Nostetaan hyvä esille

Oma kuntakehittäjän työni kehitysyhtiö SavoGrowssa perustuu sille kysymykselle, miten saamme alueen kuntien itsenäisyyden säilytettyä ja samalla vahvistettua elinvoimaisuutta? Työni pohjana on vahva ajatus siitä, että yhdessä olemme enemmän. Keskeinen tarkastelun aihe on, missä asioissa erityisesti yhteistyöllä on vaikuttavuutta. Tavoitteena on kokeilla avoimin mielin uusia yhteistyömuotoja kuntien välillä.

Kokoonnuimme maaliskuun lopulla SavoGrow -alueen kuntien, Suonenjoki, Rautalampi, Tervo, Vesanto, Keitele ja Pielavesi, johtoryhmien kesken pohtimaan mitä kuntapalveluja ja kuntien toimintoja voisimme toteuttaa yhdessä. Nämä kuntien kehittämispäivät tuntuivat monella tapaa tärkeiltä: Toimijat tutustuivat toisiinsa, käytiin läpi yhteistyöideoita, syvennyttiin ideoiden viemiseksi konkretiaan ja jaettiin kuntien hyviä käytänteitä. Viimeisimmän osalta minulla levisi hämmentynyt ilme kasvoilleni. Miten paljon hyvää alueemme kunnissa jo tehdäänkään!

Jäin pohtimaan miksi emme nosta hyvää enemmän esille? Tiedämme lapsen kehityksestä, että lapsi oppii parhaiten itsesäätelyä, kun kasvatus perustuu myönteisiin tunteisiin ja lapsi saa vahvistusta positiivisesta käytöksestä. Lapsen kasvua tukee se, että hänet nähdään vahvuuksien kautta. Sama ideologia pitäisi muistaa kuntakehittämisessä. Vahvuuksien korostaminen ja toisinaan itsestäänselvien, hyvien asioiden esille nostaminen on mielestäni parasta elinvoimatyötä mitä kunnat voivat tehdä.

Hyvän esille tuominen on kertomus siitä, miksi täällä eläminen on erityisen mahtavaa. Kehittämispäivistä innostuneena alan kokoamaan kuntien hyviä käytäntöjä yhteen ja jakamaan niitä kaiken kansan nähtäville. Lisäksi kysyn sinulta: Mikä on parasta omassa kunnassasi? Vastaa kyselyyn www.savogrow.fi -verkkosivuilla ja laita Instagramissa seurantaan @savonvillilansi, jossa kerromme alueemme helmistä.

 

Yhdessä empaattisten puolella

Eduskuntavaalit tarjosivat jännitysnäytelmän, ja jos veikata saa, tarjoavat jännitettävää vielä pitkään. Äänisaaliserot ovat puolueiden välillä pienet, mutta jos politiikan toimitusta on uskominen, linjaerot puolueiden välillä suuret.

Ketkä mahtuvat yhdessä hallitukseen ja millainen soppa kunkin tuomista aineksista syntyy? Syntyykö tiiviiksi kiteytyneitä yhteisiä tavoitteita vai valmiiksi väljähtyneitä kompromisseja? ”Kun haaveet lantrataan, jää pelkkää vettä vaan”, laulaa Miljoonasade.

Maaseudulla asuvan digitalistin näkökulmasta askarruttaa erityisesti haikailu sellaisen maailman perään, jota ei enää ole: jaamme globaalisti sekä talouden, bisneksen että ilmaston. Rajoja ei saa kiinni ihmisiltä eikä ilmastonmuutokselta. Me niin Suomessa kuin Savon perukoillakin olemme yhtä lailla osallisia globaaleihin muutoksiin ja riippuvaisia globaaleista olosuhteista: tarvitsemme ulkomaista osaamista, verkostoja ja yhteistyötä.

Jotta Suomen maaseudulla olisi työtä jatkossakin, on bitin liikuttava vapaasti ja rajoja kumartamatta millisekunneissa Myhinpäästä Manhattanille ja takaisin. Omavaraista bittiä ei ole olemassakaan eikä työtä, johon digitaalisuus ja sitä kautta kansainvälisyys ei jollain lailla liittyisi: heinäpaaleissakin on nykyään tunnisteet, jotka ilmoittavat pilviohjelmistoon paalin sijainnin ja heinän koostumuksen. Mutta kansainvälisyys on kaksisuuntainen tie: kansainvälisyyttä ei saa avaamatta liikennettä myös viereisen kaistan vastaantulijoille.

Aivotutkija Katri Saarikiven mukaan empatia on sitä, että keskitymme erojen sijasta siihen, mikä yhdistää meitä. Se aktivoi aivoissamme samaistumisen kykyä, samaistumisen kokemuksia.

SavoGrown alueet ovat käynnistäneet kuuden Pohjois-Savon länsirintamalla sijaitsevan kunnan voimin yhteismarkkinoinnin Savon villinä läntenä. Kuusi kuntaa ovat nähneet yhteistyössä edun, arvoverkon: jos asuinkunta tai työssäkäyntikunta ei voi tarjota asukkaalle kaikkea sen tarvitsemaa, ehkä naapurit pystyvät tyydyttämään tarpeen. Näin rakennetaan erinomainen asumis- ja asiointikokemus: emme kilpailemalla keskenämme, vaan täydentämällä toisiamme.

Tulevaisuuden kunnat ja tulevaisuuden valtiot rakentavat vahvuuksistaan ja erilaisista ominaisuuksistaan yhteistyöllä vetovoimaa. Parhaiten palvelevalla taholla on kyky empatiaan: se ei ainoastaan mieti, mitä minulla on tarjota, vaan se katsoo kauemmaksi. Mitähän asiakas tarvitsee?

Jari Tervo kiteytti twitterissä vaalien jälkeen, että Suomen kansa on puhunut: nyt pitäisi vain saada selville, mitä se sanoi. Pääsiäis-, vappu- ja kesäviikonloppuruuhkissa istuu yhä useampi suurkaupunkilainen tulossa tai menossa maaseudulle: he ovat kyllä kerran muuttaneet kaupunkiin, mutta missä he oikeasti haluaisivat olla?

Media-Assistentti ja toivottavasti kevään ylioppilas

Media-assistentti. Sillä tittelillä olen toiminut nyt kolmatta viikkoa Suonenjokilehdessä ja Rautalampilehdessä. Varsin monipuolinen työ  ja olen saanut tehdä useita erilaisia asioita jo näin lyhyessä ajassa. Assistentit yleensäkin tekevät kaikkea mahdollista. Olen toivottavasti keväällä ylioppilas ja syksyllä opiskelut jatkuu. Nyt alkukevään ja kesän sähellän täällä lehtien parissa.

Pääsin tekemään juttua ihan alusta loppuun itse. Onneksi oli Diza-koira assistentin assistenttina ja henkisenä tukena haastattelussa. Jostain syystä noiden eläinten läsnäolo lievittää jännittynyttä tunnelmaa. Olen myös käynyt kuvailemassa tapahtumia, kuten yritysmessuja Matti Lohen koululla.

Pääsin työn puolesta myös teatteriin Vanhamäelle. Näiden parin viikon aikana olen oppinut uusia asioita myös valokuvauksesta. Toisinaan hävettää joissakin tilaisuuksissa nousta seisomaan ja ottaa isolla kameralla kuvia, kun yleistöstä aina joku kääntyy katsomaan. Tällaiset tilanteet tosin lisäävät itseluottamusta. Eiköhän tässä kevään aikana rohkaistu sen verran ettei enää hävetä ollenkaan.

Teatterissa kuvaaminen oli jännittävää. Pelotti, että kameran äänet häiritsevät yleisöä tai näyttelijöitä. Onneksi teatterissa kuvatessa minulla oli käytössä pieni järjestelmäkamera, joka ei herättänyt paljoa huomiota. Samaan aikaan jännitti myös kuvien laatu. Pimeässä kuvista tulee usein tärähtäneitä. Onnistuin nappaamaan jopa muutaman tarkankin kuvan, onneksi.

Lankapuodin Minna. Tästä nimestä ei varmaankaan monelle ensimmäisenä tule mieleen Minna Canth. Ei ainakaan itselleni olisi tullut. Nimen takaa löytyy kuitenkin hurmaava Teatteri Lumon luoma näytelmä Minna Canthista tämän juhlavuoden kunniaksi.

Näytelmä on esitetty perinteisen näyttelemisen lisäksi myös varjo- ja nukketeatteria hyödyntäen. Esityksessä nähdään myös tanssivia lankarullia ja kangaspakkoja. Esitykseen kuului myös elävää musiikkia. Ei ainakaan tylsäksi katselu käynyt, kun esitystapa vaihteli kohtausten välillä.

Varjoteatterin kangas oli monikäyttöinen. Siihen oli kirjoitettu Canthin lausahduksia ja kangas toimi milloin verhona, milloin Minnan hääpukuna. Esitystä varten oli luotu valtava nukketeatterin nukke, joka kuvasi Minna Canthia. Samainen verho toimi myös nuken paitana.

Näytelmässä paneuduttiin paljon Minnan lapsuuteen, mikä oli oikeastaan mukavaa. Aina puhutaan kaikista Canthin saavutuksista aikuisiällä, mutta näytelmä kertoi miten Canthin ajatukset naisten epätasa-arvosta näkyivät jo lapsuudessa.

Nyt kun lehti on taas saatu valmiiksi, onkin aika ryhtyä pohtimaan juttuideoita toukokuun lehtiä varten. Taas edessä monta jännittävää kuvaus- ja haastattelukeikkaa. Täytyy pakata Diza kassiin mukaan pelastamaan jännittäviä tilanteita.

 

Aineeton hyvinvointi vientituotteena

Huhtikuun puolivälissä järjestetään Tampereella Supermessut, joka sisältää myös kotimaan matkailumessut. Savogrow -alueen kunnat lähtevät messuille yhteisellä, koko messualueen suurimmalla osastolla. Olemme miettineet, millä sisällöllä täytämme yli 50m2 kokoisen tontin. Mitä haluamme viestiä ulospäin alueestamme? Mikä yhdistävä tekijä on Keiteleellä, Pielavedellä, Suonenjoella, Rautalammilla, Tervolla ja Vesannolla? Monet ideat pyörivät savolaisen hulluuden tai lupsakkuuden äärellä. Itse ajattelen, että alueen vahvuus on, että täältä löytyy hyvä balanssi oman näköisen elämän rakentamiseen.

Ilmastonmuutos on ohjannut meitä tarkastelemaan kulutustottumuksiamme. Sen seurauksena elämykset ja kokemusperäinen toiminta nostavat suosiotaan suhteessa materian keräämiseen. Tämä korostuu ainakin omassa elinpiirissäni kolmekymppisten, toiminnan täyteisiä vuosia elävien keskuudessa. Arjesta muokataan yhä vahvemmin omien arvojen näköinen paletti, jossa merkityksellisyyttä voi kokea joka päivä. Kulutustottumusten muutoksesta on seurannut myös rauhoittumisen ja mitääntekemättömyyden trendi. Haetaan vastavoimaa oravanpyöräelämälle ja suoritusyhteiskunnalle.

Itse nautin siitä, että täällä ihmisten askel on hitaampi kuin pääkaupunkiseudulla. Täällä mahdollistuu se, että ihmisillä on enemmän aikaa luoda omaa elinympäristöään ja toteuttaa itseään. Toivon, että me kehittäjät muistutamme itseämme useammin siitä, että alueen elinvoimaa vahvistetaan nimenomaan sen ihmisiä varten.

Olen hurjan iloinen, että valitsimme messuosaston suunnittelijaksi Rautalammilta kotoisin olevan Maru Hautalan. Näimme suunnitelman tällä viikolla ja itse ihastuin siihen! Tarjoamme messuilla kävijöille juuri sen, mitä alueemme parhaiten tarjoaa: hetken aikaa pysähtyä, kuulla lintujen kevätlaulua ja tuoksutella aitoa savolaista havumetsää. Viemme messuille aineetonta hyvinvointia, tärkeintä vientituotettamme.

Saara Hanhela

Kirjoittaja työskentelee kuntakehittäjänä SavoGrowlla, hakee energiaa metsästä ja nauttii arkipäivien pienistä iloista.

 

Kevätflunssat jylläävät

Flunssat ja influenssat ovat liikkeellä. Ne tarttuvat ihmisestä toiseen. Influenssan tunnistaa korkeasta kuumeesta, virusflunssa on taas tyypillisesti ns. “räkätauti” hengitystieinfektiona. Molempien tautien kotihoitona pätevät melko samat keinot.

Kun flunssa tai influenssa iskee, ensimmäinen toimenpide on jäädä kotiin lepäämään. Jo s erehtyy menemään töihin tai viemään sairaan lapsen hoitopaikkaan, tekee karhunpalveluksen itselleen ja muille, koska tauti leviää edelleen. Lepo on tärkeää.

Kotona kannattaa ottaa lisäannoksia sinkkiä ja C-vitamiinia, koska ne lisäävät vastustuskykyä. Homeopatia tuntee flunssan alkuvaiheen rohdoksia, joita nautitaan tiuhaan tahtiin pitkin päivää. Homeopatia tuntee myös pitkittyneen flunssan rohdoksia, joita valitaan oireiden laadun ja sijainnin perusteella.

Sairastuneena ruokahalut vähenevät. Ruoka ei maistu. Se on elimistön keino kääntyä hoitamaan vastustuskykyä. Kehon ei tarvitse keskittyä niin paljon ruuansulatukseen, vaan puolustusmekanismin vahvistamiseen. Ruokahalun vähennyttyä kannattaa nauttia tarpeeksi nesteitä; hyvälaatuista vettä ja vaikkapa kuumaa mustaviinimarjamehua.

Maitotuotteita kannattaa välttää flunssan aikana. Maitoproteiini lisää limakalvoturvotusta ja näin ahtauttaa flunssaiset ja limaiset “hengitystieröörit” entisestään. Auringonhattu-uute aktivoi valkosolujen toimintaa ja sitä kannattaa nauttia ensioireista alkaen tiheään tahtiin päivän mittaan.

Jotkut ruoka-aineet kohottavat vastustuskykyä ja toimivat tulehduksia vastaan. Raaka kurkuma, valkosipuli ja tuore inkivääri ovat hyvä yhdistelmä. Niitä voi raastaa ja laittaa kiehuvaan veteen hautumaan ja juoda seoksen. Mustikka, karpalo, tyrni, marja-aronia, variksenmarja ja pihlajanmarja sisältävät paljon C-vitamiinia ja muita vastustuskykyä kohottavia ravintotekijöitä.

Tärkkelyspitoisia ruoka-aineita kannattaa välttää. Korkeita hiilihydraattipitoisuuksia sisältävät ruoka-aineet sisältävät paljon sokeria ja se tarjoaa hyvän kasvualustan taudin aiheuttajille. Kuuma kasviskeitto ilman perunaa on hyvä vaihtoehto. Soseutus lisää tärkkelyspitoisuutta, joten kasvikset on parempi nauttia kuutioina. Hyvälaatuisia maitohappobakteereja kannattaa nauttia päivän mittaan.

Puolikuntoisena ei kannata lähteä töihin, sairaus saattaa pitkittyä. Jos hengitystiesairaus kaikesta huolimatta pitkittyy, kannattaa mennä lääkäriin. Antibiootit eivät kuitenkaan ole ensimmäinen vaihtoehto ellei jälkitauteja ole kehittynyt, silloin voi jo olla kyse sekainfektiosta eli bakteerit ovat ulleet kuvaan mukaan ja tarvitaan lääkitystä.

Kirjoittaja on lääketieteen lisensiaatti Eila Vesterinen Rautalammilta. Hän hoitaa potilaitaan kokonaisvaltaisesti. Työssään hän käyttää  homeopatiaa, funktionaalista lääketiedettä, antioksidanttihoitoja, elämäntapaohjausta, fytoterapiaa, akupunktiota, yrittihoitoja ja ravitsemusneuvontaa. Ennen kaikkea hän käyttää aikaa ihmisen kohtaamiseen.

 

Anna tintille mahdollisuus

Soten ja hallituksen kaatumisen varjoon jäi uutinen, jossa maalailtiin Suomen luonnon tilasta pahaenteisiä näkymiä: yhä useampi kasvi- ja eläinlaji on harvinaistumassa ihmisen edesottamusten vuoksi.

Luonnon monimuotoisuus kärsii ihmisen yksinkertaisuudesta. Muun muassa yleisinä pitämäni varpunen ja hömötiainen ovat uutisen mukaan vähentyneet merkittävästi.

Samalla kun ihminen uhanalaistaa ympäristöään, se sananmukaisesti sahaa omaa oksaansa. Jo useampi vuosi sitten törmäsin uutiseen, jonka mukaan joka neljäs neljäsluokkalainen ei tunnista mäntyä metsästä.

Petotutkija ja luontoalan lehtori Kai-Erik Nyholmin mukaan jo toinen suomalaissukupolvi vieraantuu luonnosta. Luontotaitoja ei synny, kun lähiympäristö ei tarjoa koettavaa luontoa tai sinne ei osata enää mennä. Lajitunnistuksen lisäksi ruostuu esimerkiksi tulenkäsittelytaidot: ihminen ei enää tiedä, miten tehdään nuotio tai missä ja milloin sen voi tehdä turvallisesti.

Sisä-Savon seudulla on pitkät perinteet kalataloudesta. Vaikka järvet ja lähikasvattamot tarjoavat särvintä pöytään, on yhä yleisempää ostaa valmiiksi fileoitu ja jopa marinoitu kala marketista – ”pyöreälle” kalalle kun ei enää kovin moni mahda mitään. Saati että itse saisi sen ylös järvenpinnan tai jääkannen alta. Talvikalastus on ikääntyvien miesten varassa ja muikun perkaus ja paisto kokeneiden keittiöhengettärien.

Ilokseni olen pannut merkille, että meidän leveysasteilla järjestetään vielä metsä- ja luontoretkiä päiväkodeissa ja kouluissa: syksyisin mennään marjaan, jopa suolle karpaloon. Ja talvella hiihdetään ja järjestetään koko koulun yhteisiä pilkkipäiviä.

Se sama kaksi sukupolvea sitten oli tuiki tavallista, että ihmiset asuivat ympärivuotisesti saarissa. Nyt saarielämästä on tullut harvinaista: ihmiset ovat liian levottomia elääkseen ilman varmaa tietoa siitä, monessako minuutissa saaresta pääsee maalle. Ja yhä lukutaidottomia siitä, milloin jää kestää: osa luulee pystyvänsä kuolemattomina kulkemaan yksiöisellä riitteellä, toinen pelkää jäiden pettävän jalankulkijan ja hiihtäjän alla silloinkin kun teräsjää kantaa traktorin.

Mökille yöksi jääminen saattaa pelottaa pimeänä syysyönä, vaikka lähistöllä ei ole ristinsieluakaan. Luonnon sijasta tunnemme olomme turvallisemmaksi elimistöllemme epäterveellisellä valosaasteella läpivalaistussa kaupungissa, jossa murhat, ryöstöt, raiskaukset ja rattijuoppojen yliajot ovat huomattavasti mökkiturmia yleisempiä.

Laita siis saha pois ja anna oksan olla ja istuta sen sijaan se omenapuu, vaikka tuli jo tukkaasi nuolee. Tai jos et osaa tai et omista maata, ripusta puuhun linnunpönttö. Se on temptation islandia parempaa tositeeveetä. Oman viihtymisen lisäksi saatat antaa hömötiaiselle uuden mahdollisuuden.

Kirjoittaja on tervolainen äiti, digitalisti ja viestintä- ja markkinointipäällikkö Netplaza Oy:ssä.

 

Yrittäjyydestä kaikkea

Hyvä yrittäjä tai yrittäjähenkinen ihminen tai yrittämistä miettivä, Sinua varten on Futurialle järjestetty huikea tilaisuus kohdata samanhenkisiä ihmisiä, kuulla uusia juttuja, luoda hyviä kontakteja ja maistella lähiherkkuja kuten esimerkiksi rinkeliä sirkkasalaatilla, voisitko paremmasta unelmoida.

Unohda tiistaina 2. huhtikuuta vesijumppa, sohvaperuna, tärkeä kokous ja paperityöt ja tuo itsesi toisten joukkoon saamaan Elinvoimaa Yrittäjyydestä! Mikään ei maksa sinulle mitään, eikä tarvitse muistaa ilmoittautua, tule paikalle ja nykäise mukaan se kaveri, jolla on jotain tärkeää menoa.

Uusi kolumnisti tässä lehdessä on Saara Hanhela, kuntakehittäjä, hulvaton persoona. Älkää epäröikö tuputtaa hänelle ideoitanne, miten lähikunnissamme voitaisiin lisätä yhteistyötä ja miten viemme täältä valoa maailmalle.

Kansainvälisille vesille vievä, toukokuussa käynnistyvä matkailuhanke tekee nyt sen mistä on vuosikaudet puhuttu. On tuotteistettu ja markkinoitu ja matkailuyrittäjät ovat istuneet takapuolensa pehmeiksi lukuisissa yhteistilaisuuksissa. Paljon on toki saatu aikaankin, mutta sellainen kunnon lentoonlähtö vielä tarvitaan. Nyt se tulee ja puikoissa on sellainen täti, että alkaa tapahtua. Matkailuyrittäjillä on nyt mahdollisuus saada tuotteensa myyntiin. Sari Hyttinen kertoo teille miten se tapahtuu.

Tämän lehden kyläläisemme on myöskin varsinainen kuntakehittäjä ja heitä riittää monia muitakin Suonenjoella. Pipsa ei ole epäröinyt laittaa itseään likoon ja tarttua tilaisuuksiin, silloin kun niitä on eteen tullut ja vaikka kaikki ei aina ole mennyt nappiin, on kokeiltu, on uskallettu ja sitä draivia tässäkin kaupungissa tarvitaan. Heittäytymistä ja uusien asioiden kokeilemista.

Likoon laittoi itsensä myös kaupunginjohtaja osallistuessaan liikuntaneuvontaan ja omalla esimerkillään hän toivoo muiden tarttuvan myös huikeaan tilaisuuteen kokeilla ohjattua elämäntapamuutosta. Liikuntaneuvoja Marko Savolainen ohjaa osallistujat lempeästi oman liikuntamuodon löytämiseen ja terveellisempiin syömistapoihin. Mukaan mahtuu vielä. Vuosi ilmaiseksi Markon ohjauksessa ja tavoitteena on terveemmät suonenjokelaiset.

Ällistellä täytyy tätä tekemisen tahtoa ja meininkiä Suonenjoella. Ja aina vaan paranee.

“Hullu työtä tekee,viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse.” Näin tuumasi Minna Canth ja olen hyvin samaa mieltä.

 

Laatua kohtaamisiin

Vanhustenhoidon henkilöstösuhde on keskusteluttanut tänä talvena. Tarkastellaan joitakin suosituksia ja säädöksiä. Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksen (2017) mukaan tehostetussa palveluasumisessa olisi vähintään 1:2 hoitajaa. Varhaiskasvatusasetus säätää päiväkodissa toteutuvalle päivähoidolle ryhmäkoot ja henkilöstön lukumäärän, josta tosin voidaan tilapäisesti poiketa. Alle kolmivuotiaita saa olla yhtä aikuista kohden neljä lasta eli 1:4. Yli kolmevuotiaita ja yli viisi tuntia hoidossa olevia lapsia saa olla yhtä ammatillisen kelpoisuuden mukaista kasvattajaa kohden kahdeksan (1:8) tai 13 lasta (1:13) osapäiväisesti alle viisi tuntia olevia. Perusopetuksen luokkakoko on keskimäärin 19 oppilasta. Opettajien ammattijärjestö esitti pari vuotta sitten, että alkuopetuksessa suhdeluku olisi 1:18 ja kolmannesta luokasta eteenpäin 1:20. Opetus- ja kulttuuriministeriön perusopetuksen laatukriteereissä (2012) todetaan, että opetusryhmän enimmäiskoko olisi 20-25 oppilasta. Perusopetusasetus säätää, että pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien ja joiden opetus toteutuu tavanomaisessa opetusryhmässä, saa olla enintään 20 oppilasta.

Hoitotyö, varhaiskasvatus ja opetus perustuvat vuorovaikutukseen vanhuksen, lapsen tai oppilaan kanssa. Henkilöstön mitoitus on keskeinen työtä määrittävä reunaehto. Mitä enemmän kohdattavia, sitä vähemmän on aikaa per kohdattava. Mitä moninaisempia ovat kohdattavien tarpeet, sitä enemmän aikaa tarvitaan per kohdattava. Mitä enemmän työntekijä tekee muuta työtä, sitä vähemmän on aikaa on tehdä kohtaavata työtä. Kiire syntyy, kun työn tavoitteet ja resurssit eivät ole tasapainossa. Laatu kärsii, kun aletaan priorisoimaan tehtäviä. Uupuminen alkaa, työ on jatkuvaa juoksemista.

Viimeaikaiset uutiset osoittavat, että palvelujen laatujärjestelmät eivät toimi. Vuorovaikutukseen perustuvassa työssä organisoinnin häiriö etenee pitkälle ennen kuin siihen tartutaan. Vertailun vuoksi todettakoon, että lean-ajatteluun perustuvan autotehtaan tuotantolinja pysähtyy, jos työntekijä huomaa laatuongelman. Työprosessien sujuvoittamista korostetaan laatujärjestelmissä. Tehdyt suunnitelmat eivät toteudu, jos niitä ei tunneta tai sovelleta organisaation kaikilla tasoilla.

Työn tehostamiseen patistetaan säästämisien kautta. Budjettien asteittainen kiristäminen vaikuttaa kierros kierrokselta enemmän ja enemmän, kunnes saavutetaan laadun murtumalinja. Silloin organisaatio on häiriötilassa, perustehtävien toteuttaminen kärsii ja kohtaamisten laatuvaihtelu alkaa näkyä.

Kohtaamistyötä tekevien kohdalla muodikas Työterveyslaitoksenkin markkinoima ilmaus työn imu alkaa jo saada käänteisen merkityksen. Joko työntekijästä imetään viimeisetkin mehut? Työhyvinvointiin on nyt panostettava kunnolla. Vain jaksavana työntekijä tekee hyvää työtä.

 

Vaihto-oleskelijaksi Sisä-Savoon?

Vietin taannoin päivän maakuntamme pääkaupungissa.

Puikkelehdin lumen saartamilla kaduilla: tiheä yhdyskuntarakenne ei vain yksinkertaisesti toimi talvisin. Tiet ovat tamppaantunutta perunapeltoa ja lumipenkoista niin ahtaita, ettei asuntoalueilla pysty kohtaamaan vastaantulevaa autoa kuin pysähtyen kiinteistöliittymään.

Jonotin huoltoasemalla tankkaamaan autoa niin pitkän tovin, että laskeskelin mielessäni, mitä kaikkea järkevämpää olisin ajalla tehnyt. Jonotin toisen tovin konseptiravintolassa, missä yhdeltä kassalta tilattiin lapselle ranskalaiset ja toiselta salaatti: sama kassahenkilö palveli kuitenkin molemmissa pisteissä, asiakkaan piti jonottaa vierekkäisille kassoille erikseen.

Teki mieli karjua. Missä on maalaisjärki? Missä sujuvuus? Miksi kukaan haluaa vapaaehtoisesti käyttää päiviään tämmöiseen?

Maaseudun palveluille on lyöty leima otsaan. Leima, jossa sanotaan, että niitä ei joko ole tai ne ovat kurjia.

Me kaikki maaseudulla asuvat tiedämme, että väite ei ole totta. Kaikki me, jotka olemme joskus tutustuneet myös kaupunkien palveluihin tiedämme, että maaseudulla moni asia on paremmin ja asiakas kuningas.

Mutta miten taistelemme valtamedioiden mielipidevaltaa vastaan? Miten todistamme suurelle yleisölle, että meidän palveluiden pariin kannattaa hakeutua, jos haluaa tehdä elämästään helpompaa ja sen laadusta parempaa?

Minä väitän, että messuilla seisominen on hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa. Ihmiset eivät muuta käsityksiään kuuntelemalla toisten puheita, vaan kokemalla itse.

Milloin alamme järjestää vaihto-oleskeluviikkoja suurkaupunkilaisille? Kutsumme kirjeellä ruuhkaan kyllästyneitä tulemaan töihin kuntiimme viikoksi ja tuomaan lapset mukanaan päiväkoteihin ja kouluihin? Milloin järjestämme ekskursioita terveyskeskuksiimme ja omatoimikirjastoihin?

Tai jos emme pysty kutsumaan kaikkia fyysisesti, milloin mahdollistamme toistuvat, rauhoittavat virtuaalivierailut stressimeluruuhkadiagnoosista kärsiville?

En ole käynyt Pielavedellä pitkään, mutta olen useasti päässyt kunnan hiihtoladuille kunnanjohtajan videotervehdysten avulla. Seuraan päivittäin ruokahuollon herkullisia kuvapäivityksiä valmistetuista aterioista ja kuuntelen kunnanhallituksen puheenjohtajan vlogit tehdyistä päätöksistä. Riemastuin suuresti, kun kunnan liikuntatoimi esitteli kaikille facebookissa virtuaalisen kuntosalin.

Pielavedellä on ymmärretty olennainen seikka: viestintä ei kuulu yhdelle, se kuuluu kaikille. Ja jos aktiivista arkiviestintää ei tehdä, ei kuntaa ole olemassakaan muille kuin heille, jotka jo asuvat siellä.

 

Kuntoiluvelvollisuus

Tuoreen tutkimuksen mukaan jo kerran viikossa tehty voimaharjoittelu kuntosalilla on hyödyllistä yli 65-vuotiaiden terveydelle. Hyödyt näkyivät veriarvojen, lihasvoiman ja henkisen hyvinvoinnin paranemisena.

Kansalliset ja kansainväliset suositukset opastavat harjoittamaan lihasvoimaa vähintään kaksi kertaa viikossa. Myös tässä tutkimuksessa lihaskasvu ja rasvan palaminen olivat tehokkaampia enemmän kuin kerran viikossa harjoitelleilla, mutta kerran viikossa suoritettu harjoittelu riitti kuitenkin hyvin iäkkäille ihmisille parantamaan päivittäisistä toiminnoista selviämistä. Kauppakassien kantoon, portaiden kävelyyn ja WC-pöntölle istumiseen tarvitaan lihasvoimaa, jota voimaharjoittelulla voidaan parantaa. Näin kertoo yliopistotutkija Simon Walker Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta.

Olisiko hyvä, jos kuntoilusta tehtäisiin kansalaisvelvollisuus, niin kuin oppivelvollisuus ja asevelvollisuuskin? Jos haluaa nostaa eläkettä, on käytävä kerran viikossa kuntosalilla. Pitäisikö meidät velvoittaa pitämään itsestämme huolta? Ja kun kerran viikossa käynti kuntosalilla riittää pitämään yllä parempaa toimintakykyä.

Entäpä koululiikunnan remontti, kuten Henrik Dettmann kolumnissaan Yle:n sivuilla ehdottaa:

“Koko koululiikunnan käsite tarvitsee täysremontin. Liian moni tuntemani aikuinen on kertonut alkaneensa harrastaa liikuntaa vasta koululiikunnan traumoista päästyään. Parhain keino kääntää trendiä on oppilaiden jakaminen taso-, ikä- ja sekaryhmiin niin, että jokaiselle löytyy motivoiva ympäristö, jossa liikkuminen on haastavaa ja hauskaa.

Tämä ei tarkoita kaikesta vanhasta luopumista vaan vanhan hyvän päälle rakentamista. Yleisurheilu, pallopelit ja telinevoimistelu kuulukoot edelleen valikoimaan, mutta samalla valinnanmahdollisuuksia kannattaa laajentaa. Jooga, trampoliinihyppely, Pokémon Go, Ninja Warrior -radat ja tanssimattopelit käyvät yhtä lailla liikunnasta, kunhan lapsi ja nuori pääsee nauttimaan ja hyötymään liikkumisen, jatkuvan oppimisen ja hyvinvoinnin yhteydestä.

Parhaassa tapauksessa kouluissamme syntyy oppimisen renessanssi, joka ehkäisee syrjäytymistä ja sairauksia, takaa perheille lisää yhteistä aikaa, vapauttaa huoltajat kuskausrumbasta ja antaa yhä useammalle turvallisen, motivoivan ympäristön, jossa toteuttaa luonnollista liikkumisviettiään sekä valmiuksiaan parempaan oppimiseen.”

Otetaanko käyttöön meidän kouluissa?