Kellarikallerian huhtikuun näyttelyt

Kellarikallerian huhtikuun näyttelyt, avajaiset 27.3. klo 15-17

VALKEA SALI

Sisä-Savon kansalaisopiston

Kevätnäyttely

1.4. – 29.4.2019

Huhtikuussa Valkea Sali täyttyy Sisä-Savon kansalaisopiston kurssien töistä.

Kansalaisopiston kevättapahtumat järjestetään kaikissa Sisä-Savon kunnissa. Näyttelyt, konsertit ja muut tilaisuudet tuovat esille Sisä-Savon Kansalaisopiston syys- ja kevätkauden kurssien antia.

Suonenjoki

Kevätnäyttely 1.4.- 29.4.2019 Kellarikalleriassa. Avoinna ma, ti, to klo 14-18, ke, pe klo 11-15. Suljettu pitkänäperjantaina 19.4. ja 2. pääsiäispäivänä 22.4.

Soiton, laulun ja tanssin juhlaa 5.4. klo 18.00, Syke-talo

Rautalampi

Kevätnäyttely 3.4.-25.4.2019 Rautalammin kirjaston kivijalka. Avoinna kirjaston aukioloaikoina.

Kevätkonsertti 3.4. klo 18.00, Matti Lohen koulun Vanha juhlasali.

Tervo

Kevätnäyttely 2.5. – 24.5.2019 Tervon kirjasto. Avoinna kirjaston aukioloaikoina.

Pienimuotoinen kevätjuhla 2.4.2019 klo 18.00, Tervon kirjasto.

Vesanto

Kevätnäyttely 10.4 -24.4.2019 K-Market Vesselissä.

Vesannon bändien konsertti 11.4.2019 klo 18.00, Vesannon liikuntahalli.

Vesannon kevätjuhla 12.4.2019 klo 18.00, Vesannon liikuntahalli.

HARMAA SALI

Pirkko Pelkonen

Kesäilta

27.3. – 26.4.2019

Avajaiset 27.3. klo 15-17

Näyttelyssä on tuunattuja tarinoita muistoista ja ihmisistä, musiikista ja lavatanssien tunnelmista. Näistä kaikista kertoo näyttely Kesäilta, jossa on eri puulajeista tehtyjä kollaasiveistoksia ja esinekoosteita. Mukana on myös muutama akvarelli ja puugrafiikan vedos. Esillä on viitisenkymmentä työtä ja aikajana kattaa vuodet 1965 – 2019.

 

Tyyliä ja tunnetta

Marraskuussa liikkeen avannut Iida-Maria Pulkkinen on elementissään muotoillessaan hiuksia.

Hair by Iidan sosiaalisen median tileillä, Facebookissa ja Instagramissa, voi katsella nuoren taitajan työnäytteitä ja seurata samalla hiustrendejä.

”Ihmiset tykkää seurata sosiaalista mediaa. Pyrin laittamaan sinne viikoittain kivoja tärppejä, miten laittaa hiuksia tai millaisia uusia tuotteita on tarjolla”, marraskuussa Iisvedentien varrella parturi-kampaamon avannut Iida-Maria Pulkkinen sanoo.

Hän kokee sosiaalisen median kanavat hyväksi tavaksi tavoittaa ihmisiä, mutta on niitä muitakin.

”Tämä on sen verran pieni paikka, että puskaradio on hirmu hyvä.”

Toimivan puskaradionkaan takia nuori yrittäjä ei harkinnut liikkeen avaamista isompaan kaupunkiin, vaikka sitä on häneltä kyselty.

”Miksi avata liikettä muualle? Esimerkiksi Kuopiossa ei pysty erottumaan niin hyvin. Siellä on vaikeampi saada näkyvyyttä.”

Onnistunut leikkaus-värjäyskombo palkitsee

Suonenjoella näkyvyyttä on tullut ja liikkeen ovi on käynyt tiuhaan. Vauhtiin pääsyä on helpottanut se, että Pulkkinen hankki vakioasiakkaita jo parturi-kampaajaksi opiskellessaan. Hänellä oli tuolloin Sari Elorannan kampaamotiloissa 4H-yritys vuokratuolilla. Valmistuttuaan Pulkkinen perusti toiminimen ja jatkoi samoissa, tutuksi käyneissä tiloissa vuokratuoliyrittäjänä.

”Molemmat vanhemmat ovat yrittäjiä. Sieltä tulee yrittäjähenkisyys”, Pulkkinen miettii.

Oma parturi-kampaamo oli kuitenkin se, mihin yrittäjä tähtäsi.

”Olen aina unelmoinut omasta liikkeestä. Tiedän oman tyylini ja sen, mitä haluan.”

Kädentaitaja nauttii, kun saa leikata ja värjätä hiuksia.

”Leikkaus-värjäyskombo on se juttu: hyvä leikkaus, jota väri korostaa. Kun siinä onnistuu, se palkitsee.”

Monisävyvärjäys on tätä päivää

Pulkkinen suosii monisävyvärjäystä, jolloin hiuksiin tulee useampaa väriä, esimerkiksi tyveen tummaa ja lisäksi vaaleampia raitoja.

”Se on tätä päivää. Nyt haetaan luonnollisuutta”, Pulkkinen toteaa ja mainitsee harmaan buumin väistyneen lämpimien sävyjen ja rennon tyylin tieltä.

Leikkausten ja värjäysten lisäksi Pulkkinen tekee mielellään myös kampauksia ja muotoilee partoja.

Vaikka kädentaitaja haluaa tehdä hyvää jälkeä ja nähdä onnistuvansa, tärkeää on myös asiakkaan saama kokemus. Se syntyy muustakin kuin tyylikkäästä leikkauksesta tai upeasta väristä.

”Sekin vaikuttaa kokonaisuuteen, miten kohtaat ihmisen”, Pulkkinen tietää.

 

Hyväntekeväisyyttä jo 50 vuotta

Suonenjoen Rotaryklubi on perustettu 14.12.1968. Klubi kokoontuu joka toinen viikko ja vierailee paikallisissa yrityksissä sekä kutsuu myös vieraita esitelmöimään ajankohtaisista teemoista.

Suonenjoen Rotaryklubi järjestää vuosittain muun muassa Vanhusten palvelupäivän, jolloin eri palvelutalojen vanhuksia haetaan yhteiseen kahvi-, laulu- ja yhdessäolotilaisuuteen.

“Toimintamme on tosi aktiivista, jäseniä meillä on 22, joista 15-18 on paikalla joka toinen viikko järjestettävissä kokouksissa”, kertoo klubin presidentti Sari Granander.

Presidentti vaihtuu vuosittain ja heinäkuusta lähtien presidenttinä toimii Veikko Korhonen.

“Kolme vuotta olen ollut klubissa mukana ja tämä on todella mielenkiintoista, tässä on maailmanlaajuiset verkostot käytettävissä ja tehtäviin koulutetaan hyvin”, toteaa Korhonen.

Raimo Koponen on ollut toiminnassa mukana pitkään ja presidenttinäkin jo kolme kertaa.

“Tulin paikkakunnalle aikoinaan ihan ummikkona ja klubin kautta olen saanut paljon hyviä kontakteja ja ystäväpiirit ovat laajentuneet. Savolaisen Arto minut mukaan houkutteli”, kertoo Koponen, “ja ennenhän tämä tunnettiin paremminkin herraklubina, mutta on ihan mahtavaa, että on saatu naiset toimintaan mukaan. tämä ei ole mikään sisäänlämpiävä seura, mukaan kannattaa tulla.”

Klubi tukee myös rotarien perustaman hyväntekeväisyysjärjestön ShelterBoxin toimintaa, joka toimittaa tilapäisiä koteja katastrofialueille. Järjestö hankkii ja toimittaa elämän perusedellytykset takaavat laatikot avustuskohteisiin. Tilapäisen kodin turvin katastrofista kärsineet perheet saavat alun ja tukea uudelle elämälleen.

Nuorisovaihton panostetaan

Toiminnan painopisteenä on nuorisovaihto ja varainkeruu nuorisovaihdon toteuttamiseen. Viime vuonna Suonenjoen klubilla oli vaihto-oppilas Australiasta. Hän asui vuoden aikana kolmessa isäntäperheessä ja kävi koulua Suonenjoen lukiossa. Ensi syksynä klubin kautta  lähtee vaihto-oppilas Meksikoon.

“Klubimme lähettää Sanni Niskasen vaihto-oppilaaksi Meksikoon ensi syksynä. Sanni asuu Vesannolla, mutta on kotoisin Suonenjoelta”, kertoo Sari Granander.

Nuorisovaihto on rotareiden tunnetuimpia ohjelmia. Vuosittain yli 8 000 oppilasta maailmanlaajuisesti tutustuu rotareiden kautta erilaiseen kulttuuriin joko muutaman viikon leirillä tai viettämällä kokonaisen kouluvuoden ulkomailla.

Vaihtoon voivat hakeutua kaikki sopivan ikäiset nuoret, myös rotareiden lapset. Hakijoilta edellytetään joustavuutta ja riittävää itsenäisyyttä. Tärkeää on, että nuori itse on oman lähtöpäätöksensä takana.

Rotaryn sertifioitu nuorisovaihto on turvallinen ja edullinen tapa tutustua toisen maan kulttuuriin, tapoihin ja ihmisiin. Vaihtoon lähtevä nuori ja hänen perheensä osallistuvat perehdytykseen ja koulutukseen, samoin kuin Suomeen saapuva nuori perheineen kouluttautuu kotimaassaan. Isäntäperheet tai rotaryklubit eivät saa korvausta nuoren majoittamisesta, toiminta perustuu vapaaehtoiseen palvelutoimintaan. Nuori asuu isäntäperheessään perheenjäsenenä. Nuorisovaihdon kautta syntyy usein pitkälle tulevaisuuteen kantavia ystävyyssuhteita nuoren ja hänen isäntäperheidensä sekä nuoren oman perheen ja isäntäperheiden välille.

Nuorisovaihto ohjaa nuoria vastuuntuntoiseen kansainvälisyyteen ja luo edellytyksiä yhteistyökykyisen ja turvallisen maailman rakentamiselle. Tavoitteena on opettaa erilaisuuden ymmärtämistä ja suvaitsevaisuutta sekä kulttuurien moninaisuuden arvostamista. Rotary tunnetaankin hyvin maailmanlaajuisesta nuorisovaihdosta ja nuorten johtajien koulutuksesta.

Kansainvälistä yhteistyötä

Rotary on eettisellä pohjalla toimiva kansainvälinen palvelujärjestö, joka toimii yli 200 maassa – jäseniä sillä on yli 1,2 miljoonaa. Suomessa ja Virossa on yhteensä 300 rotaryklubia ja rotareita niissä on yhteensä noin 10 300.

Rotaryn näkyvin projekti on polion poistaminen maapallolta. Rotary on kerännyt rahaa ja tehnyt työtä vuodesta 1985 PolioPlus-hankkeessa. Tavoitteena on rokottaa kaikki maailman lapset poliota vastaan. Yhteistyökumppaneina tässä työssä ovat mm. Maailman terveysjärjestö WHO, Rotary International, USA:n terveysviraston osa ja YK:n lastenrahasto sekä monet valtiot. Myöhemmin tärkeäksi yhteistyökumppaniksi on tullut myös Bill ja Melinda Gatesin säätiö.

Mittavan kampanjan ansiosta poliotapaukset ovat vähentyneet maailmassa yli 350 000 tapauksesta vuodessa lähes nollaan.

 

Uusi kevätlook

Suonenjoen Omakotiyhdistys lahjoitti huomioliivejä päiväkotilapsille.

Paikallinen omakotiyhdistys tempaisi hyvän asian puolesta.

”Omakotiliitolla oli pieniä heijastinliivejä tarjolla. Meillä oli jo jonkin aikaa ollut mielessä, että voitaisiin tilata niitä lapsille annettavaksi”, yhdistyksen puheenjohtaja Tarja Laine kertoo hallituksen puuhanaisten ideoinnista.

Laine hieman harmitteli sitä, ettei liivejä tullut hankituksi jo aiemmin talvella, kun oli pimeämpää. Vierailu Valkeisenmäen päiväkodilla osoitti harmittelun kuitenkin turhaksi.

”Olivat siellä niin tyytyväisiä ja kiitollisia. Sanoivat, että tarpeeseen tulee ja että nyt on hyvä liikkua, kun kaikilla on samanlaiset liivit.”

Laine kertoo lasten mallailleen niitä jo ylleen ja olipa eräs tyttö kehaissut keväistä väriäkin kivaksi.

Puheenjohtajan kanssa liivejä oli lahjoittamassa yhdistyksen varapuheenjohtaja Tuula Heiskanen.

 

Matkailuyrittäjä lähde mukaan

Kasvuhakuisten matkailuyritysten kv-markkinoinnin ja -myynnin kehittämishankkeeseen mahtuu vielä mukaan. Hanketta hallinnoi SavoGrow Oy.

“Hakemus matkailuhankkeen jatkosta on jätetty rahoittajalle ja päätöstä odotellaan toukokuussa. Silloin lähdetään täyttä ravia liikkeelle, ensi kesä pitää voida hyödyntää täysillä”, kertoo projektipäällikkö Sari Hyttinen.

Yritys saa hankkeen kautta tukea osaamisen, kilpailukyvyn ja kasvun kehittämiseen.

Koulutuksia järjestetään tuotteistuksesta, sisällön tuotannosta, sähköisestä liiketoiminnasta ja jakelukanavista yrityksen sähköisen liiketoiminnan edistämiseen.

Alueellisten ja yhteistyössä Visit Finlandin kanssa toteutettujen räätälöityjen kampanjoiden kautta yritys saa näkyvyyttä myös kansainvälisillä markkinoilla. Näkyvyyttä tulee myös hankkeen toteuttamien markkinointi kampanjoiden kautta, some, messut sekä markkinointi- ja myyntitapahtumat ja  hankkeen tuottama markkinointi- ja myyntimateriaali on käytettävissä.

“Tässä kannattaa olla matkailuyrittäjän mukana, hankkeen aikana tehdään konkreettisia toimia tuotteistamisen, näkyvyyden, löydettävyyden ja verkostoitumisen osalta”, sanoo Hyttinen.

 

Perhekeskustoiminta tukee perheiden arkea

Perhekeskustoimintamallia viedään eteenpäin entiseen malliin soten kaatumisesta  huolimatta ja tavoitteena on uudenlainen, ennaltaehkäisevä toimintakulttuuri kaikissa perhepalveluissa.

“Hirmu hyvin on näitä perheitä tukevia uudistuksia viety meillä eteenpäin ja erittäin aktiivisena toimijana on ollut sivistys-ja vapaa-aikatoimi”, kiittää sosiaalijohtaja Eija Komulainen.

Uutta monitoimijaista perhekeskustoimintamallia kehitetään yli sektoreiden, mukana ovat kaikki perheiden kanssa toimivat tahot, myös yhdistykset ja seurakunta, jossa lapsi- ja nuorisotyötä tehdään aktiivisesti.

“Olen aina ajatellut, että näin pienessä kunnassa me kaikki tunnemme toisemme, mutta ei se niin itsestään selvää olekaan, yhteistyö on ollut tähän asti enemmänkin satunnaista. Meitä eri sektoreilla toimivia, perheiden parissa eri tavoin työtä tekeviä on 40-50 henkilöä. Nyt lähdetään harjoittelemaan aitoa yhteistyötä ja tämä vaatii tosi paljon uudenlaista ajattelua ja suurta luottamusta myös eri toimijoiden kesken”, toteaa Komulainen.

Kohtaamisen merkitys on tärkeää

Vapaa-aikaohjaaja Niina Miilunpohja toteaa, että Suonenjoella on jo olemassa kohtuullisen hyvät pohjat monitoimijaisuudelle ja nyt tarvitaan palveluketjujen kehittämistä ja kirkastamista.

“Onhan tämä vielä aikamoista sillisalaattia, en aina itsekään ole kartalla tai kartan vierelläkään”, naurahtaa Ninni, mutta jos esimerkiksi nuori tulee meille kertomaan huolensa, hänet saattaen vaihdetaan oikean ihmisen luokse, siis viedään oikeaan paikkaan, eikä lähetetä menemään tai pyydetä ottamaan yhteyttä johonkin toiseen henkilöön, meidän pitää tietää kenelle mikäkin asia kuuluu.”

Ninnin mukaan paljon on jo saatu Lape-työn ansiosta asioita tehtyäkin.

“Koulussa tehtävään nuorisotyöhön saatiin viime syksynä palkattua nuoriso-ohjaaja. Varhaiskasvatuksen ja alkuopetuksen nivelvaiheen kehittäminen on menossa ja eri palvelurakenteiden polkuja on avattu.”

Jos jokin asia perheessä mietityttää, liittyy se sitten kasvatukseen, päihteiden käyttöön, kouluongelmiin tai murrosiän vaiheisiin, tärkeintä on ennalta ehkäisevä työ ja siksi kynnys halutaan pitää matalana. Kaupungin vs.  palveluohjaajana perhepalveluissa toimii Anni Kuhmonen ja häneen voi olla yhteydessä missä asioissa vaan.

“Perheen pitäisi kokea tulleensa kohdatuksi ja kuulluksi. Kohtaamisen merkitys on järkyttävän suuri ja merkityksellinen”, sanoo Miilunpohja.

Matalan kynnyksen kohtaamispaikka

Suonenjoen kaupunki ja seurakunta tekevät aktiivisesti yhteistyötä erityisesti lapsiperheiden hyvinvoinnin parantamiseksi.

Lape-työn ansiosta seurakunnan keltaisesta puutalosta tehtiin Kohtaamispaikka, jonne perheillä on matala kynnys tulla. Siellä toimivat seurakunnan ja kaupungin lisäksi eri yhdistykset ja vapaaehtoiset toimijat.

“Siellä on tarkoitus järjestää parisuhdeiltoja, kasvatukseen liittyviä iltoja ja tutustuttaa ihmisiä eri toimijoihin, joihin voi sitten olla yhteydessä, jos tarvetta tulee”, kertoo Komulainen.

Kohtaamispaikan KOPA-tiimi on järjestänyt Lapsipaussin Valkeisenmäen päiväkodille. Siellä on 15 paikkaa lapsille kerran kuussa klo 17-19 ja lapset voi sinne turvallisesti jättää.

“Tämä on tehty yhteistyössä seurakunnan, MLL:n ja Marttojen kanssa ja kokeilu kestää kevään ajan”, kertoo Ninni.

Tahtotila kaikilla perheiden parissa toimivilla on yhteinen, tehdä ennalta ehkäisevää työtä lapsiperheiden parhaaksi, madaltaa kynnystä ottaa yhteyttä ennen kuin huolet kasvavat isommiksi ja tarjota palveluja mahdollisimman joustavasti. Kun ihmisellä on jokin huoli, häntä ei pompoteta luukulta luukulle vaan apua etsitään yhdessä.

 

Ihmeellistä, kun kunnanjohtaja tuli hakemaan

Sanna Kauvosaari hyppäsi monipalveluauton kyytiin kyselemään vanhusten kuulumisia.

”Hyvää huomenta. Olen Sanna Kauvosaari, Vesannon uusi kunnanjohtaja”, Kauvosaari aloittaa ja rientää tervehtimään kädestä pitäen.

Moni palveluauton tuloa odotellut hämmästyy ensin, mutta pian hymy tarttuu.

”On ihmeellistä, kun kunnanjohtaja tuli hakemaan”, Lea Huttunen tuumaa vielä, jo jonkin aikaa autossa istuttuaan.

Hän on toinen Ahvenisen kylältä palveluauton kyytiin lähtijöistä. Toinen on Elli Toikkanen.

”Odottelen keskiviikkoa. Ei se tule yhtään sen nopeammin, vaikka kuinka hoputtaisi. Yhtäkään kertaa en ole ollut pois”, Toikkanen kertoo Simolan palvelukeskuksella joka toinen viikko järjestettävästä päivätoiminnasta, jonne kunnan auto hakee.

Vaikka Ahveniselta kirkonkylälle on alle vartin matka, ehtivät kyytiläiset hieman tutustua toisiinsa: kertoa kotipaikoistaan ja lapsistaan. Autonkuljettaja Chainarin Suvanvichit kehutaan mukavaksi ja samalla kunnanjohtaja saa tilaisuuden kysellä Vesannon palvelutarjonnasta laajemminkin.

”Aika hyvin asiat on vanhusten kohdalla. Meitä palvellaan aika hyvin. Kotipalvelukin käy mittaamassa verenpaineen ja tuodaan ruokaa. On tietysti ihmistä myöten, miten on tyytyväinen. Kun ei ole paljoon tottunut, ei paljoa vaadi”, Lea Huttunen kertoo mietteitään.

Kun Kauvosaari kyselee vielä, mitä kunta voisi tehdä, jotta asukkaita riittää, pian 90 vuotta täyttävällä Huttusella on vastaus valmiina.

”Ei viedä kaikkia palveluja. Pankkiin ei pääse, vaan pitää tilata aika. Nuoret kyllä pääsee tietokoneillaan.”

Kohtaamiset tärkeitä

Seuraavaksi Suvanvichit suuntaa auton nokan Simolasta koti kirkonkylää. Sieltä on lähdössä kyytiin Helvi Nuutinen ja Leena Lindqvist, joka pahoittelee huonoa liikkumistaan. Hän kertoo olleensa iskiaksen takia sairaalassa, mutta kiirehtineensä sieltä kotiin.

”Sanoin, että päästäkee ihmeessä pois, että tänne kerkeän”, Lindqvist nauraa.

Myös Nuutiselle päivätoiminnasta on tullut tärkeä osa elämää.

”On huono homma, jos tämä loppuu”, Nuutinen sanoo.

”Tämä pyritään pitämään. On kaikkien etu, että on kohtaamista ja toimintaa”, Kauvosaari vastaa.

Kirkonkylältä lähtee vielä kyytiin Seppo Hytönen, joka niin ikään alkaa miettiä palveluja.

”En ole suuria puutteita huomannut. Kyllä Vesannolla palvelu pelaa. Ja pitää ymmärtää, ettei pienellä kunnalla resurssit ole niin suuret”, Hytönen mietiskelee.

Myöskään Vesamäeltä kyytiin noussut Anssi Hytönen ei osaa äkkiseltään antaa evästystä, mutta muuten juttu luistaa ja kunnanjohtaja saa selkoa muun muassa Hytösten sukuhaaroista.

Simolan palvelukeskuksen ovella kaikilla on hymy herkässä ja käsi nousee keveästi vilkuttamaan.

Kunnanjohtaja kannustaa juttusille

Vaikka suuria kehittämistarpeita ei tullutkaan esiin, Kauvosaari pitää aamutervehdyksiään tärkeinä.

”Kuntalaisilta ei tule kehittämisideoita, ellei madalla kynnystä, tee itsestään helposti lähestyttävää.”

Hän näki myös, miten tarpeellisena olemassa olevia palveluja pidetään, niin kuin päivätoimintaa kyydityksineen.

”Se pitää toimintakykyä yllä ja torjuu yksinäisyyttä”, Kauvosaari tietää.

Toimintakykyisenä jaksaa myös paremmin itse huolehtia itsestään. Kauvosaari mainitseekin kuntosalin, jonka käyttö muuttui ilmaiseksi yli 65-vuotialle. Heille on suunnitteilla tilaisuuksia, jolloin pääsee ohjatusti tutustumaan laitteisiin.

Tuore kunnanjohtaja on jalkautunut kuntalaisten pariin muutoinkin kuin palveluauton kyydissä. Hän laittoi Facebookiin Kutsu kunnanjohtaja kylään -viestin. Kalenterissa onkin ollut jo useita yritysvierailuja, tutustumista yhdistystoimintaan ja kunnan eri palveluihin. Lähisuunnitelmissa on tehdä kierros kunnan kiinteistöpuolella, hypätä koulubussin kyytiin ja tutustua koulun arkipäivään. Jo nyt Sanna Kauvosaari on vaikuttunut.

”Niin kuin tänäänkin tuli esille, ei täällä mikään niin huonosti ole. Pitäisi vaan rohkeammin röyhistää rintaa. Ottaa kaikki irti siitä paremmuudesta, mikä meillä on.”

 

Hoitoa ja hyvinvointia

Pipsa Angelin on hoitanut ihmisiä päästä varpaisiin. Hyvää oloa, kauneutta, hyvinvointia ja hemmottelua. Pipsa hoitaa kokonaisvaltaisesti, myös sielua ja mieltä.

Pipsa Angelin on kesälapsi ja isän tyttö. Hän syntyi Helsingin maalaiskunnassa, Saviolla 5. kesäkuuta vuonna 1963. Pipsalla on kolme vuotta vanhempi veli.

“Vieläkin siellä on lapsuuteni keltainen kerrostalo edelleen pystyssä, radan varrella, Keravan ja Korson välissä”, muistelee Pipsa, “olin nelivuotias, kun muutettiin Rekolaan, siellä aloitin kansakoulun.”

Pipsan äiti oli savosta kotoisin ja isä oli uusimaalainen ja heillä oli kiivas neuvottelu siitä, missä lasten olisi turvallisinta kasvaa. Karttulassa tuli myyntiin vanha meijeri ja perhe muutti sinne. Pipsan isä perusti ilmastointialan yrityksen, Karttulan Pelti ja Ilmastointi ja äidillä oli kampaamo.

“Äiti teki pitkiä päiviä, olin naapurin tädin luona välillä hoidossa, mutta iltaisin saatoin nukahtaa kampaamon penkille.”

Pipsa kävi isän kanssa sienimetsässä ja ralleissa suurajoissa.

“Sienireissuilla me tehtiin puroja  ja niihin patoja. Rallireissuille otettiin kahvit mukaan termospulloon, olin isän tyttö”, muistelee Pipsa.

Pipsa kertoo olleensa vain 12-vuotias, kun oli pakko päästä kuuntelemaan Hurriganesia, kun isovelikin pääsi.

“Äitihän ei tietenkään päästänyt, panin Hai-saappaat jalkaan ja sanoin lähteväni koripallopeliä katsomaan ja sitten mentiin tutun kyydillä tanssipaikalle, olin jo silloin nuori kapinallinen.”

Ensimmäinen muutto Suonenjoelle

“Äiti oli käynyt hierojakoulun vuonna 1973-74,  ja kun isä pääsi hierojakoulusta vuonna 1975, hän lähti hierojaksi Salpausselän kisoihin ja vuonna 1976 Insbruckin Olympialaisiin urheilijoita hieromaan. Silloin me muutettiin Suonenjoelle keltaiseen omakotitaloon Kanttorinkujalle. Tulin keskikouluun, joka on nykyinen vanha lukio ja koulumatkaa oli vain tien ylitys.”

Keskikoulu oli muuttunut peruskouluksi ja sen kolme viimeistä vuotta Pipsa kävi Suonenjoella.

“Silloin elettiin villejä teinivuosia. Perhe muutti Orimattilaan vuonna 1979 ja minä kävin lukuvuoden loppuun ja muutin perästä, sain ruotsista ehdot ja en suostunut tulemaan niitä suorittamaan enää Suonenjoelle, se oli ehkä hyvä juttu, sillä tuplasin ysiluokan ja sainkin sitten ihan hyvän todistuksen.”

Sitten perhe muutti Porvooseen.

“Me oltiin haikon terveyskylpylässä välillä töissä koko perhe. Äiti oli hierojana ja isä Itä-Uudenmaan ammatillisessa kurssikeskuksessa hierojaopettajana, minä olin kerroshoitajana ja tein mitä milloinkin tarvittiin, toimin iltapäiväkerhon ohjaajanakin.

Pipsa halusi hierojaksi, mutta ei päässyt kouluun. Olisi pitänyt olla täysi-ikäinen ja työtön työnhakija. Hän opiskeli kosmetologiksi Lahden yksityisessä kosmetologikoulussa ja valmistui sieltä vuonna 1983. Silloin täyttyivät myös hakukriteerit hierojakouluun, jonne hän pääsi maaliskuussa 1983.

Toinen muutto Suonenjoelle

“Valmistuttuani hierojaksi palasin Suonenjoelle tammikuussa 1984 ja menin töihin veljeskodille. Asuin Pentti ja Kaarina Huttusen yläkerrassa. Ehdin olla kaksi viikkoa töissä, kun eräs tuttuni houkutteli minut Kuopioon töihin ja sille tielleni jäin puoleksitoista vuodeksi.”

Vuonna 1985 Pipsa muutti Rautalammille ja perusti sinne yrityksen nimeltä Rautalammin Kunto ja Kauneus. Hoitotilat sijaitsivat rivitalossa Opintiellä ja siellä oli myös koti.

Sitten koputti ovelle postimies Hannu Hakkarainen ja käynnit hierontapöydällä tihenivät, kunnes vuonna 1986 Pipsa huomasi saaneensa miehen ja kaupanpäällisiksi kaksi lasta.

Perheen esikoinen, Iida, syntyi vuonna 1992 ja Kalle kaksi vuotta myöhemmin.

Kolmas muutto Suonenjoelle

Pipsan vanhemmat olivat ostaneet Iisvedeltä Sinisen Majatalon vuonna 1984 ja vuonna 2000 oli sukupolvenvaihdoksen aika ja Pipsan perhe muutti Iisvedelle. Majatalossa oli hoitotilat ja majoituspalveluja.

Toistakymmentä vuotta Pipsa järjesti Iisvedellä rockitapahtumia ja sai esiintyjiksi monia kuuluisuuksia Elastisesta Apulantaan. Konsertit eivät lyöneet leiville ja kuluja hän joutui maksamaan pankkilainoilla.

“Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun yksi sukupolvi minusta alaspäin oli sitä mieltä, ettei Suonenjoella voi mitään järjestää, vaikka tuli takkiin, ei kaduta yhtään, ne oli hienoja juttuja. Nyt on Sininen Majatalo myyty ja velat maksettu.”

Pipsan hoitola, Hyvinvointikeskus Lumme, yhdessä Anneli Röppäsen kanssa sijaitsee Rautalammintie 20:ssä. Kosmetologipalvelujen ja jalkahoitojen lisäksi Pipsan hoitolasta saa klassisia hierontapalveluja ja kuumakivihoitoja, mutta myös reikiä ja Brain relief eli aivojen virkistyshoitoja.

“Brain relief – hoidoilla on saatu hyviä tuloksia unettomuuden ja stressin hoidossa, se auttaa myös levottomiin jalkoihin, palautteet ovat olleet hyvin ihmeellisiä”, kertoo Pipsa.

Työ palkitsee, mutta ennen kaikkea Pipsa on onnellinen perheestään, siitä, että kaikilla on asiat hyvin omilla tahoillaan.

“Nyt on vapaus tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä ja voin olla onnellinen, että saan terveenä puuhastella yhdessä Hannun ja 10-vuotiaan kääpiöspinseri Adolfin kanssa. “

 

Minna Canth teatterin lumossa Vanhamäellä

Teatteri Lumo valmistautuu kevään ensi-iltaan uusissa tiloissa Vanhamäen hyvinvointikeskuksen navettarakennuksen Ylissalissa.

Työn alla on itsekirjoitettu näytelmä Lankapuodin Minna -kuvia ja tarinoita Minna Canthista. Minna Canth on monella tapaa ajankohtainen henkilö. Kirjailijan syntymästä tuli 175 vuotta 19.3., jolloin liput liehuivat myös tasa-arvon kunniaksi. Pitkästä iästä huolimatta Canthin ajatukset tuntuvat yhä raikkailta ja teräviltä. Sisä-Savon kansalaisopiston teatteriryhmä Lumo on tutkinut Canthin lapsuutta ja nuoruutta ohjaajansa Annukka Nurmen johdolla. Yhdessä ideoiden on kirjoitettu näytelmä, joka käsittelee Minna Canthin perheen vaiheita Tampereella, Kuopiossa ja Jyväskylässä sekä Minnan kasvua merkittäväksi kirjailijaksi ja ajattelijaksi. Työryhmän kanssa on myös pohdittu Minnan viestiä meidän ajallemme ja mietitty eroja ja yhtäläisyyksiä Minnan ajan sekä nykyisten lasten ja nuorten elämässä. Esityksessä on mukana Sisä-Savon kansalaisopiston 10-12-vuotiaiden showtanssiryhmä, jonka opettajana toimii Rebekka Vuohelainen.

Teatteri Lumon talveen on mahtunut monenlaista. Syksystä saakka on tehty muuttoa Vanhan lukion tiloista Vanhamäelle. Teatteri Lumon vapaaehtoiset ovat uurastaneet Ylissalissa, ja nyt teatteritila alkaa valmistua. Vanhaan liikuntasaliin on rakennettu jopa nouseva katsomo, joka on osa Vesannolla 1990-luvulla esitettyjen oopperaesitysten katsomoa. Uusi majapaikka Vanhamäellä mahdollistaa herkuttelun teatteriesityksen yhteydessä, kun joidenkin näytösten yhteydessä on mahdollisuus ruokailla Vanhamäen päärakennuksessa.

Esityksen teossa tukena on ollut Taiteen edistämiskeskus Taike. Vuonna 2017 Taike rahoitti yhteisötaideprojektia, jossa rakennettiin jättikokoinen katuteatterinukke Iso Minna. Nukketeatteritaiteilija Paula Vilmin toteuttama projekti vieraili myös Suonenjoen Kellarikalleriassa, jossa pääsi kirjoittamaan Minna Canthin viisauksia nuken valtavaan hamekankaaseen. Valmis nukke on vieraillut esimerkiksi Kuopion torilla Kuopio tanssii ja soi -tapahtumassa ja Tampereen teatterikesässä. Syksyllä 2019 Paula Vilmi ja teatterintekijä Anne Salmi kouluttivat lumolaisia varjoteatterin tekemisessä ja teatterivalojen käytössä. Lankapuodin Minna -esitys hyödyntää työpajojen antia. Työpajoissa harjoiteltiin myös jättiläisnuken liikuttelua ja Iso Minna jäi kyläilemään Suonenjoelle, joten hänetkin voi tavata Vanhamäen Ylissalissa huhtikuulla. Sisä-Savon kansalaisopisto ja Vanhamäki toivottavat tervetulleiksi Teatteri Lumon uudet ja vanhat ystävät.

Työikäisten elämäntaparemontti

Terveempi suonenjokelainen -hanke sai sataprosenttisen rahoituspäätöksen ja sen kautta aktivoidaan suonenjokelaisia pitämään yllä entistä parempaa toimintakykyä.

“Saatiin hankerahoitusta AVI:lta sen verran mitä haettiin, se kertonee, että ollaan oikealla asialla”, iloitsee liikuntaneuvoja Marko Savolainen.

Terveempi suonenjokelainen -liikuntaneuvontahankkeen tavoitteena on saada kahden vuoden aikana 85 -120 ihmistä muuttamaan elämäntapojaa terveellisemmiksi ja liikunnallisemmiksi. Suonenjoen kaupungille liikkumattomuus maksaa vuosittain kolme miljoonaa euroa.

Liikuntaneuvontapalvelu on suonenjokelaisille maksutonta, kaupungin tarjoamaa palvelua, johon voi osallistua kuka tahansa 18-64 -vuotias suonenjokelainen. Mukana on jo noin 50 osallistujaa. Ensimmäiset ovat olleet mukana jo syyskuusta lähtien. Vuoden aikana jokainen osallistuja tapaa Markon kanssa yhteensä seitsemän kertaa, alussa vähän tiheämmin ja vuoden mittaan harvemmin. Tavoitteena on löytää jokaiselle osallistujalle omanlainen tapa muuttaa elintapojaan ja lisätä liikuntaa.

Jotain piti ruveta tekemään

Piia Pääkkö työskentelee nuoriso-ohjaajana ja etsivä nuorisotyössä. Hän on aina tykännyt liikkumisesta, mutta viime aikoina istuminen on vienyt voiton. Sohva vetää puoleensa.

“Arjessa on olevinaan aina niin kiire, ei ehdi, mutta kun akillesjänteeni rupesi oireilemaan ja säikähdin, että näinkö tässä enää pääsee kohta liikkeelle, vahvistui ajatus siitä, että jotain on tehtävä omille elämäntavoille”, kertoo Piia.

Piia innostui vuoden kestävästä, maksuttomasta liikunnanohjauksesta ja lähti mukaan jo syyskuussa.

“Alkoi tulla säännöllisyyttä omaan liikkumiseen. Lokakuu meni vielä opetellessa, mutta marraskuusta lähtien olen toiminut aika itsenäisesti, käyn säännöllisesti kuntosalilla ja pelaan lentopalloa Höntsä-joukkueessa. Joulukuu meni alta riman, sohva oli niin kutsuva, mutta sen jälkeen taas uudella innolla.”

Markon mukaan juuri siksi on ajateltu, että vuoden mittainen ohjattu jakso on hyvä, kun kuitenkin välillä tulee sairastumisia ja motivaation puutetta.

“Homma ei katkea siihen, jos tulee joku ajanjakso, ettei jaksakaan innostua tai motivaatio herpaantuu, sitten sparrataan taas, tavoitteena on koko ajattelun muutos ei suorittaminen”, sanoo Marko.

“Hyviä tuloksia on jo nähtävissä ja huomaan, että liikunnan ilo on lisääntynyt, en ole ollenkaan niin väsynyt, mutta kauas on vielä pitkä matka”, hymyilee Piia, “enkä ole kieltänyt itseltäni mitään.”

Markon mukaan Piian vahvuus on positiivinen asenne kaikkeen tekemiseen.

“Salilla nauretaan, vaikka tehdäänkin harjoitukset kunnolla ja hyvin, mutta ei liian vakavasti ja ryppyotsaisesti.”

Rennosti, mutta ei välinpitämättömästi

Marko Savolainen näkee hyvin tärkeänä, että keskusteluyhteys myös terveyskeskuksen suuntaan on avattu ja siellä voidaan asiakkaiden kanssa myös keskustella mahdollisuudesta osallistua ilmaiseen liikuntaneuvontaan.

Eeva Tossavainen on koulutukseltaan sairaanhoitaja ja hän toimii aluehoitajana Suonenjoen terveyskeskuksessa.

“Kun Marko kävi meillä esittelemässä tätä juttua, koin olevani kovin jäävi antamaan ohjeita muille, jos itselläni ei ole asiasta kokemusta ja siksi lähdin tähän mukaan joulun alla ja täytyy sanoa, että tämä on jäänyt minun elämääni, sen tietää jo siitä, että kun sairastin pari viikkoa flunssaa, oli jo ihan tuskaista, kun en päässyt liikkumaan”, kertoo Eeva.

Eeva kertoo käyvänsä nyt vähintään kerran viikossa salilla, käy uimassa,  ulkoilee ja lenkkeilee enemmän ja omakotitalon töissä saa hyötyliikuntaa.

“Valmentaja on tosi mukava ja se tuntuu hyvälle, että tämä aika on varattu minulle ja liikkeelle lähdetään minun lähtökohdistani ja tarpeistani, tämä ei ole liian tiukkapipoista touhua”, sanoo Eeva.

“Eeva on lähtenyt heti tekemään ehdottamiani muutoksia, mutta toisaalta uskaltaa myös kyseenalaistaa asioita, näin ollaan tukevalla pohjalla, kun se oma motivaatio on kohdallaan”, toteaa Marko.

“Aika pienistä muutoksista lähdetään liikkeelle, hillojogurtti on vaihtunut maustamattomaan ja eineksiä vältän entistä enemmän ja ihan vahingossakin pysyttelen nykyään ruokapöydästä kauempana, käytän enemmän aikaa muuhun”, naurahtaa Eeva, “ja painonhallinnassakin olen jo saanut tuloksia.”