Yrittäjäksi kasvanut

Minna Rossi saa intoa ja voimaa verkottumalla yrittäjien ja eri toimijoiden kanssa.

Minna Rossi, omaa sukuaan Nissinen, syntyi Pieksämäellä yrittäjäperheeseen neljäkymmentä vuotta sitten.

“Perheessämme on ollut monenlaista yritystoimintaa elintarvikekioskista käsityöliikkeisiin. Olinkin lapsena mieluummin äidin mukana käsityöliikkeessä kuin hoidossa”, muistelee Minna.

Perhe muutti Pieksämäeltä Suonenjoelle vuonna 1989.

“Tulin viidennelle luokalle Kaatron kouluun. Kaksi serkkuani asui Suonenjoella ja Anna-serkku opasti minua joka paikkaan, niinpä oli tosi helppoa ja mukavaa tulla ja sopeutua tänne, vaikka siinä iässä ei ole välttämättä kivaa luopua tutusta kaveripiiristä.”

Käsityötieteitä opiskelemaan

Minna pääsi ylioppilaaksi Suonenjoen lukiosta vuonna 1997. Penkkareissa Janne ja Minna lyöttäytyivät yhteen matkaan.

“Janne oli rinnakkaisluokalla ja koko kouluaika oli toisemme tunnettu, sitten viimeisenä koulupäivänä vasta huomattiin rakastua.”

Minna ja Janne asuvat Tyyrinmäellä kahden koiransa kanssa Jannen isän puolen suvun kotipaikalla, jossa on jo elänyt useita sukupolvia.

“Lukion jälkeen en vielä tiennyt mitä isona tekisin ja kun olen aina tykännyt ilmaisutaidosta ja olin mukana koulunäytelmissä, lähdin Tampereen Komediateatterin oppilaskouluun näyttelijätyön peruslinjalle, joka kesti vuoden.”

Syksyllä 1999 Minna pääsi Savonlinnaan opiskelemaan käsityönopettajaksi ja hän sai  kasvatustieteiden maisterin paperit Savonlinnan OKL:sta vuonna 2004.

“Opettajan sijaisuuksia tein gradua kirjoittaessani, mutta ei minulla kuitenkaan ole ollut suurta paloa lähteä opettajaksi, toki suuresti ammattikuntaa kunnioitan.”

Puhdasta pyykkiä jo kolmannessa polvessa

Minna ryhtyi yrittäjäksi vuonna 2005 jatkamaan äitinsä perustamaa yritystä. Jo Minnan äidin vanhemmilla oli ollut pesulayritys  Pieksämäellä.

“Kaikki kesät ja lomathan minä olin pesulassa töissä ja vannoin, kun lähdin opiskelemaan, että tätä en ainakaan ikinä jatka, pitäkää pesulanne”, naurahtaa Minna, “mutta äidin sairastuttua nivelreumaan, tuntui hassulta lopettaa toimiva yritys, joten tässä sitä ollaan.”

Vuonna 1990 perustettu Suonenjoen Pesula Ky toimi Mansikkaraitilla, mutta Minna jatkoi pyykkikoneiden pyöritystä uusissa, remontoiduissa tiloissa Iisvedentiellä. Samaan syssyyn hän perusti Käsityöliike Poppanallen samoihin tiloihin.

“Aiemmin pestiin lähinnä laitospyykkiä, minun aikanani toiminta on muuttunut toisenlaiseksi ja lähiaikoina on tarkoitus vielä kehittää toimintaa erityisesti yritysasiakkaita entistä paremmin palvelevaan suuntaan, mutta toki yksityisasiakkaatkin palvellaan jatkossakin entiseen tapaan. Tässä työssä näkee heti kättensä jäljen, kun saadaan puhdasta pyykkiä, siitä tulee hyvä mieli. En minä oikein muuta uraa osaisi enää kuvitella, olen sellainen tekijäihminen. ”

Moni yllättyy pesulan edullisista hinnoista

“Kuuma kuiva kesä kuivatti ihmisiltä kaivot ja nyt kun monet tavalliset perheet ovat tuoneet lakanapyykkiään pesuun, he ovat yllättyneet positiivisesti. Monella on sellainen käsitys, että pesula ei ole tavallista ihmistä varten, kuitenkaan neljän hengen lakanoista ei mene maksua kuin viitisentoista euroa. Varsinkin jos ei ole kunnon kuivatustiloja kotona, voi pyykit tuoda meille pestäväksi ja päästä vähän helpommalla”, kertoo Minna.

Minnan yritys työllistää yrittäjän lisäksi yhden vieraan työntekijän. Kaksi ihmistä ehtii hoitaa pyykit ja palvella asiakkaat Poppanallen puolella.

Kaikkea mitä käsitöiden tekijä tarvitsee

“Inventaarion aikaan sitä aina huomaa itsekin, miten mahdottoman paljon tavaraa mahtuu parinkymmenen neliön putiikkiin. Asiakkaat hämmästelevätkin usein valikoimien laajuutta, meiltä löytyy nappia ja nippeliä, vetoketjuja ja monenlaisia käsityötarvikkeita, sortimentteja on tuhansittain.”

Minna on intohimoinen neuloja. Hänellä on aina neule mukanaan.

“Käsillä tekeminen auttaa keskittymään, minulla on aina neule mukana pitkissä kokouksissa ja luennoilla. Neulon  ja ompelen ihan vaan omaksi ilokseni, teen kaiken sorttisia käsitöitä, eikä lopputuloksella ole niin suurta merkitystä, sekään ei haittaa, jos joku työ ei koskaan valmistu, oleellista on tekeminen”, Minna naurahtaa.

Luottamustoimissa on näköalapaikalla

Minna valittiin tänä syksynä viidennen kerran Suonenjoen Yrittäjien puheenjohtajaksi.

“Tämä paikka on näköalapaikka. Puheenjohtajan paikalle ei ole yleensä tunkua, siksi pidänkin markkinapuheenani, että osallistukaa ihmeessä, tätä kautta avautuu mahtavat verkostot ja vertaisryhmät, joissa oppii paljon ja voi keskustella asioista. Toisten yrittäjien kanssa käydyt keskustelut innostaa minua ja auttaa jaksamaan omassa työssä, vertaisten kanssa voi marmattaa asioista, joista ei muille voi puhua.”

Minnalla on menossa myös jo toinen kausi kaupunginhallituksessa, samoin kirkkoneuvostossa.

“Luottamustehtävät antaa paljon, siellä pysyy yrittäjänäkin hyvin kärryillä, mitä elinkeinoelämässä tapahtuu. Meillä on hyvä kaupunginjohtaja ja yhteistyö yrittäjien ja kaupungin kanssa pelaa hyvin, meillä on aito keskusteluyhteys. Seurakunnan puolella päätöksenteko on ehkä jotenkin pehmeämpää.”

Kunnallishallinnossa rattaat pyörivät hitaasti.

“Kun yrittäjänä pitää toimia nopeasti ja tehdä päätöksiä hyvinkin lyhyessä ajassa, niin on tämä kunnallishallinto välillä raskasta pyörittää. Onneksi byrokratiaa on meidän kaupungissamme jonkin verran kevennetty, rohkeita ratkaisuja on tehty, siitä kiitos kaupungin johdolle, sillä yleensä elinkeinoelämän tarpeet lähtee ihan oikeista tarpeista ja tarvitaan nopeita ratkaisuja.”

Kuntien välille Minna Rossi toivoo vielä nykyistä enemmän avoimmuutta ja yhteistyötä.

“Mielestäni SavoGrow on hälventänyt kuntarajoja, seudullinen yhteistyö on ilman muuta tärkeää, hulluahan se olisi, ellei yhteistyötä tehtäisi. Rautalammin Yrittäjien kanssa meillä on ollut yhteisiä projekteja ja hyvin on yhteistyö sujunut.”

Minnan mukaan Suonenjoella on asiat hyvällä mallilla.

“Onhan meillä monet asiat hyvällä mallilla, jos isoa kuvaa katsoo, meillä menee hyvin. Sekin on hienoa, ettei yritystoiminnassa olla yhden toimialan varassa, osaamista on monella sektorilla ja ennen kaikkea elintarviketeollisuus on vahvuutemme.

Hevosten kengittäjäksi

“En minä oikein muuta osaa kuvitella tekeväni, pesulassa ja käsityöliikkeessä olen kasvanut. Mutta jos ihan pitäisi alaa muuttaa, ryhtyisin hevosen kengittäjäksi tai suutariksi. Kengittämisessä jokainen kavio on yksilö, se vaatii taito ja osaamista ja siinä riittäisi haastetta”, pohtii Minna, “tykkään muutenkin puuhata eläinten kanssa, niiltä meillä on paljon opittavaa.”

Elämän arjessa Minnalle perhe on kantava voima, siitä hän haluaa pitää kiinni. Elämän arvoista tärkeinä hän pitää suoraselkäisyyttä ja rehellisyyttä.

“Niistä kun pitää kiinni, on vaikeitakin asioita helpompi hoitaa.”

 

Yrittäjänä kolme vuosikymmentä

Kirsti Kokkola ryhtyi jatkamaan äitinsä perustamaa Parturi-Kampaamo Hilkkaa vuonna 1985.

Kirsti Kokkola syntyi vahvojen, selviytyjänaisten  sukuun vuonna 1952 Suonenjoella. Hän valmistui parturi-kampaajaksi vuonna 1971 ja on ollut siitä lähtien töissä äitinsä vuonna 1959 perustamassa liikkeessä ja toiminut sukupolvenvaihdoksen myötä yrittäjänä jo yli kolmekymmentä vuotta.

“On suorastaan ihme, että tämä yritys on vielä pystyssä”, huokaa Kirsti, “monenlaiset vaiheet on käyty läpi, kovistakin ajoista selvitty, periksi en ole antanut, mutta kovan koulun olen yrittäjänä käynyt ja kantapään kautta on kaikki oppi otettu.”

Kirsti jäi eläkkeelle kolme vuotta sitten, mutta yritys pyörii edelleen.

“Alasta olen tykännyt aina, olen ollut oikealla alalla ja työ on ollut palkitsevaa, parasta on ollut aina se, kun tuolista lähtee tyytyväinen asiakas”, toteaa Kirsti, “yrityksemme kantavana voimana on aina olleet mahtavat ja osaavat työntekijät, ilman heitä ei tässä oltaisi.”

Parturiliike Häyrisestä kaikki alkoi

Kirstin äiti, Hilkka Häyrinen, omaa sukuaan Heinonen, perusti Parturiliike Häyrisen Pihlajakadulle, Suonenjoelle vuonna 1959. Hän oli 21-vuotias, kolmen lapsen yksinhuoltaja.

“Olin puolitoistavuotias, kun vanhempani erosivat, isäni oli alkoholisti. Mummo, äidin äiti, oli pelastuksemme, hän asui meillä ja hoiti meitä villejä lapsia yksikätisenä vielä, sillä hän oli menettänyt kätensä ollessaan töissä rullatehtaalla Turussa.”

Myöhemmin liike sijaitsi Rajakadulla Tarvaisen talossa  ja liikkeessä oli viisi työntekijää. 70-luvun puolivälissä liike siirtyi torin laidalle Säästöpankin taloon. Tuona aikana Kirsti perusti perheen ja teki töiden lomassa kolme lasta.

“Vuonna 1982 pankki laajensi ja meille tuli lähtö, äiti oli silloin ihmeissään, mihin hän työporukkansa kanssa siitä siirtyisi. Sitten tultiin katsomaan näitä nykyisiä tiloja, jotka silloin olivat aika pimeät ja tilaa oli 140 neliötä, päätös piti tehdä samantien, kun muitakin kysyjiä oli ja niin päätettiin ottaa tilat.”

Parhaimmillaan Parturi-Kampaamo Hilkassa oli vuositasolla työntekijöitä 15, työpisteitä oli 9.

Hyviä ja vähän huonompia aikoja

“Ryhdyin Parturi-Kampaamo Hilkan yrittäjäksi vuonna 1985 ja äiti jäi kokonaan pois vuonna 1988, silloin elettiin niitä hyviä aikoja.”

Liikkeessä tehtiin täydellinen remontti 90-luvun alussa. Vuonna 1994 alalle tuli arvonlisävero.

“Elettiin tiukkoja aikoja, työntekijöitä vähennettiin. Välillä teki mieli lyödä hanskat tiskiin, mutta aina yön yli nukuttuani päätin, että tästähän mennään läpi, periksi en anna ja asioillahan on tapana järjestyä. Tuolloin ei työntekijät eikä kukaan muukaan tiennyt, mitä sisimmässäni kävin läpi, ulkokuori piti säilyttää”, sanoo Kirsti.

Mahtavat työntekijät

“Työntekijät on meillä aina pysyneet hyvin, vaihtuvuus on ollut pientä. Iris aloitti meillä 1975, hän on pitkäaikaisin työntekijä. Yritystä ei olisi ilman näitä työntekijöitä, he ovat olleet aina se kantava voima.”

Kirsti sanoo olevansa nykytilanteeseen erittäin tyytyväinen. Parturi-Kampaamossa työskentelee nyt vakituisesti kolme ja parturiin pääsee edelleen ilman ajanvarausta.

 

Maljoilla syvärentoutukseen

Äänimaljarentoutus vaikuttaa solutasolle asti.

Anneli Röppänen tarjoaa syvää äänimalja rentoutumista Hyvinvointikeskus Lumpeen tiloissa. Kyseessä on saksalaisen insinöörin, Peter Hessin syvärentoutusmenetelmä äänimaljoja ja joskus myös gongia soittaen.

“Sain ensimmäiset maljani pari vuotta sitten ihan muussa yhteydessä ja tutkin tätä menetelmää ja kiinnostuin kokeilemaan. Lähdin koulutuksiin ja tiesin heti, että tämä on minun juttuni”, kertoo Anneli.

Maljoja on eri kokoisia ja ne värähtelevät eri taajuuksilla tuottaen eri korkuisia ääniä. Maljoja soitetaan Melletillä. Maljoja pidetään keholla tai kehon läheisyydessä. Ne soivat ja hiljenevät tasaisen rauhallisessa rytmissä eri kohdissa, eri kehon osiin  ja -alueisiin vaikuttaen.

“Jokainen hoitokerta ja kokemus on erilainen, aina äänet eivät resonoi keholla samalla tavoin, vaikka ääni ei tuntuisi, se rentouttaa silti”, selittää Anneli, “jokaisele pyritään löytämään oma äänimaailma, hoito voi kestää 40 minuuttia, joskus riittää lyhyempi aika.”

Ääni hieroo kehoa. Annelin mukaan ääniaaltojen liikettä keholla voi verrata kiveen, joka heitetään veteen ja liike etenee ympyränä veden pinnalla, samoin ääniaallot vaikuttavat kehossa. Tuulikongi voi aloittaa ja päättää hoidon, siinä on pitkä kumajava ääni.

Sointukylpyjä ryhmille

Sointukylpy tehdään ryhmille. Siinä voidaan istua tai loikoa patjan päällä lämpimän peiton alla. Sointukylvyssä luodaan harmooninen äänitila, jossa rentoutetaan ja aktivoidaan ja rentoutetaan, kunnes keho herätellään kirkkailla äänillä. Sointukylpy kestä 20 – 40 minuuttia.

“Oma kokemukseni maljarentoutuksesta on todella rentoutunut olo ja tunne voi kestää useita päiviä”, kertoo Anneli, lauantaina 1. joulukuuta, omissa jouluavajaisissamme äänimaljarentoutusta voi tulla kokeilemaan.”

Hoitolan seinillä on Annelin maalauksia ja esillä on myös hänen keramiikkatöitään.

“Rakastan värejä ja väririkkaita töitä, olen ihan vaan taiteen harrastelija ja tykkään maalata isolla pensselillä.”

 

Vuoden Yrittäjäteko 2018 -palkinto SavoGrowlle

Savon Yrittäjät on myöntänyt Vuoden Yrittäjäteko -palkinnon Kehitysyhtiö SavoGrow Oy:lle tunnustuksena rohkeasta, tuloksellisesta ja asiakaslähtöisestä toiminnasta alueen yrittäjien palvelemiseksi.

SavoGrow on kuuden kunnan (Keitele, Pielavesi, Rautalampi, Suonenjoki, Tervo ja Vesanto) alueella toimiva elinkeino- ja elinvoimayhtiö. Yhtiö kuvaa aluettaan Pohjois-Savon ”villiksi länneksi”, mikä kuvaa valintaraadin mielestä maantieteellisen sijainnin lisäksi hienosti SavoGrown kykyä tehdä asioita rohkeasti, uudella tavalla ja hyvässä mielessä kotiin päin vetäen.

Yhtiö on toiminut kohta neljän vuoden ajan tuottaen alueen yrittäjille ja kunnille monipuolisia palveluita elinkeinoihin ja kehittämiseen liittyen. Lyhyestä iästään huolimatta, yhtiön toiminta on jo saanut positiivista huomioita mm. menestymällä Valtakunnallisessa Elinkeinopoliittinen mittaristo (ELPO) -kyselyssä.

SavoGrown perustajakunnilla on ollut vahva yhteinen tahtotila ja tarve perustetulle yhtiölleen. Tarve on selvästi kummunnut alueen yrittäjistä. Yhtiön henkilöstö tekee määrätietoista työtä jalkautuen ja kuunnellen asiakkaitaan eli yrittäjiä.

Erinomaisen, paikallisen elinkeinoasiamiestoiminnan lisäksi yhtiön rooli maakunnallisena vaikuttajana ja kehittämishankkeiden vetäjänä saa valintaraadilta suitsutusta.

“Ilman SavoGrown kaltaista toimijaa pohjoissavolaiset yritykset eivät olisi pystyneet hyödyntämään EU-rahoja näin tehokkaasti. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin perustyö, jota yhtiön koko sitoutunut henkilöstö toteuttaa lähellä yrittäjää”, toteaa Savon Yrittäjien toimitusjohtaja Arto Nykänen.

Palvelut lähellä yrittäjää

SavoGrown alueen yritykset ovat kasvaneet ja menestyneet. Viimeisen 10 vuoden aikana alueen keskimääräinen liikevaihdon kasvu on ollut 4 % vuodessa. Kasvu on ollut selvästi maakunnan paras.

SavoGrow Oy:n toimitusjohtaja Olli Tiaisen mukaan erinomaiset yrittäjät ja yritykset ovat tehneet ja tulevat myös tulevaisuudessa tekemään tuloksen, mutta SavoGrow haluaa olla aktiivisesti tukemassa yritysten kehittämistyötä ja kehittymistä.

“Suuri kiitos yhtiön toimintaedellytyksistä kuuluu luonnollisesti omistajakuntien Keiteleen, Pielaveden, Rautalammin, Suonenjoen, Tervon ja Vesannon päättäjille”, Tiainen toteaa.

Kunnat olivat SavoGrown toimintaa suunniteltaessa hyvin yksimielisiä yritysten ja niille suunnattujen palveluiden merkityksestä kuntien elinvoimalle.

“Tärkein toiminnallinen linjaus oli yrityspalvelujen tuottaminen lähipalveluna. Tämä toteutettiin joidenkin mielikuvissa vanhanaikaisena elinkeinoasiamiespalveluna, jossa jokaisessa omistajakunnassa on vastuullinen elinkeinoasiamies. Heidän työpöytänsä on sijoitettu kuntiin eli lähelle asiakkaita. Ratkaisu on osoittautunut hyvin toimivaksi ja mikä tärkeintä, tällä mallilla yritykset löytävät helposti palvelut”, Tiainen kertoo.

Kiitokset ansaitsevat myös varsinaiset tekijät, eli SavoGrown henkilökunta.

“Meillä on sitoutunut ja osaava porukka, jolla on oikea palveluasenne. Työyhteisössä on lisäksi hyvä henki, niin tuloksiakin tulee”, Tiainen muistuttaa.

Tiaisen mukaan huomiointi ja palkitseminen ovat aina myönteisiä asioita ja antavat lisäpotkua työhön.

“Tämä palkinto tuntuu erityisen hyvältä kahdesta syystä. Ensinnäkin palkinnon myöntäjä on hyvä yhteiskumppani, jonka kanssa tehdään tiivistä yhteistyötä ja toiseksi Savon Yrittäjien jäsenistö muodostaa merkittävän osan SavoGrown asiakaskunnasta”, hän summaa.

 

Nuoret mukaan toimintaan

Lions Clubilaiset järjestivät supersuositun yrittäjyyskasvatuskurssin lukiolaisille.

Lions Club Suonenjoki Soittu halusi yhtenä 50-vuotisjuhlavuoden teemanaan tehdä lähempää tuttavuutta nuorten kanssa. 50-vuotias hyväntekeväisyysjärjestö on pohtinut keinoja, millä nuoret saadaan innostumaan leijonatoiminnasta.

“Ihan mitä tahansa tehtäviä heitetään, nämä nuoret on mukana”, hehkuttaa Pakkasmarjan toimitusjohtaja Matti Leinonen.

Leijonat pohtivat miten he saisivat paremmin kontaktia nuoriin ja mitä yhteistyö koulujen kanssa voisi olla.

“Halusimme kontaktoida nuoria ja siitä lähti ajatus yrittäjyyskurssista tai oikeastaan työelämäkurssista. Tähän  oli tulossa ihan älyttömästi porukkaa, mutta pystymme olemaan mukana vain kerran viikossa, joten osallistujamäärä puolittui”, kertoo Leinonen.

Antoisaa yhteistyötä

“Kun Leinosen Matti kertoi tästä ideasta, olin heti innoissani mukana, kertoo elinkeinoasiamies Olli Kokander, “on ollut todella antoisaa touhuta näiden nuorten kanssa, mahtavan innostunutta porukkaa.”

Alussa mukana olevat yritykset, Castmet, Pakkasmarja, Vianor ja Parta Games, esittelivät omaa toimintaansa.

“Minulle tämä on ollut silmiä avaavaa, täällä valkeni itselleni esimerkiksi oikeasti tuo netin merkitys, nämä nuoret ovat todella aktiivisia”, kiittelee Castmetin toimitusjohtaja Kari Hiltunen, “tällä porukalla olisi kaupungin johdollekin annettavaa.”

Diginatiivisukupolven ajatukset yrittäjyydestä kiinnostivat myös pelisuunnittelija Antti Kortelaista.

“On ollut mielenkiintoista nähdä, mitä nuoret ajattelevat yrittäjyydestä, aika hyvin ovat kertoneet asioista, he ovat sitä z-sukupolvea, minä oli y-sukupolvea”, valottaa Kortelainen, “Tästä saa fiilistä siitä mistä nuoret tykkää.”

Kurssille osallistuneet ovat lukion ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita ja he ovat kurssin antiin tyytyväisiä.

“Tämä on ollut tosi hyödyllistä, oikeaa tekemistä”, kertoo Mira Laitinen.

“Tosi kivaa, ei ole pakotettu, on saatu valita ja ei tarvita kirjoja”, toteaa Reetta Nyyssönen.

“Onhan tämä vaihtelua perusarkeen ja kaikki vetäjät on olleet rentoja ja mukavia”, sanoo Elisa Häkkinen.

“Kaikki me ollaan yrittäjäperheistä, eikä yrittäjyys ole poissuljettua tulevaisuuden suunnitelmissa”, sanoo Janette Heikkinen.

Projekti huipentuu hampurilaisiin

Tosi rentoa meininkiä, ei suorituspaineita, mehän ollaankin työnjohtajia tässä leipomisprojektissa”, vitsailee Eemeli Snellman”, se on opittu, ettei yrittäjyys ole niin helppoa miltä se näyttää.”

Nuoret ovat ideoineet ja suunnitelleet spesiaaleja, laadukkaita, ei niin perinteisiä hampurilaisia Futurian tiloissa. He myyvät valmistamiaan hampurilaisia jouluavajaisissa Richterin aukiolla 30.11.

“Kurssin lopputulos nähdään myyjäisten jälkeen. Sitten on loppupurkamisen aika, nähdään millainen tulos saatiin ja paljonko rahaa kertyi”, toteaa Leinonen.

Kaikki rahat tulevat nuorten omaan käyttöön ja suunnitelmissa on nuorten mukaan opintoreissu jonnekin.

 

Ladut ja luistinradat liikuttavat

Kiekon lätkimistä kaukalossa, sivakointia harjumaisemissa ja retkiluistelufiilistä Suonteen selällä – Suonenjoella pääsee nauttimaan talviliikunnasta.

Talvi on jo ovella, samoin talviset liikuntalajit.

”Keskuskentän kaukaloon tehdään jää heti, kun tulee pakkasia”, ulkoilualueiden esimies Hannu Pakarinen kertoo vuosien käytännöstä. Hän arvelee, että lehden ilmestyessä kaukalosta kuuluu jo luistimien suhinaa ja kiekon lätkimistä.

Itsekin aktiivisena liikkujana ja muun muassa MM-tason aikuisyleisurheilijana tunnettu Pakarinen pitää lähes kunnia-asianaan, että Suonenjoella päästään nauttimaan talvilajeista heti, kun se vain on säiden puolesta mahdollista.

Kaukalotunnelmaa höntsäpeleihin

Luistelemaan pääsee pian myös muilla ulkojäillä. Kaukalon vieressä olevalla isolla jääkentällä on hyvä pyörähdellä vaikka kaunoluistimilla. Keskuskentän jäät ovat valaistuja ja lämpimine pukutiloineen ne ovat auki kaikkina viikonpäivinä iltayhdeksään saakka.

Myös Iisveden koulun pihalla on jääkaukalo ja lisäksi lämmin pukukoppi, joka suljetaan puoli yhdeksältä. Luistelija saa kentän valot päälle pylväässä olevasta katkaisijasta.

Sammalselän ja Lempyyn kouluilla voi niin ikään luistella valaistuilla luistinradoilla. Niissä ei ole kaukaloita, mutta laukaisuseinät estävät kiekkoa häviämästä lumipenkkaan. Seinillä on muutakin virkaa.

”Seinillä saa kaukalotunnelmaa. On lapsia, jotka haluavat käydä keskenään pelailemassa vanhaan kunnon höntsäpelityyliin.”

Kaupunki jäädyttää pieniä luisteluratoja vielä Kahvimyllyn, Valkeisenmäen ja Käpylän leikkialueille.

Luistellen tai potkukelkkaillen järvenselälle

Hannu Pakarinen odottaa jo järvien jäätymistä, erityisesti Suonteella.

”Suonteen jää on huippu. Voi kun saataisiin sinne retkiluistelurata tänäkin vuonna tehtyä”, Pakarinen sanoo toivoen ensin kunnon pakkasia teräsjään muodostumista varten.

5,6 kilometrin pituinen rata on tarkoitus avata Soitunlahden ja Tenhanniemen välille.

”Siellä pääsee retkiluistelufiilikseen, kokemaan ne vastatuuletkin”, Pakarinen tietää.

Rata oli muun muassa viime keväänä hyvin suosittu: siellä liikuttiin paitsi luistimilla, myös jalkaisin, pyörillä ja potkukelkoilla. Hiihtäjät sivakoivat radan molemmin kulkevilla laduilla, jotka on tarkoitus tehdä myös tänä talvena.

Tie väistyi ladun alta

Pakarinen kertoo, että moni on ottanut häneen yhteyttä ja kysynyt huolissaan hiihtostadionin ladun kohtalosta. Sen reitti jäi kesällä peruskorjatun Metsolan nurmikentän alle. Miehellä on heille huojentavia uutisia: stadionin suosittu tasamaan latu ajetaan tänäkin talvena. Läheistä kevyenliikenteen väylää on siirretty, jotta ladulle on tilaa.

Stadionilta tulee lähtemään edellisten vuosien tapaan yhden, kahden ja viiden kilometrin valaistut lenkit. Palolammen valaistu reitti on kymmenen kilometrin pituinen ja sen voi halutessaan kiertää Kirjosuon puolelta, jolloin nousut ja laskut ovat loivempia.

Valaistuihin latuihin kuuluu vielä Onkilammen kolmen kilometrin reitti sekä sivuladut Käpylään ja Kolmisoppeen. Valot syttyvät hämäräkytkimellä ja sammuvat iltayhdeksältä, ellei pakkanen sitä ennen kiri kovemmaksi kuin –20 astetta.

Pakarinen ei säästele kehujaan puhuessaan Lintharjun latuverkostoa.

”Se on helposti saavutettavissa. Kävellen pääsee latuverkoston ääreen. Harjumaasto on vaihtelevaa ja laavuja löytyy kolme. Hiihtopäivän voi kruunata, kun poikkeaa Latumajalla kahvilla”, Pakarinen sanoo mainiten Suonenjoen Ladun hiihtoviikonloppuisin ylläpitämän huoltopaikan Onkilammella.

Nettisivuilta voi tarkistaa liikuntapaikan kunnon

Suonenjoelta löytyy myös kaupungin ylläpitämiä valaisemattomia latuja. Näistä kahdelle voi ottaa koirankin kytkettynä mukaan. Koiraladut löytyvät Vanhamäeltä ja Onkilammelta. Jalkalaan puolestaan avataan perinteinen, tunnelmallinen metsälatu, jos vain lunta tulee viime talven malliin. Kaikkien hiihtolatujen reitit löytyvät latukartoista, jotka on julkaistu kaupungin nettisivuilla.

Pakarinen mainitsee vielä jäähallin ja Valkeisenmäen pulkkamäet, jotka houkuttelevat lapsia ja muitakin vauhtihirmuja talven riemuihin. Samoin jäähalli ja Kyöpelinvuoren hyppytorni tarjoaa harrastusmahdollisuuksia.

Kaupungin nettisivuilta löytyy liikuntapaikkojen verkkopalvelu, joka oli viime talvena ensimmäistä kertaa käytössä. Siitä pääsee katsomaan onko esimerkiksi tietty latu käytössä, onko jää ehditty lumipyryn jälkeen huoltaa, pääseekö jo retkiluistelemaan ja niin edelleen. Hannu Pakarinen toivoo, että verkkopalvelussa, samoin kuin hiihtoladuilla ja luistinradoillakin, olisi runsaasti kävijöitä.

 

Joululahjat pikkupuodista

Käsityöpuoti Leivonen palvelee Suonenjoen keskustassa yhdentoista käsityönaisen voimin.

Kaupankäynti vilkastui, kun kuusi vuotta sitten perustettu Käsityöpuoti muutti Kutvosen kurvista keskustaan.

“Alkuvuodesta päästiin tähän ihmisten ilmoille ja paljon on sen myötä saatu uusia asiakkaita”, kiittelee Elsi Airaksinen.

Kun Neuvonta-asema Suonenjoelta loppui, perustivat käsitöitä rakastavat naiset oman kaupan ja hoitavat työvuorot porukalla.

“Meillä on naisten Kimppa, jossa suunnitellaan työvuorot, vuokra ja muut kulut jaetaan ja jokainen vastaa omista tuloistaan. Ollaan eläkeläisiä ja harrastetaan käsitöitä, meitä on niin monta, että ei käy liian raskaaksi kenellekään”, toteaa Elsi, “ itse olen tehnyt käsitöitä lapsesta saakka, nuken vaatteilla aloitin.”

Veera Nyyssönen on tehnyt työuransakin ompelualalla. Hän kävi  25 vuotta Suonenjoelta käsin muun muassa Turolla ja Piretalla Kuopiossa töissä.

“Ompelen tilkkutöitä ja muutakin ja neulon myös ja liinojakin virkkaan”, kertoo Veera, “teen myös korjausompeluja.”

Suolaiset ja makeat leivonnaiset

Leivosesta saa itsetehdyt pikkuleivät ja kakut sekä erilaiset piirakat ja pasteijat.

“Tilauksesta tehdään suuremmat erät leivonnaisia”, kertoo Päivi Hartikainen.

Päivi on yksi putiikin viidestä leipurista, tekee hän toki myös käsitöitä myyntiin. Leivosessa myydään myös muutaman tekijän tuotteita myyntiprovisiolla.

“Sukkien neulojia meillä riittää omasta takaa, mutta jos jotain erikoisempia tuotteita löytyy, niitä voidaan ottaa provisiolla myyntiin”, kertoo Elsi.

Virkeät eläkeläisnaisilla riittää puuhaa myös monissa yhdistyksissä ja muissa harrastuksissa. Työvuorot he pitävät joustavina, sillä porukalla on sovittu, että aina lapsenlapset menevät kaiken edelle. Kimpan naisista suurin osa onkin jo mummoja.

“Kyllä tämä aina välillä kotiolot voittaa, päivät ei tunnu pitkiltä”, naurahtaa Elsi.

 

Tavoitteena parempi sato

Taimien huoltosopimus tuo asiantuntemusta marjatiloille ja auttaa viljelijöitä taklaamaan vaihtelevan ilmaston aiheuttamia haasteita.

Marjanviljely on muuttunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Lajikkeita ja lannoitteita on tullut hurjasti lisää eikä ilmastonmuutoksen vaikutuksiakaan voi ohittaa. Kun lokakuun puolessa välissä lämpömittari näyttää 21 astetta, ovat mansikantaimet ihmeissään ja alkavat pukata uutta versoa. Ihmeissään eivät ole pelkästään taimet.

”Onhan tässä kymmenien vuosien aikana toki jotain oppinutkin, mutta samalla huomannut, ettei osaa oikein mitään,” veistelee mansikkatilalla kasvanut ja marjanviljelyllä elantonsa vuodesta 1982 saakka tienannut suonenjokelainen Veikko Raivio.

”Rankasti vaihtelevat ilmasto-olosuhteet tuovat tietysti omat haasteensa ja vaikuttavat suoraan muun muassa lajike- ja lannoitevalintoihin,” hän lisää paljon vakavampana.

Raivion Mansikkatilalla kasvaa noin 40 hehtaaria mansikkaa ja kymmenkunta hehtaaria vadelmaa. Vuodesta 1992 lähtien Raivio on pyörittänyt marjantuotannon ohella Marja-Suomen Laatikkopalvelua, joka myy marjanviljelijöille pakkaus- ja viljelytarvikkeita.

Pilottivaiheessa mukana 15 tilaa

Marjatilansa toiminnan ja tuottavuuden kehittämiseen Raivio on saanut apua marjatuotannon erikoisasiantuntija Jari Känniseltä – alun perin mansikkatilan kasvatteja hänkin. Hyvien tulosten myötä Raiviolle tuli mieleen, että muutkin marjantuottajat varmasti hyötyisivät samanlaisesta neuvontapalvelusta. Niinpä ehdotti yhteistyötä Känniselle.

Syntyi palvelukonsepti, jonka testaamiseen Pohjois-Savon ELY-keskus myönsi rahoitusta Euroopan maaseuturahastosta, osana Marja-Suomen Laatikkopalvelu Veikko Raivo Ky:n toiminnan kehittämistukea. Pilottivaiheessa taimien huoltosopimusta tarjottiin maksutta 15 tilalliselle.

”Palveluun sisältyy vähintään yksi tilakäynti. Se alkaa usein maa-analyysillä. Käynnin tarkoituksena on selvittää peltojen soveltuvuus erilaisille lajikkeille. Sitten mietitään lajikevalintoja ja tarvittavia lannoitteita, ja ylipäätään kaikkea sitä, millä satotasoa saataisiin nostettua,” Veikko Raivio kertoo.

Pilottitilojen palaute on ollut positiivista ja neuvonnan konkreettinen hyöty on huomattu. Marjaneuvoja Jari Känninen kertoo esimerkkinä, että neuvontapalvelun avulla on saatu jopa kokonainen sato pelastettua.

”Eräällä tilalla oltiin viime kesänä niin kriittisellä tasolla kastelun suhteen, että tila olisi ollut konkurssin partaalla ilman neuvontaa. Kesä oli niin kuuma, että vaikka tilalla oli automatisoitu kastelu ja tilannetta tarkkailtiin, kuivuus meinasi yllättää.”

Euroopassa neuvonta on yleistä

Jari Känninen matkustaa paljon ympäri Eurooppaa marjatiloilla ja taimitoimittajien luona, sillä myös suomalaisten mansikoiden taimet tulevat ulkomailta, pääasiassa Hollannista ja Espanjasta. Hän on huomannut, että Keski-Euroopassa lähes jokaisella tilalla käy marjaneuvoja. Suomessa neuvonta on tähän asti ollut julkisten hankkeiden ja ProAgrian varassa.

Usko uuden palvelukonseptin toimivuuteen on vahva, joskin marjanviljelijöiden halu ja valmius maksaa neuvonnasta on vielä pieni kysymysmerkki. Veikko Raivio tietää, että viljelijät toivoisivat neuvonnan tulevan ’kaupan päälle’.

”Tokihan me mieluusti neuvommekin, mutta kaikkea aikaa ei voi viettää puhelimessa tai muuten jutellen. Ala on myös niin tiukasti kilpailtu, ettei neuvontaa voi sisällyttää tuotteiden hintaan,” Raivio miettii ja toivoo, että viljelijät ottaisivat rohkeasti yhteyttä ja ymmärtäisivät, että neuvonnan hintalappu on pieni suhteessa sen tuomaan konkreettiseen hyötyyn.

 

Paras kotipiha -kilpailun tulokset julki

Lukijat äänestivät voittajaksi Jauhojärvellä sijaitsevan pihan. Sen tekijät ovat ahkeria pihapuurtajia, jotka malttavat pysyä pois puutarhasta vain talvella.

Suonenjoen Omakotiyhdistys ry:n syyskokous alkoi tavallista juhlavammin. Ohjelmassa oli Paras kotipiha 2018 -kilpailun voittajan julkistaminen. Kilpailuun oli voinut osallistua Rautalammilla ja Suonenjoella sijaitsevalla yksityispihallaan lähettämällä siitä järjestäjille valokuvia. Kilpailuraati kävi elokuussa tutustumassa paremmin neljään pihaan. Kilpailuraatiin kuuluivat Seija Paananen ja puutarhuri Tuula Heiskanen Suonenjoen Omakotiyhdistyksestä, puutarhuri Kirsi Niemelä Suonenjoen kaupungilta ja Terhi Sepponen Rautalammin puutarhakerhosta. Lukijat pääsivät äänestämään näistä neljästä pihasta mieluisinta, ja ääniä kertyikin yli sata. Niistä 55 prosenttia meni pihalle numero kolme, jota jo kilpailuraati oli luonnehtinut ajatuksella suunnitelluksi ja hyvin hoidetuksi.  Sen tekijäksi paljastui Pirjo Hyvärinen.

”Pirjolle tuli nyt palkinto isosta työstä”, Jari Hyvärinen iloitsi puolisonsa rinnalla.

Myös tekijä itse oli iloinen, vaikkakin yllättynyt.

”Itku meinasi tulla. En ensin uskonut voittoa”, Pirjo Hyvärinen tunnusti palkintojenjaon ja kakkukahvien jälkeen.

Vain lumi estää pihatyöt

Pihatyöt Jauhojärvellä alkoivat kuusi vuotta sitten.

”Kun talo ostettiin, sormet syyhysi päästä laittamaan uutta ja omannäköistä”, Pirjo Hyvärinen kertoi.

3000 neliön järvenrantatontille ilmestyikin pian kottikärryjä, lapioita, multakuormia – ja luonnonkiviä.

”Tontille on tuotu rekkalastillinen kiviä”, rekka-auton kuljettajana työskentelevä Jari Hyvärinen totesi. Valmistakin alkoi tulla: kivet reunustivat istutuksia ja verhosivat rinnettä, terassit kehystivät taloa, havut komeilivat ja nurmikko kasvoi. Pihan suunnittelija sai raskaimpiin töihin puolisonsa avukseen.

Nykyään pihanlaitto kiinnostaa molempia.

”Aina ollaan pihalla. Talvella lumi on vähän esteenä.”

Puutarhatöitä onkin taas kunnolla luvassa, sillä pariskunta möi syksyllä voittoisan Jauhojärven tontin ja osti pienemmän ja lähempänä keskustaa sijaitsevan tontin taloineen. Sitä pihaa he alkavat rakentaa keväällä.

”Suunnitelmat on kovat. Tehdään kaikki uutta”, pariskunta sanoi ja iloitsi saamastaan kahdensadan euron lahjakortista Hankkijan puutarhamyymälään.

Ensi vuonna valokuvakilpailu

Omakotiyhdistyksen tilaisuudessa palkittiin kunniakirjoilla kolme pihaa: Kirsti ja Ville Eskelisen luomupiha Jalkalasta, Helka ja Pekka Konttisen rantatontti Lempyyltä sekä Raija ja Veli-Matti Kuisminin runsaslajinen puutarha Käpylästä.

Kirsti Eskelinen kiitteli palkittujen puolesta kilpailun järjestämisestä. Siinä oli mukana omakotiyhdistyksen lisäksi muun muassa Suonenjoen kaupunki ja Rautalammin kunta. Kilpailu kannusti kääntämään katseen asuinympäristöön ja huolehtimaan siitä.

”Ei voitto ole tärkeintä, vaan osallistuminen”, Eskelinen tiivisti.

Myös omakotiyhdistyksen puheenjohtaja summasi kilpailua.

”Oli kiva pitkästä aikaa järjestää tämä kilpailu. Olisi toivottu enemmän osanottajia. Ehkä se karsi osallistujia, kun piti itse ilmoittautua mukaan. Ihmiset vähättelevät omia pihojaan, vaikka se tiedetään, että Rautalammilla ja Suonenjoella on kauniita pihoja”, Tarja Laine sanoi.

Laine paljasti, että ensi vuonna asuinympäristöä tutkaillaan kameranlinssien läpi, sillä omakotiyhdistys aikoo järjestää valokuvauskilpailun. Sen teema tarkentuu myöhemmin.

 

Maksutonta omistajanvaihdospalvelua

Omistajanvaihdospalvelu edistää onnistuneita omistajanvaihdoksia ja antaa maksuntonta neuvontaa ja ohjausta. Palvelu on ilmaista kaikissa Pohjois-Savon kunnissa.

Saara Timonen neuvoo ja auttaa yrittäjiä omistanvaihdosasioiden alkuvaiheissa.

“Toimipaikkani on Savon Yrittäjien toimistossa Kuopiossa, mutta mahdollisimman paljon jalkaudun asiakkaiden luokse yrityksiin, monesti omistajanvaihdoasiat ovat varsinkin alkuvaiheissaan arkaluontoisia ja niistä halutaan keskustella kaikessa rauhassa”, toteaa Timonen.

Suomen Yrittäjien tekemän barometrin mukaan Timonen toteaa, että Pohjois-Savon alueella myyntiin tulee noin 125 yritystä vuosittain ja sukupolvenvaihdoksia on 5-60. Timonen aloitti tehtävässään reilu vuosi sitten ja syyskuun loppuun mennessä hänellä oli 300 asiakastapaamista, joista yrityksensä myyjiä oli 70 % ja ostajia 30%.

Myydään historiaa, ostetaan tulevaisuutta

Ostajaa kiinnostaa mitkä ovat yrityksen tulevaisuuden näkymät. Omasta yrityksestään luopuvalla on tunteet mukana hinnan määrittelyssä. Arvonmääritys voi olla hankalaa pienessä yrityksessä, koska yritykset ovat yksilöllisiä ja vertailtavuutta ja markkinahintaa ei ole.

Rahoituksen yleinen saatavuus on hyvällä tasolla. Pk-yritysten ulkopuolinen rahoitus on useimmiten otettu pankista (72 %) Finnverasta rahoitusta on ottanut 16 % ja rahoitusyhtiöstä 28%.

Rahoittajaa kiinnostaa
 kaupan kohde liiketoiminnallisesti ja liiketaloudellisesti ja tietysti tulevaisuudennäkymät  sekä liiketoimintaan ja kassavirtaan liittyvät epävarmuustekijät. Timosen mukaan asiantuntijoita kannattaa käyttää apuna.

“Yritys myydään usein vasta eläkkeelle lähdön tai kriisin takia. Yrityksen myyntiin kannattaisi kuitenkin valmistautua ajoissa, sillä myynti kestää vähintään puoli vuotta”, kertoo Timonen, “pienillä yrityksillä hinta on yleensä lähempänä yrityksen omaisuuden arvoa ja kaupan rahoitus ”helpompaa” kuin isommilla. Pienemmät tehdään useimmiten liiketoimintakauppoina ja isommat yrityskaupat osakekauppoina.”

Timosen mukaan  yrityskauppa syntyy helpommin, jos yrityksellä menee hyvin ja takana on useita hyviä vuosia. Tai yritys on kasvanut ja kaikkia mahdollisuuksia ei ole vielä hyödynnetty eli tulevaisuus näyttää hyvältä.