Maaliin pitää päästä

Kilpaileminen ja työn syrjässä pysyminen ovat Liisa Suihkoselle geeneihin rakentuneina, maaliin pitää päästä joka päivä, työ itsessään palkitsee.

Liisa Suihkonen syntyi Suihkolankylällä, Suonenjoella 27. syyskuuta 1943. Maanviljelijä Johannes Suihkoselle ja kotitalousneuvoja Anna Suihkoselle syntyi kaikkiaan neljä lasta. Kotitilalla, Suonteen rannalla, asuu edelleen Liisan nuorempi veli.

“Työtä tehtiin paljon ja osallistuttiin kaikkiin maalaistalon hommiin ja elämään, siellähän se kova kuntopohja kasvoi, mutta vapaita oltiin myös juoksentelemaan pitkin peltoja, kun vanhemmat ei joutaneet meitä vahtimaan”, muistelee Liisa.

Liisalla on lapsuudesta lämpimiä muistoja, kylällä oli aitoa yhteisöllisyyttä ja mieleen ovat jääneet kahvittelut naapurien emäntien kesken vuorotellen eri kodeissa. Liisan isä oli käynyt Peltosalmen maatalouskoulua ja äiti oli hyvin innostunut puutarhaihminen.

“Äiti oli varsinainen puutarhassa puurtaja, isä aina huuti, että tule jo pois sieltä, mutta se oli sitä emännän työtä, lehmät, perhe ja puutarha”, toteaa Liisa.

Koulunkäynnin tuleva hiihtäjä aloitti Nuutilan supistetussa kansakoulussa ja kävi sitten keskikoulun Suonenjoella.

“Keskikoulun jälkeen aattelin, että ruppeen hiihtämään”, naurahtaa Liisa, “jatkoin kyllä sitten Järvenpään kautta nuoriso-ohjaajaksi.”

Suonenjoen Vasaman kasvatti

“Vasama oli minulle toinen koti, oli hyviä hiihtojaoston puheenjohtajia ja toiminnan johtajia, sieltä minut kiskottiin hiihtämään, juoksemaan ja yleisurheilemaan, velipojan kans otettiin sukset polkupyörän kyytiin ja tultiin viikkokisoihin.”

Liisa harrasti nuorena yleisurheilua. Harjoittelukin oli monipuolista.

“Junan kanssa juoksin kilpaa ja sialla ratsastin, hyviä harjoituksia ne olivat.”

Liisa hyppäsi korkeutta ja pituutta, juoksi 800 metrin, 400 metrin ja 100 metrin matkoja ja kilpaili 12-13 vuotiaiden sarjassa. Hiihtäminen osoittautui kuitenkin hänelle vahvimmaksi  lajiksi.

“Siellä kuntopohja kasvoi, ja on kyllä täysin Vasaman ansiota, että minusta tuli hiihtäjä. Hiihdin piirikisoissa ja kun näytti, että sukset kulkee, niin piiri isoni. Ei siitä ilman seuran aktiivista nykimistä olisi mitään tullut.”

Kapasilla ensimmäiset kilpailut

Suonenjoella toimi Kapasen suksitehdas 60-luvulle asti.

“Kapasilla hiihettiin aika pitkään, ensimmäiset sukset oli jo aika tikkuset”, muistelee Liisa, “hyppäsin niillä tavallisesta hyppyristäkin 22 metriä.”

Ensimmäisiin SM-kisoihin Liisa lainasi velipojalta Järviset. Sitten Karhu keräsi nuoria hiihtäjiä ja Liisallekin luvattiin, ettei puutu suksia eikä kenkiä, kun Karhuilla lähdet hiihtämään.

Liisa Suihkosen kilpailu-ura osui hiihtovarusteiden ja -tekniikoiden vilkkaaseen kehityskauteen, puusuksista muovi- ja lasikuitusuksiin ja perinteisestä jo luistelutyyliin. Tuulikangaspöksyt vaihtuivat lurexiin ja tuulenpitäviin materiaaleihin. Myös harjoitteluohjelmat otettiin käyttöön.

“Kaksi kertaa ehdin käydä olympialaisissa, ennen kuin tuli harjoitusohjelmat Immo Kuutsan aikaan.”

Olympiahopeaa vuonna 1976

Liisa Suihkonen kilpaili aktiivisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Suihkonen voitti hiihdon Suomen mestaruuden 10 kilometrillä vuonna 1966, hän nousi samana vuonna kansainväliselle huipulle oltuaan mukana Oslon maailmanmestaruuskilpailuissa. Siellä hän oli 10 kilometrin matkalla 18.

“Kovasti sitä harjoiteltiinkin. Sulo Repo sanoi, että solutasolle asti pitää harjoittelussa päästä. Kerran alppirinteillä juostiin Kajosmaan kanssa ylämäkeä aika jyrkässä kulmassa puoli tuntia ja kontaten tultiin takaisin, ei meinattu kotiin päästä kotiin, kun niin paljon naurettiin, että nyt sitä varmaan ollaan siellä solutasolla.”

Suihkonen kuului Suomen olympiajoukkueeseen kolmissa talviolympiakisoissa. Uran huippu osui vuoteen 1976, jolloin hän saavutti viestissä olympiahopeaa Innsbruckissa 1976.

“Se oli kova porukka. Minä aloitin, Marjatta Kajosmaa hiihti toisena, Hilkka Riihivuori kolmantena ja Helena Takalo vei meidät maaliin, oli se hyvä hiihto.”

Suihkonen lopetti hiihto-uransa vuonna 1980. Hän on voittanut myös kolme Suomen mestaruutta erävaelluksessa. Hän voitti urallaan 9 SM-mitalia yleisessä sarjassa.

Työura alkoi Koivikon koulukodista

Liisa meni nuorena nuorisotyönohjaajan töihin Koivikon koulukotiin Mikkeliin. Kilpailuissa Liisa Suihkonen edusti koko uransa ajan kuitenkin Suonenjoen Vasamaa. Työura kesti 17 vuotta ja sen jälkeen Suihkonen valittiin raittiussihteeriksi Suonenjoelle.

“Perustimme Nikkaripajan Ainonkadulle, Suonenjoelle. Tehtiin päihdetytöä ja pidettiin koulupojille pajakoulua. Toiminta oli aktiivista, nimikkeeni muuttui sosiaaliohjaajaksi ja tarvittiin sitten isompia tiloja, meitä oli ringissä yli 100 henkeä. Saatiin tilat vanhainkodilta, nikkaripaja vietiin vanhainkodin navettaan.”

Vanhamäen toiminta käynnistyi

Vuonna 1995, kun vanhainkodin asukkaat muuttivat uusiin tiloihin, saimme kaupungilta Vanhamäen tilat  MLL:n Pohjois-Savon piirin käyttöön, toiminnanjohtaja Pirkko Helander toimi tässä moottorina ja Vanhamäen toiminta käynnistyi.

“Ensimmäisellä leirillä meillä oli 50 lasta ja ensimmäisen kesän aikana lähes 500 lasta kävi leireillä, jostain se Pirkko niitä hommasi”, muistelee Liisa.

Liisa Suihkonen on ollut mukana Vanhamäen kehittämisessä 23 vuotta. Paljon on sinä aikana tapahtunut ja Vanhamäestä on tullut Hyvinvointikeskus, jonka ytimessä on lastensuojelutyö ja kansainvälinen nuorisotyö.

“Tuntuu vieläkin mahottomalle, että ollaan tässä”, huokaa Liisa.

75-vuotis juhlintaa Hiihtosiskojen kanssa

Työ ja liike pitää kunnossa. Vaatimaton ja yksinkertainen ruoka, mahdollisimman alkuperäisistä raaka-aineista pitää terveenä. Näistä Liisa Suihkonen saa elinvoimaa ja pysyy kunnossa. Hän tekee yhä 10-12 tuntista työpäivää Vanhamäen viljelyksillä.

“Tuhat tomaatin siementä jo tammikuussa laitettiin kasvamaan, niitä pitää vartioida, kunnes neljän kuukauden päästä kypsyy tomaatit. Varsinainen työ alkaa huhtikuussa ja kesällä tehdään pitkää päivää, onneksi on iso joukko apulaisia. Tiluksilla viljellään perunaa, mansikkaa, juureksia, kasviksia ja paljon yrttejä, muutaman hehtaarin alueella. Sadonkorjuu ja jalostaminen on se isoin homma ja vie aikaa.”

Loppusyksystä Liisa lähtee vaeltamaan Kanarian vuorille viideksi viikoksi, se on lomaa. Mutta nyt on juhlien aika. Hiihtosiskot tulevat 75 vuotta täyttävää Liisaa onnittelemaan.

“Eihän se varmaa ole, ketkä kaikki sieltä pääsee tulemaan, mutta 93-vuotias Äitee, Siiri Rantanen, Helena Takalo, Hilkka Riihivuori, Marjatta Kajosmaa ja Marja-Liisa Kirvesniemi on kai tulossa, kerran vuoteen muutenkin yleensä kokoonnutaan.”

Työ jatkuu ja elämä Vanhamäellä. Liisa on jo useaan otteeseen yrittänyt heittäytyä töistä pois, mutta ei ole vielä malttanut.

“En kai minä lähe täältä kulumallakaan, parempihan täällä on olla kuin kotona tekemättä mitään, yritän syödä terveellisesti, että pysyy aivot kunnossa ja käsimerkeillä pärjään kansainvälisten nuorten kanssa. Ehkä minä sitten rupean taas urheilemaan, jos työt lopetan.”

 

Tapahtumia:

  • Liikuntaneuvos 2012
  • Suonenjoen Vasama ry:n puheenjohtaja vuodesta 1997-2009
  • Talviolympialaiset Innsbruck 1976, 4×5 km viesti 2.sija
  • Hiihdon MM-kilpailut Falun 1974, 4×5 km viesti 4.sija
  • Talviolympialaiset Sapporo 1972, varalla
  • Hiihdon MM-kilpailut Ylä-Tatra 1970, 10 km 11. sija
  • Talviolympialaiset Grenoble 1968, 10 km 18.sija
  • Hiihdon MM-kilpailut Oslo 1966, 10 km 18.sija
  • Hiihdon SM 1966, 1. sija

 

 

Suonenjoki – kylien kaupunki

Virtaava Suonenjoki toimi Pähkinäsaaren rauhan rajana vuonna 1323. Hyvät liikkumis- ja liikenneolosuhteet ovat edelleen kaiken perusta. Suonenjoen teollinen kehitys juontaakin vuonna 1889 valmistuneen Savon radan myötä parantuneisiin liikenneyhteyksiin. Savon rata ja Ysitie muodostavat edelleen kantateiden 69 ja 72 kanssa alueen keskeisimmän liikenneverkon.

Mansikkakaupunki on kylien kaupunki. Yli 30 kylää tuottavat mm. mansikkaa, vadelmaa, maitoa, perunaa, viljaa ja muita maataloustuotteita, metsää, turvetta, raaka-aineita, metsämarjoja, sieniä, kalaa, riistaa ja runsaasti virkistystä niin vakituisille asukkaille kuin mökkeilijöille.

Kylien tuotanto on mahdollistanut Pakkasmarja Oy:n, Osuuskunta Maitomaan ja Valion hillotehtaan kaltaisten yksiköiden perustamisen ja toiminnan juuri raaka-ainealueille.

Juha Sipilän (kesk.) hallituskaudella on panostettu yksi miljardi euroa maamme väylästön 2,5 miljardin korjausvelan poistamiseen. Korjausvelan kasvu onkin saatu pysähtymään tämän vaalikauden aikana lisättyjen määrärahojen myötä. Ensi vuoden valtion talousarvioon tulee lisää panostusta talvikunnossapitoon ja kelirikon hoitoon, tasoristeysohjelman jatkamiseen ja yksityisteiden valtionapujen korottamiseen.

Nyt me tarvitsemme kuitenkin aivan uutta ajattelua liikenneinvestointien rahoittamiseksi. Koko maan infran rahoitustarve on ensi vuosikymmenellä yli 60 miljardia euroa! Jokainen ymmärtää, ettei tämä ole mahdollista valtion normaalin budjettitalouden kautta. Valtion vuotuiset budjettimenot ovat yhteensä noin 55 miljardia euroa. Valitettavasti myöskään tämän vaalikauden parlamentaarisissa liikennetyöryhmissä ei löydetty poliittista yhteisymmärrystä rahoitusongelmaan.

Mielestäni Suomen infran tase on saatava tuottamaan, jotta saamme investointeihin vauhtia – siinä on seuraavalle eduskunnalle ja hallitukselle pähkinä purtavaksi. Asuntorakentamisen, lentoliikenteen ja merenkulun puolelta löytyy hyviä esimerkkejä sovellettavaksi.

Valtaväylien ohella yhteiskunnan on huolehdittava myös kylien välisestä ja sisäisestä teiden kunnossapidosta. Nyt laajan tieverkon kunto on romahtanut varsinkin Itä-Suomen soratievaltaisilla alueilla aivan hävettävälle tasolle, mikä heikentää kylien kehittämistä, estää uusien investointien tekemistä, tuo kuljetuksiin ongelmia ja panee autoilijan kiroamaan upottavilla teillä aivan liian monta kertaa.

Finnpulpin maailman suurimman ja samalla ympäristöystävällisimmän biotuotetehtaan tulo Kuopion Sorsasaloon saa samaa aikaan kuin Äänekoskella ja Keski-Suomessa: myös maakuntamme kylätiet laitetaan kuntoon.

Suomen väyläpolitiikka edellyttää asenteiden muuttumista. ”Alempiasteiset” tiet on nähtävä yhtä tärkeinä kuin valtatiet kunnostuksen ja päällystämisen osalta. Jos tuotteet eivät kulje kyliltä jalostukseen, ei meidän hyviä tuotantolaitoksiakaan lopuksi ole.

Kun pääkaupunkimme Helsinki elää muun maan avulla ja kautta, niin sama pätee pitkälti myös Suonenjokeen – kaupunki elää kyliensä ihmisten ahkeralla työllä ja tuotannolla!

Markku Rossi

Tyyrinmäellä vuonna 1956 syntynyt kansanedustaja

 

Postimies koputti ovelle

Pipsa Angelinin elämä muuttui kertaheitolla, kun postimies koputti ovelle vuonna 1986.

Pipsa Angelin valmistui kosmetologiksi tammikuussa vuonna 1983 ja joulun tienoilla samana vuonna hänestä tuli klassinen hieroja. Hänen molemmat vanhempansa olivat hierojia, samoin hänen veljensä, joka toimii hierojana Iisvedellä edelleen.

“Valmistuttuani olin Suonenjoen Veljeskodilla pari viikkoa töissä, kunnes lähdin Kuopioon, ystäväni Leenan hierontayritykseen töihin, siellä hurahti puolitoista vuotta”, muistelee Pipsa, “sitten aloin etsiä tiloja Rautalammilta, siellä ei silloin ollut vastaavia palveluja.”

Pipsa muutti Opintielle Rautalammille , vastavalmistuneeseen rivitaloon vuonna 1985.

“Minä kannoin tavaroitani sisään samalla, kun rakennusmiehet kantoivat rojuja ulos”, Pipsa naurahtaa, “hoitohuone oli asuntoni yhteydessä, niissä tiloissa toimin parisen vuotta.”

Pipsan yritykselle oli Rautalammin postiin tullut niin suuri paketti, että ystävälliset postivirkailijat olivat tuumineet, että eihän se saa niin suurta pakettia haettua ja postimies Hannu Hakkarainen lähetettiin pakettia viemään.

“Herra Hakkarainen toi paketin ja tilasi hieronta-ajan ja sen jälkeen kolme uutta aikaa, kolmannella kerralla kysyin, että sattuisiko hän tietämään työtiloja missään, kun olisi mukava pitää asunto ja toimitilat erillään ja hän tuumasi, että olisi yksi huone yhteisellä kahvinkeittimellä.”

Pipsa Angelin ja Herra Hakkarainen on kulkeneet yhteistä matkaa siitä saakka. Perheeseen kuuluu neljä aikuista lasta ja kahdeksan lastenlasta. Suonenjoelle perhe muutti vuonna 2000 ja he asuvat edelleen Sinisessä Majatalossaan Iisvedellä. Hoitotilat ovat nykyisin Suonenjoen keskustassa ja Sininen Majatalo on koti.

Heittäydy hemmotteluun!

Hyvinvointikeskus Lumme on paikka, jossa pääsee irrottautumaan arjesta ja nauttimaan hyvän olon hoidoista viihtyisissä ja kotoisissa tiloissa, rentouttavassa ja kiireettömässä ilmapiirissä keskellä kaupunkia.

“Kosmetologina ja hierojana olen asiakaspalvelija ja pyrin siihen, että hoitokokemus olisi asiakkaalle ensisijaisesti rentouttava ja kaikin puolin hyvä kokemus, on sitten hoitoon tulon syynä jumi hartioissa tai kipeä känsä tai kovettuma jalkapohjassa, tai sisään kasvanut kynsi.”

Pipsa kouluttautuu parhaillaan myös Brain Relief –hoitajaksi. Kosketushoidossa käsitellään hermoratoja ja hoito elvyttää myös verenkiertoa, jolloin aivojen hapensaanti paranee. Lempeäotteinen hoito kohdistuu päähän, kasvoihin, hartian ja niskan seutuun, käsiin ja jalkoihin ja siitä voi saada apua stressiin ja unettomuuteen.

Toisena yrittäjänä Lumpeen tiloissa toimii Anneli Röppänen. Häneltä voi tilata ryhmille suunnattua äänimaljarentoutusta eli Sointukylpyä ja Tiibetiläistä äänimaljarentoutusta, joka on syvärentoutusmenetelmä.

Rossin Kuusiviljelmältä kotimaiset kuuset

Kotimaisen ja myrkyttömän joulukuusen voi Rossin tilalta käydä valitsemassa vaikka ennakkoon. Mustakuusi sopii myös allergisille.

Kari Rossi on vanhin Rossin veljeksistä ja hän on asunut kotitilallaan syntymästään saakka. Seppo on tehnyt elämäntyönsä armeijan palveluksessa, Markku on kansanedustajana ja Yrjö hoitaa mansikkatilaansa Espoossa.

Rossin Kuusiviljelmä sijaitsee kuusien suojassa, Vanhan Tyyrinmäentien varrella Suonenjoella. Tilalla kasvatettiin aiemmin mansikkaa, kunnes uusi tie halkoi mansikkapellot. Mansikkapellot laitettiin kasvamaan herukkaa ja Kari ja Yrjö viljelivät yhdessä mansikkaa Espoossa vuoteen 2005, kunnes Kari jäi kokonaan kotitilalle hoitamaan metsätaloutta ja kasvattamaan joulukuusia.

”Kesät asuttiin Espoossa, meillä oli siellä talo. Kari muutti sinne jo aiemmin keväällä ja me lasten kanssa koulujen loputtua ja siellä oltiin koulujen alkuun asti”, kertoo Virpi.

Yhteistä matkaa yli 30 vuotta

Kari ja Virpi muuttivat saman katon alle vuonna 1987. Naimisiin he menivät vuonna 1995 ja perheeseen syntyi kolme lasta; Minna, Mariia ja Miihkali. Miihkali asuu vielä kotona, hän ajaa metsäkonetta. Mariia on Kuopiossa ja Minna Mikkelissä.

”Kuopuksella ja keskimmäisellä on venäläiset nimet, koska sieltä ovat sukujuureni”, kertoo Virpi.

Virpin vanhemmat, Valtteri ja Eila Hyvönen tulivat K-kauppiaiksi Rautalammille vuonna 1976. Kauppa sijaitsi nykyisen Arttelin, silloisen Tuutin, kiinteistössä.

”Menin kolmannelle luokalle kouluun, kun muutettiin Rautalammille. Isäni on syntyjään Venäjältä ja äitini Uukuniemeltä. Isä sai Suomen kansalaisuuden vasta 60-luvulla. Isä asuu vielä omakotitalossaan Joroisissa”, kertoo Virpi.

Kuusissa on valikoimaa

Joulukuusen voi käydä valitsemassa ennakkoon tai ostaa valmiina kaadettuna”, kertoo Kari, ”meillä ei käytetä torjunta-aineita ja kuuset ovat kotimaisia, Mustakuusi sopii myös allergisille.”

Metsäkuusi on kaikille tuttu. Mustakuusi on pienehkö sinertäväneulainen ja huoneilmaa puhdistava puu. Siperianpihta on yleinen koristepuu ja Lännenpihta on aina vihanta, tuuhea kuusi. Kuusia saa Rossin Kuusiviljelmältä myös paakkutaimina viherrakentamiseen ja maisemointiin.

”Kuusentaimet istutetaan keväällä, nelivuotias kuusentaimi on alle metrinen, jolloinka alkaa jokavuotinen kuusen leikkaaminen. Noin kymmenen – viisitoista vuotiaana kuusi on valmis joulukuuseksi. Kuusten leikkaamista riittää tammikuulta aina elokuuhun asti.  Elokuussa joulukuusiksi tarkoitetut puut vielä viimeistellään ja fiksataan”, toteaa Kari.

Yrittäjäpari ehtii vähän harrastaakin

”Kerran olen käynyt tänä vuonna golfaamassa”, naurahtaa Kari, ”syksyisin käyn hirvimetsällä ja kalastaminenkin kuuluu harrastuksiin.”

Virpin intohimona on hurmaava, valkoinen koirakatras.

”Kun ei vielä ole lapsenlapsia hellittävänä, niin koiriin puran hellyyden kaipuuni”, toteaa Virpi, ”neljän Coton de Tuléarin valkoiset turkit vaativat viikottaista pesua sekä puunaamista ja erityisesti ennen näyttelyjä. Siinä näkee oman käden jälkensä heti, seuraava näyttely onkin 2300 kilometrin päässä Romaniassa.”

 

 

Mansikkakaupunki kutsuu

Suonenjoki uskaltaa ja haluaa kasvaa ja tarjota uusille ja nykyisille asukkailleen sujuvaa ja aktiivista arkea viihtyisässä elinympäristössä, jonka mahdollistavat monipuoliset lähipalvelut ja erinomaiset harrastusmahdollisuudet.

Pohjois-Savossa seutukunnittain tarkasteltuna alin työttömien työnhakijoiden osuus työvoimasta on Sisä-Savon seudulla (9,4 %), paras tilanne Suonenjoella (9,0%), paremmat luvut koko Pohjois-Savossa on vain Vieremällä (8,8%) ja Siilinjärvellä (8,0%).

“Työllisyystilanne on hyvä, paikkakunnalla on imua ja vanhempien työllistymisen myötä lapset tarvitsevat hoitopaikkoja. On hienoa, että saimme yksityisen päiväkodin kumppaniksemme jo hyvää ja toimivaa palvelurakennettamme täydentämään”, kiittää kaupunginjohtaja Juha Piiroinen.

Kaupunkistrategiaa uudistettiin ennakkoluulottomasti

“Strategiatyötä tehtiin hyvin yksituumaisesti. Väestörakenne on saatava kasvuun ja pitovoimaa tarvitaan etteivät ihmiset halua muuttaa täältä pois, meidän on yhdessä pidettävä huolta asukkaistamme ja elinympäristöstämme.”

Suonenjoen kaupungin strategian keskiössä on aktiivinen ja hyvinvoiva suonenjokelainen.

“Kamppailemme myös Suonenjoella osaavan työvoiman saatavuudesta. Meillä on kaupunkimme kokoon nähden hyvin teollisia työpaikkoja, täällä on uskallettu tehdä rohkeita päätöksiä aiemmin ja niin tehdään nykyisinkin eikä olla niin suhdanteiden eikä yhden kivijalan varassa”, toteaa Piiroinen, “ työtä ja työpaikkoja tarvitaan, että ollaan elinvoimaisia ja asukkaiden hyvinvointiin ja viihtymiseen sekä palvelujen sujuvuuteen pystymme satsaamaan myös tulevaisuudessa.”

Toiminta- ja palvelukulttuuria uudistetaan ja parannetaan. Palvelut löytyvät läheltä ja ne ovat saavutettavissa, eikä se tarkoita aina fyysisiä seiniä, joiden sisällä palvellaan.

“Asiakkaiden saaman palvelukokemuksen täytyy olla katkeamatonta, arjen pitää sujua, se on parasta elinvoimaa ja sen pitää näkyä jokapäiväisessä toiminnassamme, palvelualttiudessamme ja asenteessamme”, toteaa Piiroinen.

Hyvän elämisen edellytykset kohdillaan

Strategiassa keskeisenä on keskustan kehittäminen ja asemanseudun rakentamisen vauhdittaminen. Kaupunki on aktiivinen monipuolisten asuin- ja yritysalueiden suunnittelussa ja käyttöönotossa.

“Kaupungilla on asumiseen tarkoitettua tonttimaata alle kilometrin päässä keskustasta. Haluamme vastata muuttuviin asumistarpeisiin kaavoittamalla monipuolista asumista ja tavoittelemme uuden strategian puitteissa joustoa lupakäytänteisiin.”

Haasteena on saada nuoret palaamaan paikkakunnalle opiskelujen jälkeen. Yksi keskeinen tavoite onkin turvata yritysten ja oppilaitosten välisellä yhteistyöllä osaavaa työvoimaa paikkakunnalle.

Suonenjoen kaupunki lupaa järjestää palvelut taloudellisesti kestävällä tavalla, joka tarkoittaa sitä, että tulorahoitus kattaa toimintamenot ja riittää vähintään investointien ja pääomakustannusten osittaiseen kattamiseen, joten velkaa on mahdollista ottaa kaupungin kehitystä tukeviin  investointeihin. Talous pidetään tasapainossa ja omissa käsissä.

 

Vetovoimaa ja pitovoimaa

Miten Suonenjoelle ja lähiseudulle saadaan uutta väkeä, työtä ja leipää? Haasteeseen on tartuttu ja uusi maakunnallinen elinvoimahanke pistää nyt pyörät pyörimään.

“Me kaikki yhdessä luomme tänne elinvoimaa, se tarkoittaa asumista, palveluja, työpaikkoja, yhteisöllisyyttä, koko elämää, me teemme tämän yhdessä koko seudun ihmisten kanssa. Kun seutu on elinvoimainen, jossa ihmiset viihtyvät, sillä on myös vetovoimaa, jonne uudet ihmiset haluavat muuttaa ja sitten tarvitaan sitä pitovoimaa, jolloin ihmisten on täällä hyvä asua ja elää, ettei tarvitse lähteä vetovoiman perässä muualle, hehkuttaa projektipäällikkö Ville Keränen.

Kansalaislähtöistä kehittämistä

Future Savo on Pohjois-Savon Liiton rahoittama, maakunnallinen vetovoimahanke, jonka yhtenä osatoteuttajana toimii Kehitysyhtiö SavoGrow Oy ja sen alueellisena projektipäällikkönä  Ville Keränen. Kaksivuotisella hankkeella on tavoitteena saada seudun yrityksille työvoimaa ja kehittää yritysten kilpailukykyä sekä maakunnallisesti kääntää pitkän aikavälin nettomuutto positiiviseksi.

Uutta osaavaa työvoimaa maakuntaa työpaketissa alueella olevaa ulkomaista työvoimaa halutaan juurruttaa Welcome to Pohjois-Savo -konseptilla, jossa kausityöntekijät on SavoGrown vastuualueena. Pitovoima kuntoon työpaketissa SavoGrown tehtävänä on ohjata kuntia,  elinkeinotoimijoita ja yrityksiä toteuttamaan kv-kausi ja vuokratyöntekijöiden kartoitus- ja kotouttamisprojekteja.

“Työvoimani on käytössä elinvoiman puitteissa Suonenjoen, Rautalammin, Tervon, Vesannon, Pielaveden ja Keiteleen alueella, EU maksaa minun palkkani, kehitetään nyt yhdessä mahtavia ratkaisuja, porukalla näitä on mietittävä. Erityisen hyvältä tässä hankkeessa tuntuu se, että meitä on hankkeessa kuuden hengen tiimi paiskimassa töitä, voidaan jakaa kokemuksia ja oppia toisiltamme”, sanoo Tiimiakatemian kasvatti Keränen.

Keräsen mukaan työllisyys on alueella hyvä, monilla aloilla työvoiman saatavuutta pitää parantaa ja työpaikkoja pitää markkinoida.

Tulevaisuuden asuminen

Mikä on tulevaisuuden kaupungin asumismuoto?

“Lokakuun aikana tästä tehdään kansalaiskysely, mikä on hyvä asumismalli, tämä on osallistavaa suunnittelua ja syksyn aikana pidämme osallistavan tilaisuuden, jossa tätä yhdessä pohditaan”, sanoo Keränen.

Mahtavissa nuorissamme on tulevaisuus

“Meidän kannattaa olla enemmän aidosti kiinnostuneita alueemme nuorista ja ylläpitää suhteita heihin entistä paremmin, monia asioita pidetään helposti itsestäänselvyyksinä ja nuoret lähtevätkin muualle. Nuorissa on kuitenkin tulevaisuus ja heitä meidän pitäisi saada opiskelujen jälkeen kotiseudulle takaisin”, toteaa Ville, “sellaista hellän dynaamista yhteistyötä tarvitaan yrittäjien ja muiden toimijoiden kesken.”

Suonenjoessa on vetovoimaa

Ville Keränen on kotoisin Kainuusta. Hän on valmistunut tradenomiksi Jyväskylän Tiimiakatemiasta ja täydentänyt opintojaan (MBI) Espanjassa ja opiskelee työn ohessa ylempää ammattikorkeakoulututkintoa Savoniassa.

Suonenjoella hän on asunut neljä vuotta ja yhtenä vetovoimatekijänä paikkakunnalle toimi puoliso, jonka perässä Ville kaupunkiin  muutti.

“Kannustan ihmisiä aktiivisuuteen, mietitään asioita porukalla.”

 

Vanhamäen Hyvinvointikeskus tekee hyvää

Vanhamäki juurruttaa ja kasvattaa, tarjoaa yhteisöllisyyttä, työtä ja elinvoimaa, monikulttuurisesti keskellä luontoa.

“Meidän arvojemme ja toiminta-ajatuksemme keskiössä ovat erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapset ja lapsiperheet ja hankalissa elämäntilanteissa elävät ihmiset, eniten minua lämmittää se, kun pystymme tarjoamaan työ- tai harjoittelupaikan ihmiselle, joka ei muuten työllistyisi tai pääsisi opinnoissaan eteenpäin”, sanoo Vanhamäki säätiön toimitusjohtaja Sari Granander.

Vanhamäki säätiö tulee toimeen omillaan. Se ei saa tukia mistään. Vanhamäen toimintaa pyöritetään palveluista saaduilla tuloilla, se toimii aivan samoilla periaatteilla kuin yritys ja maksaa veronsa elinkeinoverotuksen mukaisesti. Vanhamäen liikevaihto on 2,5 – 3 miljoonaa vuodessa ja suurimman osan siitä haukkaa palkat. Työntekijöitä on noin 35 ja kesäaikana väki melkein tuplaantuu, myös vapaaehtoisia, harjoittelijoita ja talkoolaisia on kesäaikana paljon.

“Säätiön säännöissä sanotaan, että jos viivan alle jää jotain, se käytetään toiminnan kehittämiseen ja lasten- ja lapsiperheiden hyvinvointiin esimerkiksi maksuttomien leirien, avustusten tai hankkeiden kautta. Melkoista tasapainottelua tämä talouden kanssa on ja tosi iso ruljanssi pyörittää”, toteaa Granander.

Moni nuori on juurtunut Suonenjoelle

Nuori on voinut asua Vanhiksella, tai on ollut siellä työharjoittelussa ja oppisopimuksella oppimassa töihin, siihenkin Vanhamäki tarjoaa monia mahdollisuuksia ja erilaisiin työtehtäviin on mahdollisuus tutustua työn kautta.

“Iso plussa Suonenjoen kaupungille siitä, että viime kesänä kaupungin tuella työllistimme meille 17 paikkakuntalaista nuorta”, hehkuttaa Granander, moni nuori palaa meille seuraavana kesänä omatoimisesti, kun on saanut hyviä kokemuksia. Keittiössämme on maahanmuuttajana meille tullut ja tänne juurtunut poika, aivan huipputyyppi.”

Kansainvälisyys on kuulunut Vanhamäen toimintaan alkuajoista asti ja nytkin Erasmus+ jaksolla on nuoria Espanjasta, Turkista ja Italiasta. Kesällä kahden eri espanjalaisen oppilaitoksen opiskelijoita oli harjoittelijoina kuukauden, kaikkiaan 11 nuorta, lisäksi kahden viikon kansainvälinen vapaaehtoistyöleiri aikuisia sekä muutamia aikaisempien vuosien harjoittelijoita, jotka halusivat palata kesäksi Vanhamäelle. Henkilökunnassakin on ainakin seitsemää eri kansallisuutta.

Sari Granander asuu perheineen Karttulassa. Hänet valittiin toimitusjohtajaksi vuonna 2014, jolloin pitkäaikainen johtaja ja toiminnan käynnistäjä, Pirkko Helander jäi eläkkeelle.

Vanhiksella on hyvä kasvaa

Vanhamäen lastenkodissa on 21 paikkaa 13-18 vuotiaille nuorille, monet heistä haluavat täysi-ikäisiksi tultuaan jäädä vielä Vanhikselle pidemmäksikin aikaa.

“Mikään laitos tai sijoituspaikka ei koskaan korvaa lapselle kotia, mutta haluamme Vanhamäellä antaa mahdollisimmat hyvät kasvumahdollisuudet, olosuhteet ja elinympäristön niille nuorille, jotka apua tarvitsevat. Toivomme voivamme vahvistaa heidän itsetuntoaan ja saada heille kokemusta siitä, että “minä olen hyvä ja pärjään”, sanoo lastenkodin johtaja Tiina Airaksinen.

Lastenkodissa tehdään tiivistä yhteistyötä vanhempien ja lähiomaisten kanssa, suunta on aina kotiinpäin. Monilla ongelmat liittyvät juuri koulunkäyntiasioihin ja kun kouluvuosi on takana, arvioidaan keväällä lapsen mahdollisuus siirtyä kotiin.

“Meillä on ihan mahtavan hyvä, sujuva ja tiivis yhteistyö yhtenäiskoulun kanssa. Viikoittain ollaan yhteyksissä opettajiin. Meillä on täällä myös kotikoulu ja jos tulee koulussa takapakkia, aina voi siirtyä kotikouluun ja lapsen tarpeet huomioidaan yksilöllisesti”, kertoo Airaksinen.

“Mennään vanhikselle”

Nuoret hyötyvät erikoispaikasta, joka ei ole vain syrjässä oleva lastenkoti vaan paikka tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia harrastaa ja osallistua vaikka keittiötöihin tai luomuviljelyyn.

“Meillä nuoret sanoo, että “mennään vanhikselle”, ei ne tule lastenkotiin, tämä on erityinen paikka, jossa nuorten on hyvä kasvaa ja kehittyä”, toteaa Airaksinen.

Vanhamäellä on ratsastustalli, hyvät maastot ja luonto lähellä. Kansainvälinen meininki tuo paikalle oman tunnelmansa, harjoittelijoita ja työntekijöitä on useasta maasta. Lastenkoti on osa Vanhamäen Hyvinvointikeskusta keskellä elämää.

 

Vanhamäen historiaa: Vaivaistalosta kaikki alkoi

Suonenjoen kunnan isät hankkivat pakkohuutokaupasta Ukkolan tilan vaivaishoidon tarpeisiin vuonna 1904. Köyhäinhoitolautakunta sai tehtäväkseen perustaa päärakennukseen vaivaismajan, joka oli tarkoitettu todellisen ja pikaisen hädän ja avun tarpeessa oleville vaivaisille ja viallisille. Vaivaistalolle rakennettiin uusi päärakennus vuonna 1914.

Vuoden 1922 Köyhäinhoitolain myötä kunnallisen köyhäinlaitoshoidon tavoitteeksi muodostui kunnalliskotien perustaminen. Uudistettu tavoite merkitsi kunnille vaivaistalojen muuttamista kunnalliskodeiksi.  

Maaliskuussa 1927 Suonenjoen kunnalliskodin päärakennus paloi perustuksiaan myöten. Nykyinen päärakennus rakennettiin vuonna 1930.

Talvi- ja jatkosodan aikana kunnalliskoti toimi sotasairaalana. Sodan jälkeen vanhukset palasivat kunnalliskotiin. Kunnalliskodin yleisellä osastolla oli naisten, miesten ja lastenosasto. Lastenosasto lakkautettiin 1950-luvun alussa. Kunnalliskodilla hoidettiin myös synnytyksiä vuoteen 1954 saakka.

Mielisairasosasto rakennettiin vuonna 1907. Potilaat siirrettiin Kuopioon vuonna 1959.

Vuonna 1995 vanhainkodin vanhukset muuttivat uusiin tiloihin Suonenjoen kaupungin keskustaan. Syksyllä 1997 kaupunginvaltuusto lahjoitti Vanhamäen tilan rakennuksineen Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Savon piirille. Lahjoitus tuli käyttää sosiaaliseen lapsi-, nuoriso- ja perhetyöhön.

Vuonna 2012 MLL:n Pohjois-Savon piiri lahjoitti Vanhamäen tilan vuonna 2004 perustamalleen Vanhamäki säätiölle.

Sadan vuoden aikana on vaivaismajasta kehittynyt Vanhamäen hyvinvointikeskus, joka edelleen tukee niitä elämänarvoja ja periaatteita, joita varten Suonenjoen kuntakokous Ukkolan tilan aikoinaan hankki, eli ”yhteiseen hyvään tarkoitukseen.” (Vanhamäen historia; Eeva-Liisa Hassinen)

 

Vänhamäki: Luomukauppa lumoaa

Vanhamäen luomumyymälästä saa rakkaudella viljeltyjä, omassa maassa kasvatettuja, hellästi hoidettuja, yrttejä, kasviksia, juureksia, marjoja ja niistä kuivattuja, kylmäpuristettuja tai säilöttyjä tuotteita kauniisiin pakkauksiin laitettuina.

Regina Durnsteiner tuli Suonenjoelle Wienistä vuonna 1999 hoitamaan marjaosaamiskeskuksen tutkimusaseman luomumansikkakoeviljelyksiä. Hän on opiskellut luomutuotantoa Itävallassa ja ollut harjoittelemassa Partalan luomututkimusasemalla Juvalla. Regina rakastaa työtään Vanhamäen luomukaupassa ja luomuviljelmillä.

“Teemme luomun eteen kovasti töitä, täällä lasten ja perheiden on hyvä olla, Vanhamäki on kehittynyt valtavasti, terveellisellä ruualla ja hyvällä elinympäristöllä on hyvinvoinnille valtava merkitys.”

Luomutuotannosta menee iso osa omaan keittiöön. Vanhamäki toimittaa ruokapalvelut myös uuteen, yksityiseen päiväkoti Mustikkaan. Iso talkooporukka ja vapaaehtoinen työväki mahdollistaa Vanhamäen tiluksien hoidon ja luomutuotannon. Luomuviljely työllistää kolme palkallista ihmistä sekä kausityöntekijöitä.

“Kaikki luomukaupan tuotteet tehdään tuoreesta tavarasta, kuten kylmäpuristetut mehut, hillot ja pikkelsit, sekä yrttisuolat ja mausteet”, kertoo Regina.

Regina on asunut Suonenjoella jo 20 vuotta, hänellä on suomalainen mies ja kaksi tytärtä, joista toinen on yläasteella ja toinen opiskelee Helsingissä.

“Suonenjoki on ihanteellinen paikka asua, tämä on maaseutua, jossa lapset voivat liikkua vapaasti, mennä harrastuksiin ja kavereiden luokse, se helpottaa vanhempien elämää, kun ei tarvitse kuskailla pitkiä matkoja”, kiittelee Regina.