Syksyllä mennään metsään!

Syksy on ihanaa aikaa. Luonto tekee parhaillaan kaunista siirtymää kohti talviaikaa. Ilma on happirikasta ja tuuli tuo värin poskille. Suon reunat punertuvat karpaloista ja nuorten kuusikkojen sammalmättäiltä löytyy suppilovahveroita. Siirrymme pian pimeimpään aikaan vuodesta ja kelit kylmenevät. Nyt on paras aika nauttia luonnosta!

Olemme tehneet keväästä saakka kyselyä SavoGrown kuntien asukkaille: ”Mikä on parasta omalla paikkakunnallasi?”. Vastauksia on tullut yhteensä 169, joista 61 mainitaan metsä, luonto, vesistö tai jokin luontokohde omalta paikkakunnalta. Saamme olla onnekkaita siitä, että elämme luonnon keskellä. Luonnon hyvinvointiyhteyksiä on tutkittu paljon ja vaikutukset ovat mittavia. Tutkimusten mukaan altistuminen luonnon elementeille vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta, parantaa mielialaa, lisää energisyyttä, parantaa unen laatua ja kognitiivista päättelykykyä, alentaa verenpainetta sekä ylläpitää tasaista verensokeria, nopeuttaa paranemista, vähentää kipua, sekä vahvistaa immuunijärjestelmää. Siis WAU! 

Haluan jakaa teille muutaman vinkin kivoihin luontokohteisiin alueellamme. Osa näistä on noussut esille aiemmin mainitsemassani kyselyssä ja osan olen päässyt kokemaan itse.

Tervossa sijaitseva Manginniemi on erittäin kaunis niemi Nilakka-järvessä. Niemen hiekkarannat hurmaavat ja lähestyminen on vaivatonta vesiteitse tai polkuja pitkin. Kivat polut löytyvät myös Keiteleeltä Leppäselän ulkoilureitiltä. Leppäselällä on hyvin merkattu, noin viiden kilometrin ympyräreitti laavun kera. Useampi tulentekopaikka löytyy myös Pielavedeltä Lepikon torpan kulmalta lähtevän legendaarisen Urkin polun varrelta. Oletko jo kokeillut frisbeegolfia? Nuorten mielestä paras frisbeegolfrata löytyy Rautalammilta Latsinmäeltä. Itse olen hetken aikaa hautonut mielessäni melontaretkeä Suonenjokea pitkin. Joen varrella kokee kuulemani mukaan syvää rauhaa. 

Itse haen luonnosta hiljaisuutta ja rauhoittumista. Aika usein meidän alueen poluilla saa tarkastella luontoa ihan vaan itsensä kanssa. Jos vastaantulijoita ilmenee, vallitsee syvä yhteisymmärrys siitä, että moikkaus on kiva tapa huomioida muut, mutta välttämättä muita sanoja ei tarvitse vaihtaa. Viime reissullani sain kokea unohtumattoman kohtaamisen metsoperheen kanssa. Näitä elämyksiä on vaikea verrata muihin.

 

Suomi laulaa vanhaa virttä, kun Pariisi pienenee jo

Helsingin Sanomissa kerrotaan, että Pariisin väkiluku on kääntynyt laskuun. Se laskee 12 000 hengellä vuodessa, koska erityisesti perheet muuttavat pois pääkaupungista.

Asumisen kulut ovat karanneet käsistä ja perheillä ja nuorilla aikuisilla on yhä useammin halu etsiä ahtaan ja kalliin kaupunkiasumisen tilalle jotain muuta. Maalle muuttamisesta haaveilee 60% ranskalaisista ja Ranskan kaikista kaupungeista valuu vuosittain 100 000 ihmistä maaseutukuntiin asumaan.

Kaupungistumisen kierre on katkaistu Ranskassa ensimmäistä kertaa sitten 1940-luvun.

Luen uutista innoissani kuin pikkutyttö. Tosin hetken päästä huomaan miettiväni, miten kauan kuluu, että Pariisin muodit ja trendit leviävät meille perä-Pohjolaan, Suomeen, jossa media edelleen kaakattaa kahden tai kolmen kaupungin voittokulkua.

Luken tutkimusprofessori Hilkka Vihinen on uskaltanut haastaa näkemyksen kahdesta tai kolmesta kasvukaupungista. Hänen mielestään värittynyt tarina saa alkunsa tilastollisesta harhasta: kaupunkien väestöä rakenteellisesti yliarvioidaan ja maaseudun väestöä aliarvioidaan. Tämä johtuu siitä, että tilasto ei ota huomioon monipaikkaisuutta: yhä useampi ihminen viettää merkittävän osan vuodesta muualla kuin siinä kunnassa, jossa hän on kirjoilla.

Vihisen mukaan tarina muutamasta kasvukaupungista onkin merkittävästi yksioikoistettu kuva Suomen nykytilanteesta. Vihisen mukaan muutaman kaupungin sijasta pitäisi puhua kausittain kasvavista alueista: tällöin Suomesta 41% olisi kasvavaa aluetta.

Vihisen mukaan monipaikkaisuus tulisi tunnistaa Suomen kehityksessä nykyistä paremmin, sillä tutkitusti Suomen hyvinvoivimmat ihmiset asuvat maalla. Työpaikat ovat keskittyneempiä kuin asutus: ihminen äänestää kodin sijainnista jaloillaan. Hyvinvoinnin lisäämiseksi monipaikkaisuuden trendiä pitäisi tukea ja mahdollista kausikasvu.

Vaikka kasvu on kausittaista, se aiheuttaa yhtä todellisen kysynnän ja paineen alueen palveluille kuin pysyväkin: terveyspalveluille, teille, infralle. Merkittäviä käyttöpiikkejä syntyy muun muassa laajakaistaverkoillemme, jotka ovat Savossakin monessa kunnassa vielä mobiiliyhteyksien varassa.

Hyvä infra mahdollistaa kasvun ja pidentyvät viipymät alueellamme. Merkittävä määrä maakuntiemme keskuskaupunkeja jätti laajakaistatuet hyödyntämättä ja infran rakentamatta maaseudulle. 

Voiko kaupunkia kehittyneemmästä infrasta tulla erottautumistekijä maaseutukunnillemme?  Muistavathan seutumme kuidutetut laajakaistakunnat nostaa maahan kaivetun kullan markkinoinnissaan riittävän isosti esille?

 

Saanko luvan?

Wikipedian mukaan tanssi on taidemuoto, jossa ihminen liikuttaa vartaloaan, yleensä rytmikkäästi musiikin mukaan, tuottaakseen esteettisiä elämyksiä, huvitellakseen, sosiaalisena toimintana tai ilmaistakseen tanssillaan jotain. Eläimillä tanssi voi olla osa pariutumisrituaalia mehiläiset ovat tunnettuja tanssistaan, jolla kertovat muille pesän mehiläisille mistä löytyy mettä. Kurkien soidintanssi on erityisen komeaa katsottavaa.

Onko sitä enää, että tytöt istuvat tanssilavan toisella reunalla ja pojat toisella ja kun tanssibiisi alkaa soida, pojat vyöryvät kilpaviiteen pokkaamaan parhaat. “Saanko luvan.” Pariutumisrituaalia parhaimmillaan myös kaksijalkaisten keskuudessa. Aika moni on löytänyt elämänkumppaninsa tanssilattialta.

Tanssiminen on viehättänyt ihmisiä aina ja kaikissa kulttuureissa. Sota-aikaan tanssit kiellettiin, mutta eiväthän kiellot nuoria pidelleet ja Nurkkatansseista muodostui nuorten  iloittelu- ja kohtaamispaikkoja noina synkkinä aikoina.

Suonenjoki voisikin nostaa tanssin mansikan rinnalle. Suomen suloisin tanssikaupunki? Kutsutaan seuraaviin karnevaaleihin kaikki Tanssivat Tähdet. Ja opettajakin löytyy. Oma tanssitähtemme, tämän lehden kyläläinen. Silvuplee!

 

Vapaassa suhteessa luontoon

Maaseutua ja sen mahdollisuuksia valtakunnallisilla foorumeilla tunnetuksi tekevä Kuhmon kaupunginjohtaja Tytti Määttä kirjoittaa kolumnissaan, että hän palasi opiskeltuaan kaupungissa maalle vapauden vuoksi, koska elävä luontosuhde sopii hänelle.

Mitä ihmettä elävä luontosuhde sitten tarkoittaa? 

Minulle elävä luontosuhde tarkoittaa sitä, että luonto on läsnä arjessani joka hetki. Se ei ole paikka, jonne tehdään retki tai jonne ajetaan autolla pitkiä matkoja. Se ei ole eksoottinen lomamatka, vaan arjessa verkkokalvoille maalautuva, muuttuva taulu. Näin syksyisin, kun linnut alkavat valmistua syysmuuttoonsa, rannasta kantautuvat joutsenten huudot niin nukkumaan mennessä kuin aamuisin herätessä. Vaihtaisinko niitä autojen jatkuvaan hurinaan.

Minulle elävä luontosuhde tarkoittaa sitä, että teen itse taloudessani käytettävät polttopuut. Tiedän lähes metrilleen, missä kaadetut puut ovat kasvaneet ja muistan, milloin tein niistä halkoja. Ihailen klapien värejä, muotoja ja kuivien halkojen kilkahtamista toisiaan vasten. Koen tärkeäksi, että voin itse vaikuttaa asuinmukavuuteni ja saan askareesta sekä henkistä että fyysistä mielihyvää.

Minulle elävä luontosuhde on sitä, että saan itse löytää lautaselleni korvasieniä, kantarelleja ja suppilovahveroita. Iloita kevätlahnasta ja mätimuikusta. Poimia pihastani omenat, herukat, kirsikat ja karviaiset. Hakea naapurin mestarileipurilta sylillisen ihanasti tuoksuvia, lämpimiä leipiä. Ei samoja elämyksiä saa, vaikka kuinka tungeksisi marketeissa.

Elävä luontosuhde on sitä, että vaativankin työn vastapainoksi minulla on ympärilläni useita palautumispaikkoja, joista näen kauas. Joissa akkuni latautuvat uusiutuvalla luonnon energialla. Palautusjuomat on jo tuotteistettu, milloin tuotteistetaan palautuspaikat?

Elävä luontosuhde on myös kokemus omasta pienuudesta. Siitä, kun ukkonen iskee niin kovasti läheiseen kallioon, että kuulo salpautuu. Kun nouseva myrsky kaataa pihapuut, tukkii tiet ja katkoo sähköt. Siitä kun tuuli yltyy niin kovaksi, ettei mökkisaaresta pääsekään veneellä kotiin silloin kuin itse haluaisi.

Hyvin varhaisessa vaiheessa havahduin opiskelun ja työn vietyä kaupunkeihin, että voin huonosti kerros- ja rivitalossa. En nähnyt ikkunoista ulos: kuka haluaa katsella toisia taloja. En pystynyt tekemään yhteisessä pihassa muuta kuin istumaan penkillä kuin vanha mummo. Kukaan muu ei edes kuivannut pyykkejään ulkona! Olin kuin häkkilintu: vankilassa, jonka olin itse valinnut, josta jopa maksoin.

Ihminen on ainoa eläin, joka rakentaa itselleen häkin. Toiselle se on kerrostalo, toiselle se on avara luonto.

 

Voi yhden kerran, vuoden verran

Miten lyhyt on vuosi taaksepäin. Tämähän voisi olla myös kysymys, nyt se on toteamus. Vuodenkierron verran on tehty Suonenjokilehteä. Parhaita vuosiaan viilettävän ihmisen elämässä vuosi on yksi hujahdus muiden joukossa. 

Vastasyntyneen elämässä ensimmäinen vuosi on mieletöntä kehitystä, kasvamista ja oppimista. Sukumme nuorin tenava, vuoden vanha, on oppinut kävelemään, tai oikeastaan juoksemaan. Hän osaa kiipeillä, työntää kärryjä, syödä itse lusikalla ruokaa, ajaa traktoria, oikeaa traktoria, hän osaa ikävöidä, hän osaa vaatia, hän osaa rakastaa ja nauraa ilosta ääneen, kun isi tulee kotiin.

Ei eskarilainen ehkä mieti, mitä hän ehtii saada elämässään aikaan, eikä paljon myöskään murehdi eilistä päivää. Missä kohtaa elämää alkaa jarruttelu, tulevaisuuden pelko ja menneiden märehtiminen?

Ensimmäisen Suonenjokilehden kannessa poseerasi 75-vuotias Liisa Suihkonen. Rotunainen, jonka elämästä riittäisi tarinoita enemmänkin. Ensimmäistä vuottaan juhlivan lehtemme kannessa on vuorostaan 74-vuotias Hyvää Kaunista Päivää toivottava herra Eero Sivonen. Hänen elämäntyötään ja aikaansaannoksiaan ja ennen kaikkea mielenmaisemaansa kuunnellessani, hiljaa mielessäni kumarsin kunnioituksesta.

Mikä elämässä eniten vaikuttaa mielenmaisemaamme? Ehkä eniten omat ajatuksemme. Omilla ajatuksillamme ruokimme mieltämme ja ajatuksiimme puolestaan vaikuttaa se, mitä näemme, kuulemme ja mitä suostumme kuuntelemaan. 

Marraskuussa helmikaulamies Mikko Kalliola valottaa meille Menestyjän mielenmallia Futurialla. Mikko on Aava&Bangin luova johtaja, jonka repussa on paljon ajatuksia virkistävää jaettavaa. Ajatusten kääntämisillan sinulle tarjoaa Suonenjokilehti yhdessä Suonenjoen kaupungin, SavoGrown ja Rautalammin kunnan kanssa. Sinun tarvitsee vain laittaa päivä kalenteriisi ja tulla paikalle, mainos löytyy tästä lehdestä.

Ympyrä sulkeutuu ja vuosi on täysi. Juhlimme 1-vuotiasta Suonenjokilehteä torstaina 26.9. Kohtaamossa, toimituksessamme. Tervetuloa kahville!

 

Mukavuudettoman mökin luksusmatkailu

Kahden vuoden ajan käytössäni on ollut pienenpieni rantamökki. Uudehko kyllä, mutta perinteinen: kantovesi, ulkohuussi, puulämmitys.

Molempina kesinä olen saanut vieraakseni ystäviäni, kaupungissa asuvia, paljon matkustavia uraihmisiä.

Pieni ja vaatimaton rantamökki on tehnyt vaikutuksen. Järvinäkymä, pitkät kiireettömät löylyt, lähiruoka, korvasienipiirakka, loimulohi, mökkitieltä kerätyt vadelmat, auringonlasku. Mahdollisuus olla ilta ilman rooleja, monimutkaisia vuorovaikutussuhteita, odotuksia. Mahdollisuus puhua avoimesti. Tai olla puhumatta.

Kaikki ovat ääneen ihmetelleet hiljaisuutta. Tuuli kyllä suhisee puissa, laine liplattaa ja kuikka päästää ilmoille teemalaulunsa, mutta ihmisen ääniä ei kuulu. Tehtaat eivät humise, moottoritie jymise, renkaat ulvo, liikennevalot piipitä, ihmiset puhu. Kännykätkin ovat saaneet vaieta.

Se mikä ei ole paljon mitään, onkin hetkessä paljon. Kaikki. Kun uskaltaa, suostuu luopumaan siitä, mikä arjessa täyttää kädet ja ajatukset.

Maaseutua myydään luonnolla ja luonnonläheisyydellä. Markkinoinnissa termit ovat kuluneet puhki. Ne eivät tuota enää mitään lisäarvoa kuvaukseen.

Miten sanoitetaan tai tuotetaan kokemukseksi se mielenvapaus, jota Sisä-Savon arkinen ympäristö voi parhaimmillaan tarjota? Miten tuotteistetaan sellainen hiljaisuuden retriitti, joka ei sisällä pakonomaista hiljentymistä tai uskonnollisia sävyjä, vaan jolla mahdollistetaan kierrosten turvallinen laskeminen ja pienimuotoisista asioista nauttiminen? Naamioiden riisuminen tai tarvittaessa vaikkapa kulisseista ulosastuminen.

Saunan kiukaan sytyttämiseen liittyvä mindfulness, halkojen pinoamisen ja kantamisen workout, soutelutreeni, kauas katsomisen harjoitus. Itsensä unohtaminen. Uppoaminen ympäristöön. Uusien mittasuhteiden hahmottaminen. Omaa ääntä ja energiaa kohti kulkeminen.

Millaisia hienovaraisia seuralaisia meistä maalaisista, alkuperäisasukkaista tarvittaisiin mielenrauhamatkailulle, että tulijan olisi helppoa ja turvallista hetkeksi asettua, ehkä jo vähän vieraaksikin koettuun elämäntapaan? Että näyttäisimme paikat ja tavat, mutta emme söisi tilaa hiljaisuudelta. Ettemme asettuisi esteeksi sille, että vieras saisi omassa rauhassaan kuoria itseään auki kuin sipulia, ehkä itkeäkin vähän.

Miten markkinoisimme sen ”ei-minkään”, mikä metropoleista kuitenkin puuttuu? Sisä-Savon, huvittoman puiston.

 

2020-luvun kunta panostaa asukkaiden osallistumiseen

Uusi kuntalaki tuli voimaan keväällä 2015. Siinä on kiinnitetty huomiota kuntalaisten osallisuuteen ja vaikuttamismahdollisuuksiin. Kunta- ja lähidemokratia on muuttamassa muotoaan, tulevaisuuden kunnassa edustuksellinen demokratia on vain yksi mahdollisuus vaikuttaa kunnan asioihin. 2020-luvun vahva kunta panostaa kahteen asiaan: 1. Kunnan tärkein fokus on asukkaiden hyvän arjen tukemisessa, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. 2. Kuntalaiset osallistuvat oman elinympäristönsä suunnitteluun ja pääsevät vaikuttamaan rakennettuun ympäristöön sekä palveluihin.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra hakee kunnista kumppaneita innovatiivisiin demokratiakokeiluihin vuodelle 2020. Olen herätellyt SavoGrow -alueen asukkaita kysymällä kuntademokratian ja osallisuuden nykytilasta, kehityssuunnista ja uusista ideoista kunnissamme. Itse osallisuudesta innostuneena toivon, että kuntien yhteisvoimin kokeilemme jotain uutta tapaa ottaa asukkaat mukaan kuntakehittämiseen. Tuntuu, että tarvitsemme sosiaalisen median vastapainoksi myös keskustelualustan, jossa virkamiehet ja kuntalaiset voivat olla vuorovaikutuksessa arvostavassa ja avoimessa hengessä.

Hyviä esimerkkejä rakennetun ympäristön osallistavasta suunnittelusta löytyy Suomesta useita. Espoossa otettiin nuoret mukaan kouluympäristön suunnitteluun MuotoileMaa! -projektissa. Tuloksena on päästy seuraamaan paikan identiteetin vahvistumista, ilkivallan vähentymistä ja yhteisöllisyyden kasvamista. Lapinjärvellä otettiin kuntalaiset mukaan ideoimaan ja suunnittelemaan puistoaluetta. Lopputulos palvelee ja miellyttää kuntalaisia, mutta myös alun perin asiantuntijoiden luoma budjetti jäi osittain käyttämättä.

Ne kunnat, jotka onnistuvat sekä muuttamaan kunnan työntekijöiden toimintakulttuuria, että konkreettisesti luomaan kuntalaislähtöistä toimintaa, tulevat pärjäämään kuntakentällä. Lähtökohtana tulee olla, että jo ajatus siitä, että kunta on luonut edellytykset osallistumiselle ja vaikuttamiselle, lisää koettua hyvinvointia. 

Tiesittekö muuten, että vain 56 % koko maailman kansalaisista elää demokratiassa? Jotkut tutkimukset viittaavat siihen, että demokratia heikkenee kehittyvissä maissa. Pystyisimmekö taklaamaan tätä kehityssuuntaa vahvistamalla omaa lähidemokratiaa?

 

Merkityksellistä elämää

Merkityksen tunne on vahva moottori. Näin sanoo varatuomari ja teologi Eveliina Salonen kirjassaan Intuitio ja tunteet johtamisen ytimessä. Hänen mukansa olennainen osa työhyvinvointia ja työniloa syntyy siitä, kun omalla osaamisella ja ideoilla on työpaikalla merkitystä ja kun omalla työllä ja organisaation aikaansaannoksilla on omien arvojen mukainen tarkoitus. Silloin ihmiset ponnistelevat yhteisten tavoitteiden eteen. Merkityksen tunne motivoi ja antaa syyn elää. Merkityksen tunteen kadottaminen taas voi johtaa masennukseen, suorittamiseen tai muihin riippuvuksiin, joilla yritetään kompensoida merkityksen tunteen puuttuminen ja sen aiheuttama tyhjyys.

Salonen kirjoittaa myös, että onnellisuutta on kahta tyyppiä: mielihyvään perustuvaa tai merkityksellisyyteen perustuvaa. Mielihyvään perustuva onnellisuus on lyhytkestoista, mutta merkityksellisyyteen perustuva onnellisuus tuottaa mielekästä elämää laajemmassa mittakaavassa: ihminen on onnellinen, koska hän mieltää elämänsä merkitykselliseksi.

Merkityksellistä elämää elää tämän lehden kyläläinen. Nuoren naisen unelmana oli saada ajaa isoilla autoilla. Kun lähipiirissä ja suvussa ei rekkakuskeja ollut, ei kotiväki ensin suositellut moiselle alalle lähtemistä. Niinpä hän opiskeli ammatin maatalousoppilaitoksessa, mutta unelma isoista autoista ei jättänyt rauhaan ja nyt hän on onnellinen rekkakuski, nauttii työstään ja kokee elämänsä merkitykselliseksi. Kannattaa uskaltaa tulla siksi mitä on.

Rautalammilla kävellään pestuutorstaina naisille ammatti ja vielä yhdessä suonenjokelaisten kanssa. Eeva Ruotsalainen on ollut innokas Naisten Pankin kannattaja jo vuosikausia. Naisten Pankki on vapaaehtoisten verkosto, jonka kerää varoja kehitysmaiden naisten toimeentulon parantamiseksi. Varoilla tuetaan naisten ammatti- ja yrittäjäkoulutusta. Eeva pani toimeksi ja järjestää pestuuviikolla merkityksellisen kävelymahdollisuuden meille kaikille. Kävellään siis porukalla mielihyvää ja merkityksellisyyttä.

Ja voisiko näin syyskesästä olla mitään merkityksellisempää kuin sienimetsässä hiippaileminen. Jopa silloinkin, kun sieniä ei löydy. Kirsti Eskelisen uusi sienikirja opastaa aloittelijankin sieniaarteiden löytämiseen ja tunnistamiseen. Se on niin rakkaudella kirjoitettu teos, että kannattaa hankkia. Opin kirjasta esimerkiksi sellaisen asian, että kantarelli on kiinalaisessa lääketieteessä terveysvaikutteinen elintarvike, joka estää silmätulehduksia, hämäräsokeutta, hengitystieinfektioita ja ihon kuivumista. Se sisältää kahdeksaa ihmiselle välttämätöntä aminohappoa ja runsaasti D-vitamiinia, kartenoidia, kuparia, kaliumia, rautaa ja sinkkiä. Voihan kantarelli, mielihyvä ja merkityksellisyys.

Yhteistyöllä vetovoimaa

Suonenjoki ja Rautalampi pistivät pystyyn yhteisen matkailuneuvonnan Koskeloon. Ihan mielettömän hieno juttu, että seutukuntaamme tehdään tutuksi näiden kuntien vilkkaimmalla liikepaikalla. Aikaansaavan oloisia ja kotiseutuaan arvostavia, Keräsen Villen sparraamia nuoria on palkattu sinne kesätöihin kummastakin kunnasta ja pienyrittäjätkin saavat tuotteitaan myyntiin. Voihan Tuuri, mitä tästä vielä syntyykään. Mukava tuntuma jäi myös siitä, millä innolla porukka oli sulassa sovussa yhteistä hyvää rakentamassa.

Nuorten kesätyöntekijöiden kotiseuturakkaus oli puhuttelevaa. Katariina ja Inka ovat molemmat olleet jo muualla opiskelemassa ja kertoivat miten hienoa on nähdä kotikaupungin kehittyvän ja miten sen huomaa vasta, kun asuu välillä kauempana. Kumpikaan neidoista ei haluaisi muuttaa isompiin kaupunkeihin vaan pysyä Suonenjoella.

Ennen keskikesän suurta Mansikkakarnevaalijuhlaa on monenlaista hulabaloota ja jopa ilmaista tapahtumaa tarjolla Suonenjoella ja lähiympäristössä. Ja toki on elämää vielä karnevaalien jälkeenkin. Mahdollisesti. Yhteistyöllä nämä lukuisat tapahtumat myös tehdään.

Joku viisas on sanonut, että yhteistyö on työnteon vaikein muoto. Ja totta se lienee, pienemmissäkin piireissä. Ihan sattumoisin samalla viikolla sattui kohdalle useampi keskustelu, missä naisihmiset pohtivat keskenään,  kuinka hituraisia heidän miehensä ovat tarttumaan asioihin. Kysymyksessä oli sellaiset pikkuasiat kuten talon osto, kylpyhuoneen laatoitus, aitan siivous ja yleinen sisäsiisteys. Talon ostaja oli joutunut murjottamaan viikon ennen kuin sai miehensä lähtemään edes katsomaan taloa. Kylpyhuoneen laatoituksesta piti pitää puhetta viikkotolkulla ja aitan siivousta kai suunnitellaan vieläkin.

Otin sitten illalla asian kotona puheeksi, että mistähän se johtuu, että aika usein kuulen naisten valittavan, ettei miestä millään saa liikahtamaan, kun pitäisi ripeästi tarttua toimeen. Sain viisaan vastauksen mieheltäni nopeasti, vitkuttelematta:

“Sehän on sillä tavalla, että nainen näkee lopputuloksen ja mies näkee koko prosessin. Mitä kaikkea se kylpyhuoneen laatoitus tarkoittaakaan, valtavaa työtaakkaa, rahanmenoa, suunnittelua, tarvikkeiden hankkimista ja ennen kuin mies on tämän kaiken puntaroinut päässään, on parisuhde asettunut hiljaisuuden puolelle. Kysymyksessä on perättäisen ajattelun ongelma, putkiaivoisuus. Ja siitä sisäsiisteydestä. Miehen silmä ei välttämättä näe siisteyttä sisätiloissa samalla tavoin kuin naisen silmä näkee.”

Yhteistyöllä on pitovoimaa. Parempi naimisissa kuin oikeassa.

 

Tee tulevaisuusteko, kerro omasta työstäsi ääneen

Nuoret käyvät isoja pohdintoja keväisin. Millaisen todistuksen saan kuluneesta kouluvuodesta? Löydänkö kesätöitä? Pääsenkö opiskelemaan hakemaani paikkaan? Eteneekö elämäni toivottuun suuntaan? Mikä se suunta on? Mitä haluan isona tehdä?

Olen kiertänyt toukokuussa SavoGrow -alueen kouluilla kuulemassa nuoria. Nuoret ovat kirjanneet listaa kuntien parhaista puolista ja heikkouksista. Nuoret ovat avanneet mitkä asiat vaikuttavat siihen, että he asuvat tai eivät asu mielellään omassa kotikunnassaan. Olen tehnyt gallupia siitä, miten todennäköistä on, että nuori muuttaa opiskelemaan muualle. Olen kysynyt, mikä saisi heidät palaamaan takaisin opiskelujen jälkeen.

“Jos olisi sellaisia työpaikkoja, jotka kiinnostaisi mua”, on yleinen vastaus. Kun pureudumme syvemmälle, nopeasti selviää, että kovinkaan monella ei ole ajatusta siitä, mikä on se työpaikka, mikä kiinnostaa. On ehkä aavistus siitä, millainen toiminta ja tekeminen vetää puoleensa, mutta ei ymmärrystä siitä, millaisissa työpaikoissa asian pariin voi päästä. Eikä etenkään ajatusta siitä, onko sellaisia työpaikkoja meidän alueella.

On ymmärrettävää, että käsitys on ohut. Työelämä on murroksessa. Nykyään päivitetään osaamista, kouluttaudutaan uudelleen ja vaihdetaan alaa. Työelämään valmistaudutaan niin, että työsuhteita on useita eri työnantajille. Työmarkkinoilla liikkuu yhä erikoisempia työnimikkeitä, kuten agentteja, digimuotoilijoita, kaupunkiviljelijöitä ja etäkokkeja.

Jokainen voi vaikuttaa siihen, miten nuoret näkevät alueemme kiinnostavuuden. Meidän työssäkäyvien tehtävänä on kertoa selväsanaisesti, useissa eri kanavissa siitä, mitä teemme työksemme. Missä tahansa organisaatiossa on keskeistä tuoda esille osaamista, työntekijöitä ja sitä kaikkea kiinnostavaa, mitä työntekijöiden työnkuvaan kuuluu. Sen lisäksi, että tämä on olennainen osa organisaation brändiä ja työnantajakuvan rakentamista, samalla tehdään tärkeää tulevaisuustyötä.

Auta nuoria löytämään paikkansa yhteiskunnassa. Kerro sosiaalisessa mediassa mitä työtä teet, mikä koulutus sinulla on, miksi olet päätynyt työhön ja millaisia taitoja ja kiinnostuksen kohteita työssä tarvitaan. Sinulle, joka työllistät ihmisiä: Kertokaa millainen organisaatio olette ja miksi juuri te olette olemassa, mikä on teidän vahvuus. Ehkä meidän alueen nuorista joku haluaa myöhemmin palata vahvistamaan juuri teidän osaamista.