Mukavuudettoman mökin luksusmatkailu

Kahden vuoden ajan käytössäni on ollut pienenpieni rantamökki. Uudehko kyllä, mutta perinteinen: kantovesi, ulkohuussi, puulämmitys.

Molempina kesinä olen saanut vieraakseni ystäviäni, kaupungissa asuvia, paljon matkustavia uraihmisiä.

Pieni ja vaatimaton rantamökki on tehnyt vaikutuksen. Järvinäkymä, pitkät kiireettömät löylyt, lähiruoka, korvasienipiirakka, loimulohi, mökkitieltä kerätyt vadelmat, auringonlasku. Mahdollisuus olla ilta ilman rooleja, monimutkaisia vuorovaikutussuhteita, odotuksia. Mahdollisuus puhua avoimesti. Tai olla puhumatta.

Kaikki ovat ääneen ihmetelleet hiljaisuutta. Tuuli kyllä suhisee puissa, laine liplattaa ja kuikka päästää ilmoille teemalaulunsa, mutta ihmisen ääniä ei kuulu. Tehtaat eivät humise, moottoritie jymise, renkaat ulvo, liikennevalot piipitä, ihmiset puhu. Kännykätkin ovat saaneet vaieta.

Se mikä ei ole paljon mitään, onkin hetkessä paljon. Kaikki. Kun uskaltaa, suostuu luopumaan siitä, mikä arjessa täyttää kädet ja ajatukset.

Maaseutua myydään luonnolla ja luonnonläheisyydellä. Markkinoinnissa termit ovat kuluneet puhki. Ne eivät tuota enää mitään lisäarvoa kuvaukseen.

Miten sanoitetaan tai tuotetaan kokemukseksi se mielenvapaus, jota Sisä-Savon arkinen ympäristö voi parhaimmillaan tarjota? Miten tuotteistetaan sellainen hiljaisuuden retriitti, joka ei sisällä pakonomaista hiljentymistä tai uskonnollisia sävyjä, vaan jolla mahdollistetaan kierrosten turvallinen laskeminen ja pienimuotoisista asioista nauttiminen? Naamioiden riisuminen tai tarvittaessa vaikkapa kulisseista ulosastuminen.

Saunan kiukaan sytyttämiseen liittyvä mindfulness, halkojen pinoamisen ja kantamisen workout, soutelutreeni, kauas katsomisen harjoitus. Itsensä unohtaminen. Uppoaminen ympäristöön. Uusien mittasuhteiden hahmottaminen. Omaa ääntä ja energiaa kohti kulkeminen.

Millaisia hienovaraisia seuralaisia meistä maalaisista, alkuperäisasukkaista tarvittaisiin mielenrauhamatkailulle, että tulijan olisi helppoa ja turvallista hetkeksi asettua, ehkä jo vähän vieraaksikin koettuun elämäntapaan? Että näyttäisimme paikat ja tavat, mutta emme söisi tilaa hiljaisuudelta. Ettemme asettuisi esteeksi sille, että vieras saisi omassa rauhassaan kuoria itseään auki kuin sipulia, ehkä itkeäkin vähän.

Miten markkinoisimme sen ”ei-minkään”, mikä metropoleista kuitenkin puuttuu? Sisä-Savon, huvittoman puiston.

 

2020-luvun kunta panostaa asukkaiden osallistumiseen

Uusi kuntalaki tuli voimaan keväällä 2015. Siinä on kiinnitetty huomiota kuntalaisten osallisuuteen ja vaikuttamismahdollisuuksiin. Kunta- ja lähidemokratia on muuttamassa muotoaan, tulevaisuuden kunnassa edustuksellinen demokratia on vain yksi mahdollisuus vaikuttaa kunnan asioihin. 2020-luvun vahva kunta panostaa kahteen asiaan: 1. Kunnan tärkein fokus on asukkaiden hyvän arjen tukemisessa, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. 2. Kuntalaiset osallistuvat oman elinympäristönsä suunnitteluun ja pääsevät vaikuttamaan rakennettuun ympäristöön sekä palveluihin.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra hakee kunnista kumppaneita innovatiivisiin demokratiakokeiluihin vuodelle 2020. Olen herätellyt SavoGrow -alueen asukkaita kysymällä kuntademokratian ja osallisuuden nykytilasta, kehityssuunnista ja uusista ideoista kunnissamme. Itse osallisuudesta innostuneena toivon, että kuntien yhteisvoimin kokeilemme jotain uutta tapaa ottaa asukkaat mukaan kuntakehittämiseen. Tuntuu, että tarvitsemme sosiaalisen median vastapainoksi myös keskustelualustan, jossa virkamiehet ja kuntalaiset voivat olla vuorovaikutuksessa arvostavassa ja avoimessa hengessä.

Hyviä esimerkkejä rakennetun ympäristön osallistavasta suunnittelusta löytyy Suomesta useita. Espoossa otettiin nuoret mukaan kouluympäristön suunnitteluun MuotoileMaa! -projektissa. Tuloksena on päästy seuraamaan paikan identiteetin vahvistumista, ilkivallan vähentymistä ja yhteisöllisyyden kasvamista. Lapinjärvellä otettiin kuntalaiset mukaan ideoimaan ja suunnittelemaan puistoaluetta. Lopputulos palvelee ja miellyttää kuntalaisia, mutta myös alun perin asiantuntijoiden luoma budjetti jäi osittain käyttämättä.

Ne kunnat, jotka onnistuvat sekä muuttamaan kunnan työntekijöiden toimintakulttuuria, että konkreettisesti luomaan kuntalaislähtöistä toimintaa, tulevat pärjäämään kuntakentällä. Lähtökohtana tulee olla, että jo ajatus siitä, että kunta on luonut edellytykset osallistumiselle ja vaikuttamiselle, lisää koettua hyvinvointia. 

Tiesittekö muuten, että vain 56 % koko maailman kansalaisista elää demokratiassa? Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että demokratia heikkenee kehittyvissä maissa. Pystyisimmekö taklaamaan tätä kehityssuuntaa vahvistamalla omaa lähidemokratiaa?

 

Merkityksellistä elämää

Merkityksen tunne on vahva moottori. Näin sanoo varatuomari ja teologi Eveliina Salonen kirjassaan Intuitio ja tunteet johtamisen ytimessä. Hänen mukansa olennainen osa työhyvinvointia ja työniloa syntyy siitä, kun omalla osaamisella ja ideoilla on työpaikalla merkitystä ja kun omalla työllä ja organisaation aikaansaannoksilla on omien arvojen mukainen tarkoitus. Silloin ihmiset ponnistelevat yhteisten tavoitteiden eteen. Merkityksen tunne motivoi ja antaa syyn elää. Merkityksen tunteen kadottaminen taas voi johtaa masennukseen, suorittamiseen tai muihin riippuvuksiin, joilla yritetään kompensoida merkityksen tunteen puuttuminen ja sen aiheuttama tyhjyys.

Salonen kirjoittaa myös, että onnellisuutta on kahta tyyppiä: mielihyvään perustuvaa tai merkityksellisyyteen perustuvaa. Mielihyvään perustuva onnellisuus on lyhytkestoista, mutta merkityksellisyyteen perustuva onnellisuus tuottaa mielekästä elämää laajemmassa mittakaavassa: ihminen on onnellinen, koska hän mieltää elämänsä merkitykselliseksi.

Merkityksellistä elämää elää tämän lehden kyläläinen. Nuoren naisen unelmana oli saada ajaa isoilla autoilla. Kun lähipiirissä ja suvussa ei rekkakuskeja ollut, ei kotiväki ensin suositellut moiselle alalle lähtemistä. Niinpä hän opiskeli ammatin maatalousoppilaitoksessa, mutta unelma isoista autoista ei jättänyt rauhaan ja nyt hän on onnellinen rekkakuski, nauttii työstään ja kokee elämänsä merkitykselliseksi. Kannattaa uskaltaa tulla siksi mitä on.

Rautalammilla kävellään pestuutorstaina naisille ammatti ja vielä yhdessä suonenjokelaisten kanssa. Eeva Ruotsalainen on ollut innokas Naisten Pankin kannattaja jo vuosikausia. Naisten Pankki on vapaaehtoisten verkosto, jonka kerää varoja kehitysmaiden naisten toimeentulon parantamiseksi. Varoilla tuetaan naisten ammatti- ja yrittäjäkoulutusta. Eeva pani toimeksi ja järjestää pestuuviikolla merkityksellisen kävelymahdollisuuden meille kaikille. Kävellään siis porukalla mielihyvää ja merkityksellisyyttä.

Ja voisiko näin syyskesästä olla mitään merkityksellisempää kuin sienimetsässä hiippaileminen. Jopa silloinkin, kun sieniä ei löydy. Kirsti Eskelisen uusi sienikirja opastaa aloittelijankin sieniaarteiden löytämiseen ja tunnistamiseen. Se on niin rakkaudella kirjoitettu teos, että kannattaa hankkia. Opin kirjasta esimerkiksi sellaisen asian, että kantarelli on kiinalaisessa lääketieteessä terveysvaikutteinen elintarvike, joka estää silmätulehduksia, hämäräsokeutta, hengitystieinfektioita ja ihon kuivumista. Se sisältää kahdeksaa ihmiselle välttämätöntä aminohappoa ja runsaasti D-vitamiinia, kartenoidia, kuparia, kaliumia, rautaa ja sinkkiä. Voihan kantarelli, mielihyvä ja merkityksellisyys.

Suonenjoen Venetsialaiset

Mökki- ja veneilykauden päättymistä ja samalla tulen ja valon juhlaa vietettiin jo toista kertaa Iisveden rantapaviljongilla Venetsialaisten merkeissä.

Esiintymässä oli Veeti Kallio, Jess by the lake ja Pleasurizer. Illan aikana paloi myös komea kokko ja Veeti Kallion keikan jälkeen oli luvassa ilotulitus.

Tapahtuman järjesti Suonenjoen yrittäjät ry ja Iisveden Rantapaviljonki.