Piiroisen perhe on hyvä tiimi

Piiroisen perhe muutti isänpäiväksi omaan taloon, pitkän etsimisen ja monien kohteiden katsomisen jälkeen sopiva paikka Suonenjoelta löytyi.

“Koti löysi meidät”, tuumii Juha Piiroinen, “piha teki vaikutuksen, vaikka ei puutarhaihmisiä ollakaan ja vasta jälkeenpäin selvisi, että ostamamme talon piha oli tämän vuoden pihakilpailun voittaja, kunnia siitä heille, jotka työn ovat tehneet, meille pihan pitäminen tässä kunnossa voi olla isokin haaste. Rima on ainakin korkealla. Tästä perheemme saanee uudenlaisen harrastuksen.”

Juha Piiroinen syntyi Siilinjärvellä vuonna 1979.

“Paljon sain Siilinjärvellä tehdä ja harrastaa isolla kaveriporukalla. Minulla on yksi nuorempi veli, vanhemmat olivat ihan perusammateissa ja perheessämme elettiin hyvin tasapainoista tavallista arkea.”

Urheilu ja liikunnallisuus ovat lapsuudesta lähtien kuuluneet Juhan elämään. Hän oli mukana partiossa, pelasi pesäpalloa ja harrasti koripalloa.

“Lähestulkoon kaikki pallopelit tuli testattua, koripallon parissa viihdyin kaikkein pisimpään ja jo juniorina aloitin golfin pelaamisen. Tämä harrastus jäi kuitenkin lukion jälkeen tauolle.”

Suonenjoella on aktiivinen golfseura, jonka jäsenenä Juhakin on.

“Jostakin olivat saaneet tietää golftaustastani ja pyysivät mukaan. Viitisen vuotta olen aikuisiällä pelannut. Täällä on tosi aktiivinen porukka, uimahallilla on kössikopissa oma simulaattorikin, seuran aktiiviset jäsenet ovat sen itse hommanneet ja rahoittaneet ja seuran jäsenenä sitä voi hyödyntää.”

Armeijaan ja opiskelemaan

Juha pääsi ylioppilaaksi Siilinjärven lukiosta vuonna 1998. Yliluutnantti Piiroinen suoritti armeijan Kajaanin prikaatissa ja oli armeijan palveluksessa töissäkin puoli vuotta.

“Olisin päässyt myös kadettikouluun, mutta puolen vuoden työrupeama opetti, että armeijaura ei ollut minua varten.”

Juha pääsi Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon opiskelemaan kauppatieteitä vuonna 2000. Hän oli kohdannut elämänkumppaninsa Minna Laakkosen pari vuotta aiemmin ja Minna pääsi opiskelemaan luokanopettajaksi Joensuuhun samaan aikaan.

“Minulle tuli sitten mahdolliseksi suorittaa opinnot Joensuussa, todistuksen myönsi Lappeenranta ja valmistuin kauppatieteiden maisteriksi vuonna 2005. Minna valmistui luokanopettajaksi vuotta aiemmin”, muistelee Juha.

Tutustumista kuntasektoriin

Juha oli valmistuttuaan töissä paikallisosuuspankissa Siilinjärven Vuorelan konttorissa vuoden vaihteesta aina seuraavaan kesään saakka, jolloin hän sai Vieremältä kunnansihteerin viransijaisuuden.

“Kuntapuoleen tutustuminen alkoi sieltä, en ole päivääkään opiskellut kuntasektoria, vaan liiketaloutta. Kesällä kun menin töihin, kunnanjohtaja oli kanssani samaan aikaan noin viikon verran töissä ja sanoi, tee Juha talousarvioesitys ja jos et jotain tiedä, kysy Iisalmen kamreerilta, mitkä on valtion osuudet ja niin edelleen”, naurahtaa Juha.

Juha ehti olla Vieremällä puolitoista vuotta, kun aukesi kolme kiinnostavaa paikkaa yhtäaikaa; Vieremän kunnansihteerin, Siilinjärven talousjohtajan ja Suonenjoen talousjohtajan virka.

“Suonenjoki teki ensimmäisenä päätöksen ja tulin tänne talousjohtajaksi vuonna 2008. Suonenjoen kaupungin talousjohtajan virka oli loistava paikka päästä todelliseen päätöksenteon ja asioiden valmistelun ytimeen. Nautin siitäkin tehtävästä.”

Näköalapaikalle

Suonenjoen kaupunginjohtajan paikka tuli hakuun vuoden 2012 lopulla.

“Tietyllä tavalla mietin, että olisihan se täydellinen näköalapaikka kunta-alaan, halusin nähdä pääseekö sillä paikalla oikeasti vaikuttamaan ja siksi hain paikkaa. Voitin muutaman äänen enemmistöllä ja siirryin tavallaan yhden työhuoneen verran käytävällä eteenpäin. Kaupunginjohtajan työt alkoivat virallisesti 1.9.2013, mutta käytännössä aloitin työt keväällä 2013, joten liki kuusi vuotta olen tällä paikalla ollut.”

“Työ kaupunginjohtajana on lähellä meidän jokaisen perusarkea, niin pienissä kuin isommissakin asioissa, se on ikkuna meidänkin perheen omaankin arkeen, mistä saadaan palvelut, joita arjessa tarvitsemme. Kaupunginjohtajan työ on monipuolista ja haastavaa.”

Juhan mukaan työn varjopuolena on se, että aika ei tunnu millään riittävän kaikkeen, kaupunginjohtajan virka on myös aika yksinäinen paikka ja valmisteluvastuuta niin pienistä kuin isoistakin asioista riittää ja asioihin perehtyminen vie aikaa.

“Tässä virassa olen tietyllä tavalla etääntynyt omasta porukasta. Istun niin monissa uusissa pöydissä aikaisempaan verrattuna.”

Juha pitää tärkeänä ja arvokkaana yhteistyötä Pohjois-Savon kuntajohtajien sekä SavoGrown kanssa. Yhteisiä kokouksia on lähes kuukausittain ja kollegaverkosto on toimiva. Siellä voi jakaa myös riittämättömyyden tuskaansa ja saada vertaistukea.

Tavoitteet ja suunta on pidetty

Yhteistyö yrittäjien kanssa toimii hyvin. Elinkeinopolitiikassa on monella saralla onnistuttu, eikä pahoja takaiskuja ole tullut. Asiat, joita on tehty, niissä on onnistuttu, kiitos siitä kuuluu myös Kehitysyhtiö SavoGrowlle.

“Alkuun minua eniten arvelutti miten pärjään yrityspuolen ja elinkeinoelämän asioissa, uudet henkilöt, uudet asiat, mutta mielestäni olen onnistunut verkostoitumaan tämän porukan kanssa hyvin, isompiin yrityksiin on syntynyt luottamukselliset suhteet ja yhteistyö Suonenjoen yrittäjien kanssa toimii.”

Suonenjoen kaupungin hallinnon rakenteita on mietitty ja päivitetty.

“Kun hyppäsin tähän kelkkaan, oli tilanne aika kohtuuton. Kuntarakenneuudistusselvitys pisti meidät selkä seinää vasten, konsultit ennustivat, että liitos joudutaan tekemään, jos ei itse tehdä mitään. Silloin tehtiin isoja ratkaisuja, päivitettiin tavoitteet ja niissä on pysytty. Kone ei yskinyt, mutta paljon se on vaatinut einsanomista aitoihin, oikeisiinkin tarpeisiin. Palvelut ovat hyvällä mallilla ja puskureita on, kiitos siitä päättäjille ja hyvälle yhteistyölle.”

Juha Piiroinen sanoo oppineensa uutta kaiken aikaa ja hän on oppinut uutta myös itsestään.

“Se tuntuu hyvälle, että pystyn vakuuttamaan muut ja saamaan heidät mukaan, kotonahan se ei onnistu”, hymyilee Juha.

Jouluna kiireetöntä aikaa perheen kanssa

Piiroisen perhe on sitoutunut vahvasti Suonenjoelle.

“Täällä on lapsiperheen kanssa hyvä elää, palvelut ovat helposti saatavilla ja vapaa-ajan palvelut toimivat. Minnalla on luokanopettajan virka yhtenäiskoulussa ja hänen harteillaan on isosti perheemme arki”, kiittää Juha.

Perheeseen kuuluu 9-vuotias Aino, 6-vuotias eskarilainen Onni ja 3-vuotias Ella. Minnakin sanoo jo kotiutuneensa Suonenjoelle.

“Täältä on löytynyt hyviä ystäviä ja harrastuksia”, kertoo polkujuoksuun hurahtanut Minna, “täällä on hyvät maastot juosta, 65 km on ollut pisin matkani, mutta nyt olen ilmoittautunut Rukalle 83 km:n juoksuun, olen aamuvirkku ja lähden usein lenkille, kun muut vielä nukkuvat.”

Minna sanoo olevansa jouluihminen ja niinpä jouluvalmistelut aloitetaan aina hyvissä ajoin. Usein kuusi on jo tuotu sisään marraskuussa ja ensimmäinen kinkku paistettu jo itsenäisyyspäiväksi.

“Juhastakin on pikkuhiljaa alkanut kuoriutua enemmän jouluihminen”, naurahtaa Minna.

“Perusajatus ei ole joulusta karannut, hyvin perinteistä joulua meillä vietetään. Pitkät päivät ja kiireinen arki kiristävät lasten ja aikuisten hermoja, kiireetön yhdessäolo perheen kanssa on tervetullutta”, toteavat Minna ja Juha.

“Juha on meidän perheen loogisempi ja harkitsevampi osapuoli. Juhaan voi aina luottaa. Hän on sellainen peruskallio ja sanansa mittainen mies. Minä olen se tunteileva tuuliviiri, joka innostuu vähän kaikesta ja jolle on välillä hyvä lyödä jarruja pohjaan. Tasapainotamme hyvin toisiamme”, pohtii Minna.

“Arjen askareet on pitkälti Minnan hartioilla, eikä se hommiaan vasemmalla kädellä hoida. Minna on sellainen persoona, sen voi heittää minne vaan ja sieltä se selviää, niin kuin tulee varmaan selviytymään siitä reilun 80 kilometrin juoksustakin”, tuumii Juha.

“Me ollaan vaan aika hyvä tiimi”, toteavat Minna ja Juha.

 

Hoitokoti Poppeli Mehiläiselle

Kehitysvammaisten asumispalveluita sekä työ- ja päivätoimintaa tuottava Hoitokoti Poppeli Oy:n omistus on siirtynyt MehiläinenHoivapalvelut Oy:lle 1.12.2018 alkaen. Suonenjoella toimivan yhtiön toimintaan kuuluu tällä hetkellä 36 asukaspaikkaa.

“Olemme olleet erityisen vaikuttuneita asumispalveluiden ohella Poppelin päivä- ja työtoiminnasta, joka on hyvin monipuolista. Poppelissa tehdään mm. maalausta, käsi- ja puutöitä, kiinteistöhoitoa, tilaustöitä ja lisäksi asukkaille on järjestetty töitä kodin ulkopuolelta esimerkiksi kahvila-, lounasravintola ja siivousalalta. Tavoitteena on rakentaa mahdollisimman monipuolisia työsisältöjä, jotka luovat mielekästä tekemistä asukkaiden arkeen”, sanoo Mehiläisen hoivapalveluiden liiketoimintajohtaja Niklas Härus.

“Mehiläisen kanssa meillä löytyi samanlainen arvomaailma ja ajatus laadukkaista asumispalveluista ja niiden ympärille rakentuvasta työ- ja päivätoiminnasta. Uskomme, että järjestelyn kautta voidaan turvata toiminnan jatkuvuus ja kehittää sitä edelleen”, kertoo Hoitokoti Poppeli Oy:n yrittäjä Pirjo Backman, joka jatkaa Mehiläisen palveluksessa.

Omistusvaihdoksella ei ole vaikutusta työsuhteisiin, asukastyöhön tai muihin sopimuksiin.

Poppelin lisäksi Mehiläisellä on alueella vammaisten palvelukodit Omakoti Suomalainen Kuopiossa, Omakoti Eloranta Pielavedellä ja juuri avautuva Omakoti Retiisi Kuopiossa.

 

Suonenjoki hyvä paikka yrittää ja elää

Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Viime vuosina olen  huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan, kirjoitellut vuosien ajan varsinkin blogilleni tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Suonenjoelta ja yleisemminkin Sisä-Savosta. Viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä olen joutunut tosin tekemään eräitä korjauksia, lisäyksiä ja täsmennyksiä  vanhoihin juttuihini.

Kirja nimeltään, Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta, on juuri tullut painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Kirja sisältää paljon lyhyitä tarinoita Sisä-Savosta ja sen historiasta. Historialliset kertomukset ovat täysin epävirallisia, mutta kuitenkin sangen luotettavia. Tosin satunnaisen lukijan on syytä  muistaa, että monta kertaa hyvä tarina saattaa olla ikävällä tavalla ristiriidassa todellisuuden kanssa, joten eräiden juttujen osalta vastuu jää pitkälti lukijalle.

Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä  356 -sivuinen, pienipränttinen, noin 300 lyhyttä tarinaa ja muutaman kuvankin sisältävä kirja kallis, eli  se maksaa 25 euroa ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät normaalisti noin 7 euroa. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään  tarvittaessa halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmaiseksikin.

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net  tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä  minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Sekin vika teoksessa on, että  siinä on myös samoja juttuja Kärkkäälän kylästä, jotka olivat jo kaksi vuotta sitten ilmestyneessä kirjassa Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä, mutta perustelen asiaa sillä, että edellinen kirja on myyty loppuun. Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää – Juttuja Sisä-Savosta saattaisi  olla hyvä joululahja ihmiselle, jolla on jo melkein kaikkea; tätä hänellä ei todennäköisesti ole. Teos on sen ainakin sen kirjoittajan mielestä jonkin verran hauskempi kuin Volter Kilven Alastalon salissa, jota yleisesti pidetään Suomen parhaana kirjana.

 

Puhelias pukki pärjää

Joulupukin pitää olla puhelias ja pyylevä, pukkialan konkari tietää.

”Uusia joulupukkeja ei ole kasvamassa”, suonenjokelainen joulupukki harmittelee. Hän sanoo, että tilausta työlle kuitenkin olisi. Häntäkin kysytään yhä aattoillan vieraaksi, vaikka eläkeikäinen on jo vähentänyt työntekoa.

Aiemmin aattoilta oli valkoparran kiireisintä aikaa. Tuolloin hän oppi, mikä pukin työssä on tärkeää.

Säntillisyys perheille tärkeää

Ensimmäinen työtilaisuus koitti jo nuorena miehenä.

”Olin Karjalan lennostossa kirjurina. Komppanian vääpeli ehdotti minulle bisnestä. Hän hommasi armeijan auton ja kuskin. Sain käydä yli kahdessakymmenessä paikassa pukkina. Silloin näin, miten hyvä bisnes se on.”

Armeijan jälkeen mies asui vähän aikaa Kuopiossa ja aloitti siellä pukkipalvelun. Hän jatkoi sitä pitkään vielä Suonenjoelle muutettuaan. Armeijan aikaisilla kokemuksilla oli käyttöä myös siviilissä.

”Illassa kerkeää hyvin hoitaa kaksikymmentä käyntiä. Kymmenen minuutin päästä alkavat jo potkia pukkia pois. Lapset haluavat avaamaan lahjoja.”

Liian monta paikkaa ei kuitenkaan kannata ahnehtia.

”Ei passaa myöhästyä sovitusta, sillä aatto on lapsille muutenkin pitkä päivä.”

Pukki arvelee saaneensa monia vakioasiakkaita juuri säntillisyyden takia. Toinen tärkeä syy on ollut raittius.

”Pukki ei saa yhtään haiskahtaa tupakalle, ei alkoholille, ei edes oluelle.”

Kohtelias kiiruhtaja

Pukki katsoo avuikseen myös puheliaisuuden. Hänellä on ollut tapana kysellä, ovatko lapset olleet kilttejä. Hän on kertonut poroistaan tai välittänyt joulumuorin terveisiä. Hyväksi on myös osoittautunut tapa kysellä lasten nimet jo keikan tilausvaiheessa.

”Pukkihan tuntee kaikki lapset nimeltä.”

Joulupukki on pitkän uransa aikana huomannut, että lapset ovat muuttuneet. Nykylapset ovat pelottomia, lyövät pukin kanssa ylävitosia ja istuvat muitta mutkitta polvelle kuvattaviksi. Isot pojat uskaltautuvat jopa vetämään parrasta.

”Vihtanipulla pitää silloin uhata. Vaikka ei moni nykylapsi varmaan edes tiedä, mikä se on”, pukkia naurattaa.

Vaikka seuraavaan paikkaan olisi jo kiire, sitä ei saa näyttää, vaan ”pitää kohteliaasti kiiruhtaa.” Lähtiessä on muistettava toivottaa hyvää joulua, vaikka lahjapaperit alkaisivat jo rapista ja lasten mielenkiinto siirtyä muualle.

Perinteinen pukki kunniaan

Tänä aattona pukki ei aio pukea punaista nuttua ylleen, vaan hän matkustaa tyttären perheen luo Simpeleelle. Siellä 6-, 8- ja 11-vuotiaat pojat jo odottavat isovanhempiaan. Mutta ei joulua ilman nuttua: tänäkin vuonna valkoparta on jo ehtinyt ilahduttaa muun muassa Lyytilänmäen kylän joulujuhlavieraita. Pukki myös mielellään silloin tällöin näyttää mallia nuoremmille, kirkasäänisille ja laihoille kollegoilleen.

”Pukin pitää olla tukeva ja matalaääninen”, hän puhuu perinteisen mallin puolesta. Markkinointi sujuu, sillä pukki tekee sitä myös kesäisemmän aiheen parissa.

 

Joulumarkkinoille lahjaostoksille

Perinteiset Joulumarkkinat täyttää Suonenjoen torin perjantaina 21.12., joulua edeltävällä viikolla, nyt jo viidennen kerran.

“Nyt on mahdollisuus ostaa sellaisia joululahjoja, joita ei taatusti muualta saa, kuin Suonenjoen Joulumarkkinoilta”, hehkuttaa markkinaisäntä Pertti Nyyssönen, “nyt tuntuu siltä, että perjantaina on koko Sisä-Savon väki liikkeellä.”

Joulumarkkinoille on tulossa parisenkymmentä kauppiasta eri puolilta Suomea ja Nyyssösen mukaan samat kauppiaat tulevat yhä uudestaan, siitä tietää, että kauppa käy. Mukana on myös paikallisia torikauppiaita ja muita myyjiä myös lähiseudulta.

Markkinoiden ajankohta on nyt lähempänä joulua kuin ennen ja ne järjestetään yhteistyössä Varkauden kanssa. Markkinakauppiaat suuntaavat sitten seuraavaksi päiväksi Varkauteen, näin myyjiä on mukana enemmän, kun  myytävät voi siirtää kohtuullisen matkan päähän seuraavana päivänä.

Tori-Pekka, uskollisin torikauppias

Tori-Pekka on teputellut Suonenjoen torikivillä jo reilut seitsemän vuotta. Hän peri ammatin isältään, kaikkien silloisten suonenjokelaisten tuntemalta Sulo Kauppiselta. Tori-Pekan pöydältä löytyy karpalot, juurekset ja omenat ja ne perinteiset jouluvastat.

“Kymmenen hehtaarin mansikkatiluksiemme hoidosta isä luopui täyttäessään 58 vuotta ja minä jatkoin viljelyä. Torikauppiaana Sulo oli 15 vuotta ja hänen täyttäessään 80 vuotta, tehtiin sukupolven vaihdos”, naurahtaa Pekka, “siitä asti minä olen hoitanut torihommat.”

Pekan mukaan Suonenjoki on elävä ja vetovoimainen paikka ja selvä markkinarako on Joulumarkkinoille löytynyt. Joulumarkkinat ovat kauppiaiden itsensä järjestämät.

“Nämä on semmoiset omintakeiset markkinat, kannattaa tulla perjantai päiväksi kauempaakin”, hehkuttaa Tori-Pekka.

Markkinoiden puuhamies Pertti Nyyssönen kauppaa Korpelan makkaroita ja Relax-vastoja.

“Relax-vastat valmistetaan Suonenjoella ja tämä on tosi kysytty tuote, kyllä kelpaa kehua”, tuumii Nyyssönen, “sanoisinpa, että joulun kuumimpia lahjatuotteita.”

 

Parempaa ilmapiiriä työpaikalle

Työnohjaus luo ajan ja paikan pysähtyä hetkeksi miettimään itseään työntekijänä.

”Työpaikan ilmapiiriin voimme jokainen vaikuttaa olemalla avoimia ja kommunikoimalla”, sanoo suonenjokelainen työnohjaaja ja työyhteisösovittelija Heli Manerus. Hänen yrityksensä FreshMind on valmentanut ihmisiä ja yrityksiä jo vuodesta 2012.

”Jokainen näkee tilanteet totta kai omasta näkövinkkelistään. Sama rikkinäinen puhelin, jota lasten kanssa leikitään, on myös työpaikalla. Emme aina kuule työkaveriamme tai pomoamme oikein”, Manerus kertoo.

Työnohjaus luo ajan ja paikan pysähtyä hetkeksi miettimään itseään työntekijänä, omaa tapaa tehdä työtä ja oman työyhteisön toimintaa.

”Työnohjaaja tekee yrityksessä kehittämistä keskustellen ja toiminnallisin harjoittein. Hän kysyy, miten kukin on asian ymmärtänyt. Jokaista kuunnellaan ja jokainen saa sanoa tuntemuksensa ja ajatuksensa.”

”Sosiaalipuolella tällaista kehitystyötä on tehty jo pitkään, mutta nyt työhyvinvointiin kiinnitetään entistä enemmän myös muilla aloilla.”

Kasvun mahdollisuus

Työyhteisösovittelun metodeja voi soveltaa niin kouluun kuin kotiinkin. Ihmisten väliset kommunikointiongelmat ovat jokaiselle arkipäivää. Aina ei tarvitse olla isokaan kriisi, kun sovittelutaidoista on jo apua.

”Menin kesällä naimisiin, ja meidän viiden lapsen uusioperhe on mielenkiintoinen pelikenttä myös sovittelijan näkökulmasta”, Manerus hymyilee.

”Kun lapsille tulee riitaa jostain asiasta, pyrin tekemään niin, että otan molemmat erikseen keskustelemaan asiasta. Kumpikin saa sanoa oman näkemyksensä. Myöhemmin kaikki yhdessä pohdimme asiaa ja teemme sopimuksen, miten asia seuraavan kerran hoidetaan sujuvammin.”

Manerus kertoo, miten ihmisten vuorovaikutus ja kommunikointi ovat aina kiinnostaneet häntä.

”Kun saamme työpaikoilla aikaan ratkaisun, se tuntuu hienolta. On helpotus nähdä, miten kaikki hyötyvät sovittelusta. Ihmiset ovat energisempiä, ryhti nousee kuin itsestään ja ilmeet kirkastuvat.”

Nykyajan trendisana voimaantuminen pätee myös työyhteisösovittelun päämääriin. Työpaikan kriisiä ei nähdä vain ongelmana vaan myös mahdollisuutena kasvuun. Sovittelussa saadut työtavat ehkäisevät myös jatkossa tulevia ristiriitoja ja oikeilla keinoilla orastavat kommunikaatiovaikeudet voidaan ratkaista jo alkuvaiheessa.  

”Kun ihmisillä on paha olla, niin se vaikuttaa intoon tehdä työtä. Kaikki kyräily ja kuppikunnat vievät tehokkuutta ja iloa työstä. Jos työpaikan ilmapiiriä saadaan parannettua, niin varmasti myös työmotivaatio ja yrityksen tuottavuus paranee”, Heli Manerus tietää.

 

Venäläishenkinen vieraanvaraisuus näkyi ja kuului

Venäläiset tavat tulivat tutuiksi Venäläisen tapakulttuurin illassa.

Vaikkei ihan pöydillä tanssittukaan, oli venäläisten kulttuuritapojen läpikäyminen naurua hersyvä hyvän mielen tapahtuma. Lämminhenkiseen yhdessäoloon kokoonnuttiin itsenäisyyspäivän aattona Ravintola Valkoapilaan nauttimaan hyvää ruokaa ja juomaa. Kuultiinpa livemusiikkia venäjäksikin Seppo Rissasen ja Olavi Ruotsalaisen säestämänä.

Illan isäntinä ja emäntinä toimivat Suomi-Venäjä-Seuran Sisä-Savon osaston puheenjohtaja Markku Räty, sihteeri Saima Kettunen sekä Kuopion toimiston toiminnanjohtaja Maria Lepistö, jonka vastuuna on Itä-Suomen piirijärjestö.

”Venäläisen kulttuurin tekeminen tutuksi suomalaisille ja päinvastoin on tärkeää kotouttamisen kannalta ja tekee ystävystymisen Venäläisten kanssa helpommaksi”, Lepistö kertoo.

Hän toivoo samalla kiinnostuneita lähtemään mukaan kulttuuririkkauksien jakamiseen liittymällä mukaan seuran toimintaan. Suomi-Venäjä seuran Sisä-Savon osasto jakaa myös vuosittain stipendejä alueemme nuorille Venäjän kielen opiskelijoille.

”Kun yleisesti puhutaan, että maahanmuuttajan saattaa olla hankala sopeutua, niin mikä olisikaan suomalaisille ja venäläisille parempi paikka ystävystyä kuin Suomi-Venäjä-Seura, kun me otetaan heidät ilolla vastaan ja halutaan oppia toisiltamme jotain uutta”.

Suomi-Venäjä-Seura on alunperin vuonna 1944 perustettu poliittisesti sitoutumaton kansalaisjärjestö, jonka tarkoituksena on tutustuttaa suomalaisia Venäjän värikkääseen ja monikansalliseen kulttuuriin ja päinvastoin. Seura ja joukko vapaaehtoisia järjestävät lukuisia tapahtumia, joista löytyy tietoa seuran nettisivuilta.

 

Hyvän mielen kuvia

Tontut seikkailevat näyttelyssä Vesannon kirjastolla.

Joulukuun ajan kirjastolla on esillä Eino Huuskosen kokoama näyttely. Jouluisia teoksia on liki kolmekymmentä.

”Kaikki nämä ovat uusia. Aloitin marraskuun alkupuolella, kun sain halkopinon valmiiksi. Olen nopea tekijä. Työ syntyy kerralla valmiiksi”, taiteilija kuvaa työtapaansa.

Huuskonen piti joulunäyttelyn kirjastolla myös vuosi sitten. Tänä vuonna hänen akvarellikynistään syntyi  eniten tonttutyttöjä ja -poikia. Ennen kehystämistä Huuskonen skannasi piirroksensa sähköiseen muotoon ja paranteli kuvankäsittelyohjelmalla muun muassa värejä ja kontrasteja. Vertailun vuoksi lehtilukusalin puolella olevat kolme teosta ovat alkuperäisiä eli niitä ei ole käsitelty.

Kirjaston ikkunassa on lisäksi kolme akvarellimaalausta, joista yhden, kuusia kuvaavan teoksen, taiteilija on kokeeksi tehnyt vasemmalla kädellä. Hän on sukupolvea, jonka piti opetella koulussa oikeakätiseksi.

”Ei maalauksissa suurta eroa ole. Ehkäpä hienomotoriikkaa ei ole niin paljoa vasemmassa kädessä.”

Puotipaperista se alkoi

Eino Huuskonen kertoo piirtäneensä aina, jo lapsena kaupan puotipaperiin ja koululaisena vihkoihin.

”Opettaja ei pitänyt minun taiteesta, kun laskuvihkossa oli enemmän piirroksia kuin oikeinlaskuja.”

Työelämä vei yli neljäksikymmeneksi vuodeksi Kuopioon ja tuona aikana Huuskonen kertoo käyneensä läpi kaikki Kuopion kansalaisopiston taideryhmät. Hän oli mukana perustamassa Pohjois-Savon Kuvataideseuraa ja toimi pitkään sen jäsenyhdistyksen Arttiimin puheenjohtajana. Nyt hän on seuran kunniajäsen.

Vesannon Katajamäelle takaisin muuttanut Huuskonen taiteilee yhä, pitää näyttelyitä ja osallistuu yhteisnäyttelyihin. Hän piirtää eniten ihmishahmoja, mutta saattaa tehdä myös abstraktia taidetta.

”Jonkun verran olen tehnyt esinekoosteita. Se lähentelee jo ITE-taidetta. Esineille tulee niissä uusi näkökulma ja tarkoitus”, Huuskonen kertoo ja mainitsee käyttäneensä töissään muun muassa ruostuneita nauloja, kattotiiliä ja huussin oven.

Taitelijan esinekoosteita on nähty muun muassa Lapinlahdella kuvataideseurojen vuosittaisessa yhteisnäyttelyssä. Siihen hän aikoo osallistua ensi kesänäkin.  

Elämä kuvissa

Huuskonen harrastaa myös kuorolaulua ja kuntoilua, mutta kuvataide on rakkainta. Se kulkee mukana elämän eri vaiheissa.

”Varsinkin aikaisemmin taide oli enemmän tavoitteellista. Halusi kehittää ilmaisuaan ja päästä näyttelyihin.”

”Nyt kuvataide on hyvän olon ja pahan olon tulkki. Kaikki kuvat eivät silloin aina ole kauniita, mutta ne on tehty.”

Tämänhetkinen näyttely huokuu kuitenkin paitsi jouluista tunnelmaa myös hyvää mieltä.

”Jos tämä näyttely tuo yhdellekin katsojalle hyvän mielen, niin olen onnistunut.”

 

Taajamaan nopea valokuituverkko

Alueen asukkaiden ja yrittäjien kannattaa nyt olla aktiivisia ja ilmoittaa kiinnostuksensa liittyä valokuituverkkoon.

Suonenjoen kaupunki ja MPY Palvelut Oyj sopivat valokuituverkon rakentamisesta kaupungin keskustaan.

”Kyllä tätä on kaivattu, toivottu ja pyydetty”, kaupunginjohtaja Juha Piiroinen totesi sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa marraskuun lopussa.

Hän viittasi sopimusta edeltäneeseen kymmeneen vuoteen, jolloin valokuituasia junnasi paikallaan muun muassa rahoitus- ja yhtiökysymysten takia.

”Nyt on löydetty kumppani matkaa toteuttamaan”, hän iloitsi.

Kolmen vuoden rakentamissopimus

MPY Palvelut on rakentanut valokuitupohjaisia tietoliikenneverkkoja jo kolmenkymmenen vuoden ajan Etelä-Savossa. Viime vuosina yritys on laajentanut toimintaansa Pohjois-Savoon – Leppävirralle, Varkauteen ja nyt siis Suonenjoelle. Uuden sopimuksen myötä Suonenjoen taajamaan rakennetaan noin seitsemän kilometrin mittainen runkokuituverkko. Se kiertää keskustan, poikkeaa paloaseman kohdalta joen toiselle puolelle ja palaa Siioninsillan tuntumasta takaisin keskustaan. Runkoverkkoon on mahdollista liittää alueen asuin- ja yrityskiinteistöjä.

Veturina toimivat kaupungin 24 vuokra-asuinkiinteistöä. Ne tullaan kytkemään kuituverkkoon kolmen vuoden sisällä.

”Runkoverkko saadaan valmiiksi ensi vuoden loppuun mennessä. Koko verkko olisi valmis vuonna 2021”, MPY:n myyntijohtaja Juha Putkonen totesi.

Hän kertoi, että runkoverkon rakentamisessa hyödynnetään olemassa olevia putkireittejä, ja näin vältytään isoilta kaivutöiltä. Niitäkin joudutaan tekemään etenkin joen itärantaa kulkevalla osuudella.

Ensimmäiset taloyhtiöt kuituverkkoon jo helmikuussa

Kaapeleiden kaivutyöt on itse asiassa jo aloitettu.

”Tervalanranta 1 ja 2 sekä Sairaalapolku 2 kytketään verkkoon jo helmikuussa. Taloihin tulee kaapelitelevisio- ja laajakaistapalvelut”, Putkonen kertoi.

Peruspakettiin kuuluvan laajakaistan nopeus on 50 megaa. Jos asukas haluaa tätä nopeamman liittymän tai muita lisäpalveluja, hän maksaa ne itse. Muutoin kaupungin vuokrataloyhtiöissä taloyhtiö maksaa liittymämaksun ja asukaskohtaisen kuukausimaksun.

Kuituverkkoon liittymistä tarjotaan alueen taloyhtiöiden lisäksi myös yrityksille.

”Palvellaan myös elinkeinoelämää. Tämä on hyvä etätyötä tekeville ja yrityksille. 900 megaan asti myydään liittymiä. Silloin mennään jo isoihin yritysverkkonopeuksiin”, MPY:n liiketoimintajohtaja Matias Bauer kertoi.

Hän kehottikin alueen asukkaita ja yrityksiä aktiivisuuteen.

”Ihmisten pitää nyt viestiä ja ilmoittaa kiinnostuksensa. Rakentamisaikatauluun voi vielä vaikuttaa. Omakotiasujatkin voivat jo olla yhteydessä, vaikka näillä näkymin isoista aloitetaan.”

”Ennen kesää pitää olla liittyjät tiedossa, sillä silloin jo rakennetaan”, Putkonen lisäsi.

Nopea ja häiriötön yhteys on nykyaikaa

Kiinnostuksensa voi osoittaa esimerkiksi MPY:n nettisivuilla. Yritys nimeää Suonenjoen alueelle yhteyshenkilön, jonka puoleen voi niin ikään kääntyä. Yhteyshenkilö tulee kiertämään muun muassa isännöitsijöiden juttusilla. Kerrostaloasujien kannattaa myös tutkia rappukäytävien ilmoitustaulut, sillä niihinkin on luvassa tietoa laajakaista-asiasta.

Sopijaosapuolten mielestä nopea ja häiriötön verkkoyhteys on nykypäivänä jo sähköön tai lämmitykseen verrattava palvelu. Valokuitu on myös tulevaisuutta.

”Vuonna 2021 tulee iso antennimuutos. Valokuitu on vastaus myös siihen. Jos on kaapeli-tv, ei tarvitse uusia antenneja eikä tarvita erillisiä digibokseja”, Matias Bauer totesi.

 

Suonenjoki-palkinto aktiiviselle yrittäjälle

Ansiokas yritystoiminta ja vapaaehtoistyö toivat tunnustuksen.

Tämän vuoden Suonenjoki-palkinto on myönnetty Stainless Team Finland Oy:n toimitusjohtaja Jorma Väisäselle. Tunnustus myönnettiin perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivän juhlassa.

”Olihan se hämmentävää, mutta kun kuuli perustelut, niin palkinto tuntui omalle”, Väisänen luonnehtii tunnustuksen saamista.

Jorma Väisänen perusti metallialan yrityksen kaksikymmentä vuotta sitten. Kuusi henkilöä palkannut yritys valmisti aluksi Puolustusvoimille lämpöastioita sekä ruudin kuljetus- ja säilytysastioita. Jo muutaman vuoden kuluttua toiminta laajeni lattiakaivojen tuotantoon.

Nykyisellään Stainless Team Finland työllistää 26 henkilöä ja se on ruostumattomien lattiakaivojen markkinajohtaja Suomessa. Myös ruuankuljetus- ja ruuansäilytysastiat kuuluvat edelleen tuotevalikoimaan, ja paikkakunnalla valmistettuja astioita saattaakin tulla vastaan niin armeijassa, kouluissa kuin suurkeittiöissäkin. Yritys tekee nykyään myös alihankintaa etenkin prosessi- ja puunjalostusteollisuudelle.

Yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa

Sitä mukaa, kun yritys on kehittynyt, se on verkostoja luomalla kehittänyt koko toimialaa Suonenjoella.

”Näen, että emme ole täällä kilpailijoita keskenään, vaan täydennämme toisiamme”, Väisänen sanoo yhteistyöstään monen paikallisen toimijan kanssa.

Palkintoperustelujen mukaan Väisänen on kehittänyt paikkakuntaa myös sponsoroimalla ja tekemällä vapaaehtoistyötä. Hän kertookin olevansa mielellään mukana muun muassa sotaveteraanien muistamisessa jo senkin tähden, että hänen isänsä on ollut sotaveteraani. Toisaalta nuorten auttaminen esimerkiksi urheiluharrastuksia tukemalla on aktiiviselle kuntoliikkujalle niin ikään sydämenasia.

Jorma Väisänen haluaa vielä kiittää saamistaan mahdollisuuksista.

“SavoGrown tietotaito ja Suonenjoen kaupungin myötävaikutus on ollut tärkeä tuki”, hän sanoo.