ja tukipalvelut sekä päiväkeskustoiminta ja vanhainkotitoiminta. Voimaa vanhuuteen – hanke onkin koettu niin hyväksi, että toimintaa jatketaan.

Komulaisen mukaan ihmiset ovat olleet innostuneita ja kiinnostuneita hankkeen aikana ja ovat osallistuneet aktiivisesti toimintaan ja erilaisiin tilaisuuksiin.

“Yhteistyö viranomaisten, kaupungin työntekijöiden, seurakunnan ja muiden järjestöjen kanssa on ollut todella hedelmällistä”, kiittää Komulainen.

Sosiaalijohtajan mukaan vanhuspalvelut toimivat Suonenjoella varsin hyvin.

“Hyvällä tolalla on Suonenjoen vanhuspalvelut, toki aina löytyy parannettavaa. Meillä on hyvät ja kattavat palvelut ja palvelujen piiriin pääsee myös hyvin”, toteaa Komulainen, “ja yksityisiä palvelujen tuottajia on toki myös.”

Syksyllä mennään metsään!

Syksy on ihanaa aikaa. Luonto tekee parhaillaan kaunista siirtymää kohti talviaikaa. Ilma on happirikasta ja tuuli tuo värin poskille. Suon reunat punertuvat karpaloista ja nuorten kuusikkojen sammalmättäiltä löytyy suppilovahveroita. Siirrymme pian pimeimpään aikaan vuodesta ja kelit kylmenevät. Nyt on paras aika nauttia luonnosta!

Olemme tehneet keväästä saakka kyselyä SavoGrown kuntien asukkaille: ”Mikä on parasta omalla paikkakunnallasi?”. Vastauksia on tullut yhteensä 169, joista 61 mainitaan metsä, luonto, vesistö tai jokin luontokohde omalta paikkakunnalta. Saamme olla onnekkaita siitä, että elämme luonnon keskellä. Luonnon hyvinvointiyhteyksiä on tutkittu paljon ja vaikutukset ovat mittavia. Tutkimusten mukaan altistuminen luonnon elementeille vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta, parantaa mielialaa, lisää energisyyttä, parantaa unen laatua ja kognitiivista päättelykykyä, alentaa verenpainetta sekä ylläpitää tasaista verensokeria, nopeuttaa paranemista, vähentää kipua, sekä vahvistaa immuunijärjestelmää. Siis WAU! 

Haluan jakaa teille muutaman vinkin kivoihin luontokohteisiin alueellamme. Osa näistä on noussut esille aiemmin mainitsemassani kyselyssä ja osan olen päässyt kokemaan itse.

Tervossa sijaitseva Manginniemi on erittäin kaunis niemi Nilakka-järvessä. Niemen hiekkarannat hurmaavat ja lähestyminen on vaivatonta vesiteitse tai polkuja pitkin. Kivat polut löytyvät myös Keiteleeltä Leppäselän ulkoilureitiltä. Leppäselällä on hyvin merkattu, noin viiden kilometrin ympyräreitti laavun kera. Useampi tulentekopaikka löytyy myös Pielavedeltä Lepikon torpan kulmalta lähtevän legendaarisen Urkin polun varrelta. Oletko jo kokeillut frisbeegolfia? Nuorten mielestä paras frisbeegolfrata löytyy Rautalammilta Latsinmäeltä. Itse olen hetken aikaa hautonut mielessäni melontaretkeä Suonenjokea pitkin. Joen varrella kokee kuulemani mukaan syvää rauhaa. 

Itse haen luonnosta hiljaisuutta ja rauhoittumista. Aika usein meidän alueen poluilla saa tarkastella luontoa ihan vaan itsensä kanssa. Jos vastaantulijoita ilmenee, vallitsee syvä yhteisymmärrys siitä, että moikkaus on kiva tapa huomioida muut, mutta välttämättä muita sanoja ei tarvitse vaihtaa. Viime reissullani sain kokea unohtumattoman kohtaamisen metsoperheen kanssa. Näitä elämyksiä on vaikea verrata muihin.

 

Suomi laulaa vanhaa virttä, kun Pariisi pienenee jo

Helsingin Sanomissa kerrotaan, että Pariisin väkiluku on kääntynyt laskuun. Se laskee 12 000 hengellä vuodessa, koska erityisesti perheet muuttavat pois pääkaupungista.

Asumisen kulut ovat karanneet käsistä ja perheillä ja nuorilla aikuisilla on yhä useammin halu etsiä ahtaan ja kalliin kaupunkiasumisen tilalle jotain muuta. Maalle muuttamisesta haaveilee 60% ranskalaisista ja Ranskan kaikista kaupungeista valuu vuosittain 100 000 ihmistä maaseutukuntiin asumaan.

Kaupungistumisen kierre on katkaistu Ranskassa ensimmäistä kertaa sitten 1940-luvun.

Luen uutista innoissani kuin pikkutyttö. Tosin hetken päästä huomaan miettiväni, miten kauan kuluu, että Pariisin muodit ja trendit leviävät meille perä-Pohjolaan, Suomeen, jossa media edelleen kaakattaa kahden tai kolmen kaupungin voittokulkua.

Luken tutkimusprofessori Hilkka Vihinen on uskaltanut haastaa näkemyksen kahdesta tai kolmesta kasvukaupungista. Hänen mielestään värittynyt tarina saa alkunsa tilastollisesta harhasta: kaupunkien väestöä rakenteellisesti yliarvioidaan ja maaseudun väestöä aliarvioidaan. Tämä johtuu siitä, että tilasto ei ota huomioon monipaikkaisuutta: yhä useampi ihminen viettää merkittävän osan vuodesta muualla kuin siinä kunnassa, jossa hän on kirjoilla.

Vihisen mukaan tarina muutamasta kasvukaupungista onkin merkittävästi yksioikoistettu kuva Suomen nykytilanteesta. Vihisen mukaan muutaman kaupungin sijasta pitäisi puhua kausittain kasvavista alueista: tällöin Suomesta 41% olisi kasvavaa aluetta.

Vihisen mukaan monipaikkaisuus tulisi tunnistaa Suomen kehityksessä nykyistä paremmin, sillä tutkitusti Suomen hyvinvoivimmat ihmiset asuvat maalla. Työpaikat ovat keskittyneempiä kuin asutus: ihminen äänestää kodin sijainnista jaloillaan. Hyvinvoinnin lisäämiseksi monipaikkaisuuden trendiä pitäisi tukea ja mahdollista kausikasvu.

Vaikka kasvu on kausittaista, se aiheuttaa yhtä todellisen kysynnän ja paineen alueen palveluille kuin pysyväkin: terveyspalveluille, teille, infralle. Merkittäviä käyttöpiikkejä syntyy muun muassa laajakaistaverkoillemme, jotka ovat Savossakin monessa kunnassa vielä mobiiliyhteyksien varassa.

Hyvä infra mahdollistaa kasvun ja pidentyvät viipymät alueellamme. Merkittävä määrä maakuntiemme keskuskaupunkeja jätti laajakaistatuet hyödyntämättä ja infran rakentamatta maaseudulle. 

Voiko kaupunkia kehittyneemmästä infrasta tulla erottautumistekijä maaseutukunnillemme?  Muistavathan seutumme kuidutetut laajakaistakunnat nostaa maahan kaivetun kullan markkinoinnissaan riittävän isosti esille?

 

Saanko luvan?

Wikipedian mukaan tanssi on taidemuoto, jossa ihminen liikuttaa vartaloaan, yleensä rytmikkäästi musiikin mukaan, tuottaakseen esteettisiä elämyksiä, huvitellakseen, sosiaalisena toimintana tai ilmaistakseen tanssillaan jotain. Eläimillä tanssi voi olla osa pariutumisrituaalia mehiläiset ovat tunnettuja tanssistaan, jolla kertovat muille pesän mehiläisille mistä löytyy mettä. Kurkien soidintanssi on erityisen komeaa katsottavaa.

Onko sitä enää, että tytöt istuvat tanssilavan toisella reunalla ja pojat toisella ja kun tanssibiisi alkaa soida, pojat vyöryvät kilpaviiteen pokkaamaan parhaat. “Saanko luvan.” Pariutumisrituaalia parhaimmillaan myös kaksijalkaisten keskuudessa. Aika moni on löytänyt elämänkumppaninsa tanssilattialta.

Tanssiminen on viehättänyt ihmisiä aina ja kaikissa kulttuureissa. Sota-aikaan tanssit kiellettiin, mutta eiväthän kiellot nuoria pidelleet ja Nurkkatansseista muodostui nuorten  iloittelu- ja kohtaamispaikkoja noina synkkinä aikoina.

Suonenjoki voisikin nostaa tanssin mansikan rinnalle. Suomen suloisin tanssikaupunki? Kutsutaan seuraaviin karnevaaleihin kaikki Tanssivat Tähdet. Ja opettajakin löytyy. Oma tanssitähtemme, tämän lehden kyläläinen. Silvuplee!