helmikuu 2019 -

Lukkarisen sisarukset vauhdissa

Motocross ja cheerdance ovat kuntoa ja kestävyyttä vaativia lajeja.

Lukkarisen perheen lapset Aapo 15 ja Asta 14 harrastavat mielenkiintoisia lajeja, motocrossia ja cheerdancea.

Aapo on ajanut motocrossia jo kymmenisen vuotta, ja niistä kilpaa kuusi vuotta. Kansallisen tason liigan hän voitti omassa sarjassaan vuonna 2015. Tänä vuonna yksi iso etappi oli pääsy kilpailemaan Italiaan Imolan radalle.

Aapo ajaa Yamaha YZ125 pyörällä, 2002-2006-syntyneiden sarjaa. Suomesta vain kolme pääsi kesällä ajettuun Yamaha bLU cRU -cupin Euroopan superfinaaliin, jossa kilpaili 40 kuljettajaa Euroopan eri maista.

”Olihan se upea rata ja tunnelma. Maailman huiput kilpailivat samana viikonloppuna radalla kuin me. Kokemuksena oli hieno, vaikka tulokset eivät tyydyttäneetkään”, kertaa Aapo kesäisen viikonlopun tunnelmia.

Kestävyyttä ja keskittymistä

Mitä vaaditaan, että pystyy kilpailemaan huipputasolla?

”Hyvää peruskuntoa”, Aapo sanoo ensimmäisenä.

”Kestävyyttä”, lisää Asta.

Astan harrastama cheerdance on tanssillista urheilua. Ryhmässä tehdään erilaisia liikkeitä yhtäaikaisesti musiikin tahtiin.

”Treenatessa pitää keskittyä, että oppii kuviot. Kehonhuolto ja liikkuvuus ovat myös tärkeitä. Meillä on ryhmässä positiivinen henki, treenaaminen on kivaa. Ja kilpaileminen myös”, sanoo Asta, joka oli joulukuussa kuopiolaisen Cheer Starsin Fabulous -joukkueen mukana Helsingissä kisaamassa SM-titteleistä. Ryhmä sijoittui kuudenneksi.

Cheerdancea hän on harrastanut vasta vuoden verran, mutta ennen sitä hän voimisteli Suonenjoella Lauha-ryhmässä, josta sai hyvät pohjat myös uuteen harrastukseen.

Haaveena valloittaa maailma

Tänä päivänä sekä Aapo että Asta kilpailevat vielä harrastusmielessä, mutta molempien unelmana on maailman valloitus.

”Jos pääsisin hakemaan ensi vuonna maajoukkueeseen”, Asta kertoo lähiajan haaveistaan. ”Ja sitten joukkueen kanssa kilpailemaan ympäri maailmaa.”

Moottoriurheilun huipulle pääseminen vaatii paljon työtä, taloudellista tukea, onnistuneita kisoja ja joskus tuuriakin.

”Ensin pitää hakea menestystä Suomessa ja sitten maailmalla. Jos haluaisi tienata tällä ammatikseen, niin pitäisi lähteä Amerikkaan ajamaan, tai sitten olla maailman huippukuljettajien kärjessä.”

”Kisaaminen ja harjoittelu ympäri maailmaa olisi mahtavaa, pääsisi testaamaan erilaisia ratoja”, Aapo miettii.

Tatuointisalongissa taidetta iholle

Tatuointi ajatuksesta kuvaksi iholle on luova taiteellinen prosessi.

Tatuointisalonki Muste avasi ovensa asiakkaille helmikuun alussa Suonenjoella. Liike sijaitsee Iisvedentien varrella, Suonenjoen Valintataloksi nimetyssä taloyhtiössä.

“Tämä on aivan ihana paikka yrittää, sillä samassa talossa on niin mukavaa porukkaa, on kahvilaa, vakuutusyhtiötä, kirjakauppaa ja hierojaa”, kertoo uusi yrittäjä Heidi Lukkarinen.

Heidi on harrastanut kuvataiteita lapsesta saakka ja hänen mukaansa hyvällä tatuoijalla täytyy olla kuvataiteilijan lahjoja.

“Olen harrastanut piirtämistä, kuvanveistoa, maalausta ja teatteria ja ollut aina muutenkin hyvin kulttuurisuuntautunut. Opiskelin kuvataidetta Tornion Ammattikorkeakoulussa 2000-luvun alussa. Yksi mieluisimmista työpaikoistani on ollut pesti Tornion työväennäyttämön lavastajana”, kertoo Heidi.

Heidille tatuointiala oli yksi uusi tekniikka kuvataiteissa.

“Tatuointiala on aivan oma kiehtova maailmansa.”

Oppipojasta kisälliksi

Heidi pääsi Janne “Pena” Penttisen oppipojaksi Varkauteen.

“Olen Penalle hyvin kiitollinen siitä, että hän pyysi minut oppilaakseen ja opetti alalle. Hän oli nähnyt töitäni ja piirroksiani ja ala oli minulle entuudestaan tuttua, olihan minulla useita tatuointeja itselläni”, kertoo Heidi.

Lukkarisen mukaan mielikuva tatuointiliikkeestä saattaa olla hämyinen, mystinen, pimeä ja salaperäinen.

“Suomessakin on jo pitkään ollut käynnissä murros, jossa on siirrytty alakulttuurisesta, ehkä negatiivisenkin mielikuvan leimaamasta alasta lähemmäs muuta taiteenalaa ja palveluammattia. Enää kuvia ei haeta katalogeista, vaan tatuoija piirtää pääosin kuvan itse asiakkaan toiveiden pohjalta.”

Tatuoijat eivät ole myöskään kopiokoneita, siksi mallina ei voi olla kuva toisen ihmisen tatuoinnista.

“Jokainen ansaitsee uniikin kuvan, joka toteutetaan yhteistyössä tatuoijan kanssa. Asiakkaalla on yleensä idea tai malli kuvasta, jonka pyydän nähdä, se on ikään kuin ikkuna ihmisen pään sisälle. Jos asiakas haluaa ruusun, ajattelen, että ruusuja on niin monta kuin on näkijää ja tekijää. Mikä on asiakkaan oma näkemys siitä, millainen on kaunis ruusu, sen haluan selvittää ja sitten piirrän luonnoksen.”

Heidi sanoo usein sopivansa asiakkaan kanssa kaksi aikaa, ensin katsellaan luonnosta, sovitaan mahdolliset muutokset ja seuraavalla kerralla vasta tatuoidaan.

“Mielestäni se on hyvä ja rauhallinen tapa työskennellä ja antaa tatuoinnin ottajalle aikaa pohtia mitä hän todella haluaa. Tatuointi on kuitenkin arvokas ja ikuinen.”

Visuaalisen mielihyvän lähde

“Minulla oli johtoajatuksena, että ikkunasta pitää nähdä sisälle, että kaikki on avointa. Eräs tärkeimmistä työkaluistani on autoklaavi, jolla työvälineitä steriloidaan. Tila, jossa tatuointi tehdään, on puhdas ja siisti ja työskentelyssäni noudatan aseptista työtapaa. Tatuointi on avohaava, joten hygienian kanssa on oltava erityisen tarkka, työvälineet ovat kertakäyttöisiä tai steriloitavia ja työympäristö on suojattu”, sanoo Heidi Lukkarinen.

Tatuoinnilla voidaan merkitä elämän tärkeitä merkkipaaluja kuten lasten syntymiä, edesmenneitä läheisiä tai ihan vaan kuvia omasta ajatusmaailmasta. Tai sitten ne voivat olla vain puhtaasti visuaalisen nautinnon lähde; tatuointeja otetaan koska ne ovat kantajansa mielestä hienoja.

“Vanhin asiakkaani on ollut 86-vuotias rouva, joka oli jo nuorena ihaillut tatuointeja, mutta silloin se ei ollut soveliasta. Oli ihanaa päästä toteuttamaan hänen unelmansa värikkäästä tatuoinnista”, kertoo Lukkarinen.

Tatuointisalonki Musteessa tehdään myös lävistyksiä. Ajan voi varata ammattitaitoiselle lävistäjälle, joka tulee paikalle etukäteen ilmoitettuina päivinä Kuopiosta, HalfBlock- lävistysliikkeestä .

Nuorisovaltuusto haluaa vaikuttaa

Suonenjoen kaupungin Nuorisovaltuusto on aktiivinen nuorten joukko, joka saa nuorten äänen kuuluviin.

Nuorisovaltuusto tempaisee järjestämällä koko perheen tapahtuman nimellä Kesänavausbileet. Tapahtuma järjestetään lauantaina 25. toukokuuta ja se pitää sisällään Super Park -aktiviteetteja, kuten esimerkiksi huikean, ilmatäytteisen ninjaradan. Päivän huipentumana lavalle nousee Aste kansaa viihdyttämään.

Tavoitteena on yhdessä Suonenjoen nuoriso- ja kulttuuripalvelujen kanssa saada aikaan ikimuistoinen päivä lapsille, nuorille ja heidän perheilleen. Tapahtumaa rakennetaan pienellä budjetilla, niinpä nuorisovaltuusto toivoo yrittäjiä sponsoreiksi ja tulee lähestymään heitä vielä pikapuoliin.

Nuorisovaltuuston puheenjohtajana toimii lukion kakkosluokkalainen Riikka Koponen.

“Vaikka ollaan aika vähän aikaa vasta toimittu, ollaan saatu ihan konkreettisia asioita aikaan”, kertoo Riikka Koponen, “nuorisotilaan on hankittu Play Station ja pelejä, ulkokoripalloverkkoihin saatiin uudet sukat, ei isoja asioita, mutta meille merkittäviä.”

Riku Marttila on muuttanut Suonenjoelle Merikarvialta ja opiskelee lukion toisella luokalla.

“Täällä on nuorille ihan mahtavat mahdollisuudet verrattuna vaikkapa sinne mistä muutin, on harrastusmahdollisuuksia ja täällä tapahtuu paljon. Nuorisovaltuuston kautta olen saanut paljon uusia kavereita ja tutustunut uusiin ihmisiin ja saimme järjestettyä koululle uusia urheiluvälineitä, se oli hieno juttu.”

Eemeli Snellman on myös tuore nuorisovaltuutettu ja hän toivoo nuorilta vinkkejä.

“Kannattaa ottaa meitä hihasta kiinni ja vinkata millaisia juttuja tarvitaan, me voidaan oikeasti vaikuttaa päättäjiin ja viedä nuorten asioita eteenpäin.”

Nuorisovaltuuston muut jäsenet ovat Mira Laitinen lukiosta, Inka Järvinen ja Veera Karkkonen ysiluokalta ja Vilma Raatikainen kasiluokalta.

Kesätyöhaku on käynnissä

Suonenjoen kaupunki tarjoaa nuorille 30 kesätyöpaikkaa, haku on käynnissä ja paikkoja voi hakea 17. maaliskuuta saakka.

Suonenjoen kaupungin tarjoamia kesätyöpaikkoja voivat hakea vuoden 2018 loppuun mennessä 15 vuotta täyttäneet ja tämän vuoden aikana enintään 23 vuotta täyttävät nuoret, joiden kotikuntana ja asuinkuntana on Suonenjoki. Töitä on tarjolla eri toimialoilla.

Työpaikkoja on kaupungin puutarha- ja kiinteistöhoidon puolella kiinteistöjen ja niihin liittyvien ulkoilualueiden hoitamisessa. Työ voi olla esimerkiksi nurmikonleikkuuta ja puistoalueiden hoitamista.

Museo- ja kulttuuripalveluissa on tarjolla Museon esittelyä, pääsylippujen myyntiä, oheismyyntiä ja yleisvalvontaa sekä taidenäyttelyn pystytystä ja purkamista.

Ruoka- ja puhtaanapidon palveluissa riittää monenlaisia töitä siivouksesta salaatinvalmistukseen. Ja vanhuspalveluihin otetaan nuoria mielellään mukaan erilaisiin viriketoimintoihin.

“Keskuskeittiöllä tarvitaan siivous- ja tiskaus- sekä erilaista järjestelyapua, vanhuspuolella taas nuoret voivat vaikkapa lukea, ulkoiluttaa vanhuksia ja antaa heille vaan aikaansa”, kertoo vapaa-ajanohjaaja Niina Miilunpohja, “päiväkodilla nuoret pääsevät mukaan lapsiryhmiä avustamaan.”

Kesätyön kesto on kaksi viikkoa ja siltä ajalta maksetaan palkkaa 540 euroa.

Myös Junamansikka kutsuu reippaita nuoria myymään mansikoita junamatkailijoille mansikkasesongin aikaan. Työtä tehdään keskiviikosta lauantaihin ja työjakso on 16 päivää. Tästä työjaksosta maksetaan 675 euroa.

Työhakemukset jätetään sähköisesti, ohjeet löytyvät netistä: suonenjoki.fi

Kesätyöseteli kannustaa

Kesätyösetelillä tuetaan nuorten omaehtoista kesätyöpaikan hakemista.

Kesätyöseteli oli Suonenjoen kaupungilla käytössä jo viime kesänä ja se sai hyvän vastaanoton. 80 nuorta työllistyi kesätyösetelin tuella kahden viikon jaksoksi.

Työnantaja sitoutuu maksamaan 15 vuotta täyttäneelle nuorelle, vähintään kyseisen toimialan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Kesätyösetelin arvo on enimmillään 50 % työntekijälle maksetusta palkasta, kuitenkin korkeintaan 300 euroa jokaisesta nuoresta työntekijästä. Sama työnantaja voi työllistää useampiakin nuoria. Nuori hakee itse työpaikan.

“Olimme mukana työllistämässä nuoria viime kesänä kesätyösetelin kautta ja kokemus oli oikein hyvä”, kehuu K-Supermarketin kauppias Veli-Matti Kokko. “Tänä kesänä työllistämme 15 nuorta kahden viikon jaksoille ja 3 kokoaikaista kesätyöntekijää.”

Kesätyöseteli myönnetään 15-19 vuotiaille, jotka ovat Suonenjoella kirjoilla tai Suonenjoella peruskoulun tai lukion käynyt nuori.

“Tämä on nuorille hyvä tilaisuus työllistyä, viime kesänä työnantajia oli yhteensä 17”, kertoo Niina Miilunpohja.

Suonenjoen kaupunki maksaa kesätyösetelirahan työnantajalle, kun palkka on maksettu ja työnantaja on toimittanut kaupungille kopion nuoren palkkakuitista ja työsopimuksesta.

“Käytännössä hoidan nämä kesätyösetelirahat maksatukseen elokuun lopulla”, toteaa Miilunpohja.

Yhteinen tekninen yhtiö

Palveluyhtiö Viisari Oy hoitaa Tervon, Vesannon ja Keiteleen teknisen toimen tulevaisuudessa, mikäli jokaisen kunnanvaltuuston päätös on myönteinen.

Uuden yhtiön perustaminen on tulossa kuntien valtuustojen päätettäväksi 18.3.2019. Mikäli kaikkien kuntien valtuustojen päätös on myönteinen, aloittaa Palveluyhtiöt Viisari Oy toimintansa vuoden 2020 alussa.

Yhtiön tarkoituksena on tehostaa ja varmistaa kuntien palvelutuotanto yhdistämällä resurssit ja osaaminen yhteisesti omistettuun yhtiöön. Yhtiön perustamisen selvitystyötä on ohjannut kuntien nimeämä ohjausryhmä.

Yhtiötä ollaan nimeämässä ohjausryhmän ehdotuksen mukaisesti Palveluyhtiö Viisarit Oy:ksi. Viisari on vanha ja yleisesti käytetty nimitys Niinivedenpäässä sijaitsevasta Keiteleen, Tervon ja Vesannon risteyksestä. Risteyksen keskellä seisoi silloin vallinneen käytännön mukaisesti ”viisaripylväs”, josta viitat osoittivat Keiteleelle, Tervoon ja Vesannolle kertoen samalla myös matkojen pituudet. Viisari oli yleinen nuorison kokoontumispaikka ja viisarille sovittiin myös monen nuorenparin ”rehvit”. Viisari on siis ollut jo kauan kuntia yhdistävä solmukohta, jossa on vaihdettu ajatuksia ja jonka ympärille on syntynyt yhteistä toimintaa.

Teknisen toimen uudelleenorganisoinnilla tavoitellaan ketteryyttä ja se voi antaa kunnille aitoja mahdollisuuksia nopeaan reagointiin ja joustavaan toimintatapaan. Yhtiöittäminen tehostaa kuntien yhteistyötä ja vastaa myös tulevaisuuden haasteeseen osaavan työvoiman saamiseksi alueelle ja henkilöstön ammatillinen osaaminen ja erikoistuminen toteutuvat joustavammin ja palveluiden toimintavarmuus lisääntyy.

Yhtiöstä tulee kuntien kokonaisuudessaan omistama sidosyksikkö ja sen pääasiallinen tarkoitus on tuottaa kuntien nykyiset tekniset palvelut. Yhtiölle ei siirry kuntien omaisuutta ja yhtiön palvelutuotanto nojaa tiiviiseen yhteistyöhön paikallisen elinkeinoelämän kanssa. Keskeisenä periaatteena on, ettei yhtiö vääristä alueen taloudellista kilpailua vaan pikemminkin luo suuremmalla volyymillä lisää mahdollisuuksia paikallisen yrittäjyyden kehittämiseen.

Yhtiön liiketoimintalohkoja olisivat hallinto- ja isännöintipalvelut, vesihuolto- ja kaukolämpöpalvelut, maa- ja metsätilojen hoito, rakentamis-, rakennuttamis- ja kaavoituspalvelut, siivouspalvelut, liikuntapaikkojen kunnossapitopalvelut sekä alue- ja kiinteistönhoitopalvelut. Teknisen toimen nykyinen henkilöstö siirtyisi vanhoina työntekijöinä uuden yhtiön työntekijöiksi.

Valtuustoaloite vanhustenhuollosta

Sosiaalidemokraattien ja Vasemmistoliiton valtuustoryhmät tekivät valtuustoaloitteen vanhustenhuollon tilanteen selvittämiseksi Suonenjoella.

Valtuustoryhmät viittasivat aloitteessaan valtakunnallisiin uutisiin laiminlyönneistä vanhustenhoidossa ja toivovat seuraavaan valtuuston kokoukseen sosiaalijohtajalta yksityiskohtaista selvitystä Suonenjoen kaupungin vanhustenhuollon tilanteesta.

Aloitteessa pyydetään näkemystä laitoshoidon, kotihoidon sekä kotipalvelun osalta vanhustenhoidon nykytilanteen laadusta, hoitajien määrän riittävyydestä ja käytettävissä olevista resursseista.

Sosiaalijohtaja Eija Komulainen pitää hyvänä asiana, että valtuuston taholta on tällainen pyyntö esitetty ja hän tekee selvityksen mielellään.

“Onneksi sosiaalilautakuntamme on ymmärtänyt ennalta ehkäisevän työn merkityksen ja meillä vanhuspalvelut ovat aika hyvällä tolalla, kotihoitoon on panostettu ja vanhuspalveluissa on oma fysioterapeutti ja uusi lähihoitaja. Kotihoitoa myös kehitetään koko ajan.”

Työllisyystreffeillä kohdattiin

Työllisyystreffit järjestettiin Suonenjoella nyt jo kolmannen kerran.

Työllisyystreffit on hyvä tapa nuorten kuulla työpaikoista yrittäjien kertomana ja se antaa työnantajille mahdollisuuden kertoa millaista työtä on tarjolla ja millaiseen työyhteisöön uusi työntekijä pääsee mukaan.

Yläkoululaiset saivat kuulla uratarinoita speed dating -menetelmällä. Yrityksen edustaja tai yksityishenkilö kertoi oman uratarinansa ja valotti millaisesta yrityksestä ja millaisista työtehtävistä on kysymys. Tapahtumassa kuultiin seitsemän erilaista uratarinaa. Kaikki tapahtumaan osallistuneet oppilaat kävivät uratarinoiden kertojien luona. Kukin sessio kesti vartin verran.

Rekrytapahtumassa esiteltiin avoimia työpaikkoja, koulutusvaihtoehtoja ja eri ammattialoja. Tapahtumaan osallistuneet olivat kiinnostuneita työnhausta ja kouluttautumisesta. He saivat tavata koulutuksen järjestäjiä, yrittäjiä ja muita työnantajia. Tapahtumassa julkaistiin myös nuorten kesätyöseteli.

Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä Suonenjoen kaupungin, SavoGrow Oy:n ja Rivertec nuorten pajan kanssa.

Ammatinvaihtoon, kouluttautumiseen ja ammatinvalinnan ohjaukseen voi varata aikoja työllisyyskoordinaattori Minna Hynninen-Tuoviselta puh. 044 758 1716 tai minna.hynninen-tuovinen@suonenjoki.fi.

Bändi, jolla on pokkaa

Kavereiden mielestä Ritual of Terrorilla on pokkaa. Bändiläiset itse sanovat tekevänsä vain sitä, mistä eniten pitävät.

Kun vesantolaiset nuoret perustivat puolitoista vuotta sitten metallibändin, eivät he itsekään arvanneet, että tänä päivänä heitä on kuunneltu YouTubessa yli 40 000 kertaa, tekeillä on jo toinen levy, keikkamyynti on alussa ja levy-yhtiö haussa.

”Monilta on kuullut, että on meillä paljon pokkaa. Ei sitä itse ole niin ajatellut”, bändin kitaristi ja laulaja Viljami Toikkanen tuumaa.

Henriikka Haatainen, joka soittaa koskettimia, myötäilee ja sanoo, että yksi asia on vain johtanut toiseen. Lähtökohtana heillä on ollut tehdä musiikkia, josta he itse pitävät.

Tyylinä melodinen death metal

Bändi sai alkunsa toissa syksynä, kun Toikkanen ja rumpukapulat hallitseva Eetu Pennanen alkoivat puhua omien biisien tekemisestä. Mukaan musisointiin he pyysivät Haataisen lisäksi bassoa soittavan Paavo Luttisen. He olivat soittaneet aiemmin yhdessä muun muassa vanhojentansseissa, musikaaleissa ja muissa koulun tilaisuuksissa.

Ikioman bändin musiikkityylinä alkoi soida melodinen death metal, ja bändin nimeksi valikoitui Ritual of Terror.

”Nimi kuulosti siistiltä. Se kuvastaa musiikkia. Mutta sitä ei pidä sekoittaa terrorismiin”, Toikkanen huomauttaa.

”Aiheita meillä on laidasta laitaan: luontoa, ihmiskatoa, noitavainoja”, Haatainen kertoo englanninkielisistä sanoituksista, joita he jokainen tekevät.

He myös sovittavat Viljami Toikkasen säveltämät kappaleet yhdessä.

Äänittäminen on mukavaa mutta uuvuttavaa

Alussa nuoret saivat opastusta musiikinopettaja Juha Nuoranteelta, mutta pian hän ohjasi yhtyeen metallityylin taitajan Erkka Närhin oppiin. Närhin avustuksella bändiläiset ovat myös vieneet musiikin tekemistä eteenpäin. Ensimmäinen isompi askel koitti vuosi sitten, kun viisi omaa kappaletta oli valmiina ja yhtye halusi äänittää ne. Se onnistui nuorten yökahvilalla eli tuttavallisemmin Kuppilalla, jossa myös heidän treenikämppänsä sijaitsee. Jatkotyöstäminen sujui puolestaan Erkka Närhin kotona Kuopiossa.

”Neljä päivää äänitettiin, neljäkymmentä tuntia yhteensä. Se oli mukavaa, mutta uuvuttavaa”, Toikkanen luonnehtii.

”Jos tuli yksikin väärä ääni, niin ei muuta kuin uudestaan ja uudestaan”, Haatainen jatkaa.

Toistaminen kuitenkin kannatti, sillä valmiin äänitteen kuuleminen oli juhlaa.

”Kyllä se palkitsee, kun biisit pääsee eka kertaa kuulemaan ilman, että soittaa itse”, Toikkanen miettii musiikin tekemisen iloja laajemminkin.

”Biisien työstäminenkin on hauskaa”, Luttinen toteaa.

”Ja huonoille vitseille nauraminen. Sellaiseksi se välillä menee, mutta on osa prosessia”, Haatainen sanoo.

Biisit suoratoistopalveluihin

Toinen isompi askel koitti viime elokuussa, kun bändi julkaisi viiden kappaleen setin Youtubessa ja Spotifyssä.

”Nykyään ei fyysisellä levyllä ole niin suurta merkitystä”, Luttinen perustelee suoratoistopalveluissa julkaisemista.

Joulun alla bändi kuitenkin teetti sadan kappaleen erän myös cd-levyjä, joita saattaa yhä saada Levykauppa Äx:stä Kuopiosta. Itselleen varaamansa levyt nuoret ovat jo myyneet lähes loppuun.

Levyjen menekin ohella myös nettisuosio on yllättänyt. YouTubessa heitä on kuunneltu yli 40 000 kertaa.

”Onhan se aika paljon, kun ei olla ennen julkaistu”, Luttinen toteaa.

Nuoret eivät ole jääneet vain nauttimaan menestyksestään. Neljä uutta biisiä on parhaillaan miksausvaiheessa ja ne julkaistaan kevään myötä.

”Seuraava levy on edellistä parempi. Mitään ei enää julkaista, ellei olla täysin tyytyväisiä. Rimaa pitää nostaa”, Toikkanen kertoo periaatteesta, joka on ohjannut uuden tekemistä.

Parasta hupia maailmassa

Debyyttikeikan yhtye vetäisi viime kesänä Kuppilalla, mikä sai innon kytemään.

”Se on parasta hupia, mitä maailmassa on”, Pennanen tietää.

”Kun uusi levy on valmis, ruvetaan myymään keikkoja”, Haatainen kertoo jatkosuunnitelmista.

Itse asiassa he ovat jo sopineet tulevan kesän yhdestä keikasta. He aikovat esiintyä Helsingin Arabianrannassa Arabian Music House -nuorisotalolla, jossa järjestetään metallifestarit.

”Alkoivat seurata meitä Instagramissa ja myytiin sinne keikka”, Luttinen toteaa.

”Meitä voi pyytää keikalle minne vaan. Lähdetään vaikka Espanjan kiertueelle”, Toikkanen heittää ja toteaa vielä, että keikkamyynnin ohella he etsivät levy-yhtiötä.

Ennen keikkailua kolmella abiturientilla on edessä kirjoitukset. Luttisella sama koitos on vuorossa ensi vuonna. Lähitulevaisuutta on myös jatko-opintoihin hakeutuminen. Pennanen aikoo Kuopion Konservatorioon rytmimusiikkilinjalle. Toikkanen, joka jo nyt antaa kitaransoiton yksityistunteja kansalaisopistolla, pyrkii Ouluun opiskelemaan kitaransoiton opettajaksi. Haatainen ei halua musiikista ammattia, vaan aikoo hakea opiskelemaan lääketiedettä.

Opiskelujen myötä yhteiset treenit tulevat vääjäämättä vähenemään. Sitäkin on jo mietitty.

”Ei enää hengissä selviä, jos ei voisi tehdä musiikkia. Olisi pakko etsiä joku muu bändi, jos ei tätä porukkaa ole”, Viljami Toikkanen miettii.

Nyt bändiläiset menevät kuitenkin yhdessä ja täysillä eteenpäin.

Romuralli vyöryi Vesannolle

Sadat koristellut autot täyttivät Vesannon keskustan helmikuun puolivälissä. Lännestä tuli föhn-tuulen lämpöä, mutta idästä virtasi kai uskomattomin autoletka koskaan koko pitäjän historiassa.

Uau-uau! Uau-uau!

Pari kumeaa töötähdystä korkean maasturin katolta käänsi katseet kohti Keskustietä perjantaina, helmikuun iduksena. Ihmiset katselivat koristeellisia mutta iäkkään näköisiä tuunattuja ”ralliautoja”, joita alkoi tulvia pienen kunnan kylänraitille. Yksi ensimmäisen auton nuorista jäi juttusille.

“Me olemme Hollannista. Tämä on romuralliautojen kiertomatka Pohjoismaissa. Lähdimme Kööpenhaminasta, tulimme läpi Ruotsin, kiersimme Pohjanlahden. Tänään aiomme Helsinkiin, josta matka jatkuu lautalla Saksaan ja sieltä kotiin.”

Suoramyynti Vestori oli tupaten täynnä, oli ikäihmisten kauppapäivä. Ikkunasta kurkittiin kuin parhaina Shellin aikoina, kuinka katkeamaton autojono valui kohti Apsin mittareita. Taisi osuuskauppakin tehdä talven parhaan tilin. Oli mahdollisuus katsella yksittäisten autojen maalauksia: Drak Kar, ja takaoveen oli vielä varmuudeksi maalattu näiden huumori-raggareiden tunnus, viikinkilaiva (drake). Etuovessa komeili yhteinen logo, Carbage Rally.

Yksi ajoneuvo oli tyyliltään ylitse muiden, kokonaan valkealla keinoturkiksella vuorattu. Se oli arvatenkin varustautunut täydelleen pohjoisiin olosuhteisiin; matkustajillakin oli jääkarhu-pipot. Kaappasin pojat sisälle.

“Meitä on neljäsataa autokuntaa. Tuhat ihmistä yhteensä.”

Nuori mies kertoi retken ideasta yleensä.

“Auto ei saa maksaa kuin enintään 500 euroa. Sitä kunnostetaan, mutta siitä huolimatta aina joku särkyy matkalla.”

Hillevi Roikonen lahjoitti heille matkamuistoksi paikalliset taidekortit.

“Katohan! Tuolla on hunaja-Heikin auto. Katolla mehiläinen.”

Siitä nousi Vierhoutin pariskunta, joka saman tien kahvinkaipuussaan ohjattiin Vestoriin. Corina on perhepäivähoitaja, aviomies Remko työskentelee projektipäällikkönä kaasuputkien parissa. Kuuman juoman saatuaan he istahtivat hetkeksi pitkän pöydän päähän. Tulkkasin vesantolaisten kysymyksiä.

“Mistee työ ootte?”

“Hollannista, kotikaupunki Enschede.”

“Mikä Suomesta jää mieleen?”

“Metsän paljous ja luonto.”

“Mikä on tärkeintä tällaisessa matkassa?”

“Ilmapiiri. Ystävät ovat lähteneet mukaan, ja on yhdessä tekemisen meininki”, vastaa Corina epäröimättä.

Remko selittää, että tällaisia matkoja tehdään sekä kesällä että talvella. Tieto leviää netin kautta, ja halukkaat voivat liittyä mukaan. Autokunta kerrallaan nämä Keski-Euroopan matkalaiset alkavat lähteä eteenpäin kohti Helsinkiä. Lännen suunnalta tulee juuri Eero Puolakka, joka ihmettelee autovirtaa.

“Kymmeniä romuralliautoja tul vastaan.”

Me voimme häntä valistaa. Elämän ainutkertainen hetki on vain jälkipuhetta vailla.