Radalle voi mennä milloin vaan, se on halpa harrastus, lenkkarit ja muutama kiekko. Radalle voi mennä yksin tai kavereiden kanssa tai vain haaveilla, että on siellä.
Nuorten parissa työskentelevä ratamestari Jari Väänänen syntyi Suonenjoella 25. huhtikuuta vuonna 1987. Hän sanookin olevansa lama-ajan lapsia, mutta lamaantunut hän ei ole ollut missään vaiheessa, enemmänkin liikkeelle lähtijä ja toimeen tarttuva touhumies.
Jari on perheensä kuopus ja hänellä on kaksi vanhempaa sisarusta.Hän vietti lapsuutensa ja aloitti koulunkäyntinsä Lempyyllä, jossa hänen vanhemmillaan oli maatila. Leikkikavereita ja myöhemmin mopokavereita riitti lähistöllä ja mummolakin oli melkein naapurissa.
“Meillä oli pieni kyläkoulu, jossa oli 38 oppilasta. Koulun pihalla leikittiin ja pelattiin ja oltiin aina ulkona kavereiden kanssa ja mopoilla ajeltiin pitkin kyliä”, kertoo Jari.
Jari sanoo olleensa aina touhukas ja liikunnallinen ja ottanut pienestä pitäen huomioon muut ihmiset, mutta pitihän sitä jotain kolttosiakin poikasena keksiä.
“Pappa oli taksiyrittäjä ja kerran kun he eivät olleet kotona, otin taksin avaimet ja käynnistin auton. Siinä olikin vaihde päällä ja etupuskuri kopsahti isoon kiveen. Olin 8-vuotias ja pappa ei sanonut juurikaan mitään, vähän jutteli kanssani ja auto vietiin riiheen ja korjattiin, vanhemmilleni asia paljastui vasta kun olin jo aikuinen”, naurahtaa Jari.
Isompaan kouluun ja ammattiin
Jari meni kuudennelle luokalle, kun Väänäsen perhe muutti Suonenjoelle kerrostaloon.
“En kokenut muutosta mitenkään hankalana, olinhan pelannut jalista ja jäkistä Suonenjoella jo pitkään ja kulkenut kamppeitteni kanssa bussilla, tuttuja kavereitakin koulusta jo oli ennestään. Myöhemmin asuttiin maamieskoululla, siellä viihdyttiin koko perhe.”
Peruskoulun jälkeen Jari meni Suonenjoen ammattikouluun, joka silloin oli Futurian tiloissa. Hän opiskeli suurtalouskokkilinjalla kaksi vuotta, mutta ala ei kiinnostanut ja hän vaihtoi rakennuspuolelle, jossa hän viihtyi vuoden verran.
Hän oli muuttanut jo omilleen asumaan silloisen tyttöystävänsä kanssa 18-vuotiaana. Sopiva ammatti ja ura olivat hakusessa. Jari ehti olla Lapinlahdella iltapäiväkerhon ohjaajana ja Salossa Nokian tehtaalla, kunnes ensimmäinen lapsi ilmoitti tulostaan.
“En ole oikein koskaan ollu paikallani pysyvää sorttia enkä ole jaksanut pitkään pysyä samoissa hommissa”, toteaa Jari.
Ennen ensimmäisen lapsen syntymää nuoripari muutti Rautalammille ja Valtteri syntyi vuonna 2007. Jari oli Perhekoti Fannyssä töissä.
Elämänmakuista elämää
Jari lähti Jyväskylään opiskelemaan Aki Korpisen yksityiseen parturi-kampaamo kouluun ja sieltä Helsinkiin töihin Groom-parturiin, joka on miesten parturi.
“Ennen Hesan reissua, tein kolmen kuukauden reppureissumatkan Aasiaan. Reissattiin pari kuukautta kahden kaverin kanssa ja viimeisen kuukauden yksin. Kävin Vietnamissa, Indonesiassa, Laosissa ja Thaimaassa, se oli hienoa aikaa.
Puolitoista vuotta Helsingissä oli Jarin elämässä aika hurjaakin menoa.
“Leikkasin päivät miesten hiuksia ja iltaisin ja öisin olin Klubissa töissä 6. linjalla. Sen jälkeen muutin Kerkonkoskelle rauhoittumaan, vanhempani olivat ostaneet sieltä kesäpaikan. Vaikka olen elämässäni mennä koheltanut, en ole kuitenkaan hölmöillyt, vaikka rahat on välillä olleet tiukalla”, kertoo Jari.
Jari leikkasi miesten hiuksia Parturi-Kampaamo Hilkassa Suonenjoella ja teki myös kiinteistönvälityshommia.
Suonenjoki on kutsunut aina
Jari sanoo lähteneensä monta kertaa Suonenjoelta ja vannonut, ettei ikinä palaa takaisin, mutta yhtä monta kertaa hän on palannut ja nyt myös juurtunut kotikuntaansa, vakituisen työpaikkansa ja nykyisen perheensä ansiosta.
“Nykyisen kumppanini, Iida Hakkaraisen kanssa ollaan oltu yhdessä viisi vuotta, ollaan kihloissa, asutaan Iisvedellä ja meillä on kaksi yhteistä lasta, Väinö 3-vuotta ja Alma 2-vuotta. Myös Valtteri kuulu perheeseemme, vaikka hän asuukin äitinsä kanssa. Valtterin äidin kanssa on aina asiat sujuneet mutkattomasti ja siitä hänelle iso kiitos”, sanoo Jari.
“Tavattiin Iidan kanssa Iisrockissa vuonna 2013 ja aika nopeasti ruvettiin seurustelemaan vakavasti. Iida pääsi opiskelemaan Jyväskylään ja minä olin juuri saanut työpaikan ja asunnon Kuopiosta, mutta kolmen viikon seurustelun jälkeen muutettiin yhteen, toisen seura tuntui hyvälle ja asuttiin Jyväskylässä. Minä tein taas parturin töitä”, muistelee Jari.
Jari ja Iida muuttivat Jyväskylästä Iisvedelle, Iidan isovanhempien entiseen kotiin ja Iidan vanhemmat asuvat ihan naapurissa.
“Ensin vähän mietin, millaiseksi suhde anopin ja appiukon kanssa muodostuu, kun niin lähekkäin asutaan, mutta kaikki on sujunut mainiosti ja heistä on ollut lasten hoidossa myös iso apu”, kiittää Jari.
Työtä nuorten parissa
Jari sai vakituisen työpaikan Suonenjoen kaupungin koulunuorisotyössä elokuun alusta. Hän valmistui viime joulun alla koulunkäynnin aamu- ja iltapäiväkerhotoiminnan ohjaajaksi.
“Opiskelin työn ohessa ja valmistuminen kesti pitkään, mutta viimeinkin sain tutkinnon suoritettua. Minua on sparrannut Ninni Miilunpohja, jonka kanssa olen tehnyt vuosien mittaan paljon töitä, olen ollut mukana leireillä ja toiminut koulunkäynnin ohjaajana. Tästä ammatista tykkään ja olen onnellinen siitä, että olen löytänyt paikkani.”
Nuoret ovat Jarin mukaan fiksua porukkaa, ovat kohteliaita ja osaavat käyttäytyä. Toiset ovat sosiaalisempia ja kohteliaampia kuin toiset, sellaista se on aina ollut.
“Perheemme työskentelee monipuolisesti lasten ja nuorten parissa. Meillä on haaveena perustaa perhekoti, jossa voisi olla monta sukupolvea. Sellaista pitää elämässä tehdä, mikä tuntuu hyvälle, vaikka se ei aina olisikaan sitä rahakkainta hommaa.”
Suonenjoki on Jarin mukaan hieno paikka asua ja harrastaa. Kaikki niin helppoa, palvelut lähellä ja perheille hyviä mahdollisuuksia touhuta kaikenlaista ja ihmiset on mukavia.
Radalle aina kun mahdollista
Jari on harrastanut frisbeegolfia kuutisen vuotta. Kun hän ensimmäisen kerran kävi heittelemässä kavereiden kanssa, hän jäi koukkuun heti.
“Monesti ollaan kavereiden kanssa mietitty, että tässä kiehtoo lajin helppous, mutta ei tämä oikeasti ole helppoa. Mutta silloin kun tarvii saada aivot narikkaan, voi lähteä heittelemään kiekkoa, joko yksin tai kavereiden kanssa, sehän on aina bonusta jos on muita mukana.”
Jari Väänänen on suonenjoen radan ratamestari ja seuran puheenjohtaja.
“Minä voisin ihan tosissaan olla täällä radalla aina.”
