Laatua kohtaamisiin

Vanhustenhoidon henkilöstösuhde on keskusteluttanut tänä talvena. Tarkastellaan joitakin suosituksia ja säädöksiä. Sosiaali- ja terveysministeriön laatusuosituksen (2017) mukaan tehostetussa palveluasumisessa olisi vähintään 1:2 hoitajaa. Varhaiskasvatusasetus säätää päiväkodissa toteutuvalle päivähoidolle ryhmäkoot ja henkilöstön lukumäärän, josta tosin voidaan tilapäisesti poiketa. Alle kolmivuotiaita saa olla yhtä aikuista kohden neljä lasta eli 1:4. Yli kolmevuotiaita ja yli viisi tuntia hoidossa olevia lapsia saa olla yhtä ammatillisen kelpoisuuden mukaista kasvattajaa kohden kahdeksan (1:8) tai 13 lasta (1:13) osapäiväisesti alle viisi tuntia olevia. Perusopetuksen luokkakoko on keskimäärin 19 oppilasta. Opettajien ammattijärjestö esitti pari vuotta sitten, että alkuopetuksessa suhdeluku olisi 1:18 ja kolmannesta luokasta eteenpäin 1:20. Opetus- ja kulttuuriministeriön perusopetuksen laatukriteereissä (2012) todetaan, että opetusryhmän enimmäiskoko olisi 20-25 oppilasta. Perusopetusasetus säätää, että pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä olevien ja joiden opetus toteutuu tavanomaisessa opetusryhmässä, saa olla enintään 20 oppilasta.

Hoitotyö, varhaiskasvatus ja opetus perustuvat vuorovaikutukseen vanhuksen, lapsen tai oppilaan kanssa. Henkilöstön mitoitus on keskeinen työtä määrittävä reunaehto. Mitä enemmän kohdattavia, sitä vähemmän on aikaa per kohdattava. Mitä moninaisempia ovat kohdattavien tarpeet, sitä enemmän aikaa tarvitaan per kohdattava. Mitä enemmän työntekijä tekee muuta työtä, sitä vähemmän on aikaa on tehdä kohtaavata työtä. Kiire syntyy, kun työn tavoitteet ja resurssit eivät ole tasapainossa. Laatu kärsii, kun aletaan priorisoimaan tehtäviä. Uupuminen alkaa, työ on jatkuvaa juoksemista.

Viimeaikaiset uutiset osoittavat, että palvelujen laatujärjestelmät eivät toimi. Vuorovaikutukseen perustuvassa työssä organisoinnin häiriö etenee pitkälle ennen kuin siihen tartutaan. Vertailun vuoksi todettakoon, että lean-ajatteluun perustuvan autotehtaan tuotantolinja pysähtyy, jos työntekijä huomaa laatuongelman. Työprosessien sujuvoittamista korostetaan laatujärjestelmissä. Tehdyt suunnitelmat eivät toteudu, jos niitä ei tunneta tai sovelleta organisaation kaikilla tasoilla.

Työn tehostamiseen patistetaan säästämisien kautta. Budjettien asteittainen kiristäminen vaikuttaa kierros kierrokselta enemmän ja enemmän, kunnes saavutetaan laadun murtumalinja. Silloin organisaatio on häiriötilassa, perustehtävien toteuttaminen kärsii ja kohtaamisten laatuvaihtelu alkaa näkyä.

Kohtaamistyötä tekevien kohdalla muodikas Työterveyslaitoksenkin markkinoima ilmaus työn imu alkaa jo saada käänteisen merkityksen. Joko työntekijästä imetään viimeisetkin mehut? Työhyvinvointiin on nyt panostettava kunnolla. Vain jaksavana työntekijä tekee hyvää työtä.

 

Lukeminen kannattaa aina

Jörn Donnerin televisiosta tuttu mainoksen iskulause ”lukeminen kannattaa aina” on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Lasten lukuharrastus vähenee digitaalisten viihdykkeiden yleistymisen yhteydessä. Nyt on tavallisempaa ottaa esille tablettitietokone kuin kirja. Elokuvallinen viihde ja pelaaminen koukuttaa helposti, joten kirjan markkina-arvo viihdyttäjänä on laskenut.

Kysyin Jyväskylän yliopiston professorilta Mikko Arolta, miten hän näkee lukemisen tilanteen tällä hetkellä. Aron mukaan on suuri joukko lapsia, joka ei lue lainkaan vapaa-ajallaan. Huolimatta siitä, että maailma on muuttunut erilaisten digitaalisten välineiden kautta, lukutaidon tarve ei ole muuttunut. Lukutaitoa tarvitaan edelleen opiskelussa. Opiskelu pelkästään kuvallisella materiaalilla ei taida onnistua. Edelleen tarvitaan ymmärtävää lukutaitoa ja kykyä nopeasti hahmottaa olennainen sisältö tekstistä ja tekstin tuottamista.

Varhaiskasvatuksen perusteet (2016) nostaa yhdeksi varhaiskasvatuksen tavoitteeksi monilukutaidon ja tieto- ja viestintäteknologia osaamisen. Voidaan olettaa, että lasten teknologinen osaaminen toteutuu. Nyt teknologia on läsnä kotona, päivähoidossa ja koulussa. Aro korostaa, että varsinainen lukutaito on monilukutaidon edellytys. Käsin kirjoittaminen voi olla hyödyllinen lisätuki niille lapsille, joilla on vaikeuksia lukemisessa ja kirjoittamisessa. Kynän liike on erilainen jokaisella kirjaimella, joten kirjoittamisesta saatu palaute on paljon vivahteikkaampi kuin näppäimistön painallus.

Jotain asialle tehdäänkin. Opetushallituksen rahoittama LUKILOKI-hanke tarjoaa täydennyskoulutusta opettajille luku- ja kirjoitustaidon edistämiseksi. Ilmainen 15 op:n koulutus on suunnattu varhaiskasvatuksen, esiopetuksen, perusopetuksen, lukion ja ammatillisen koulutuksen opettajille ja erityisopettajille. Tavoitteena on kouluttaa 1500 opettajaa. Ilmoittautumisaikaa on tammikuun 2019 loppuun asti (https://lukiloki.jyu.fi).

Joidenkin lukemisen vaikeudet ovat sitkeitä. Tällöin kysymys voi olla dysleksiasta eli erityisestä lukemisen vaikeudesta. Heikki Lyytisen johtaman tutkimushankkeen mukaan lasten kehityksen tarkempaa seurantaa suositellaan, jos lapsen puhumaan oppiminen etenee hitaasti ja hänellä on ymmärtämisen vaikeuksia. Seuranta on erityisen tärkeää, jos lähisuvussa on lukemisen, kirjoittamisen tai muita kielellisiä vaikeuksia.

Ymmärtävä lukeminen edellyttää, että lukeminen on teknisesti sujuvaa. Jos lapsi, nuori tai aikuinen joutuu ponnistelemaan kirjain–äänne-vastaavuuksien, tavujen, sanojen tai rivillä pysymisen hahmottamisien kanssa, niin aivotyö menee niihin eikä varsinainen sisältö hahmotu ja jää mieleen. Sujuvuutta edistää parhaiten lukeminen. Sinnikäs harjoittelu auttaa useimpia. Lapselle lukeminen, lukuesimerkin näyttäminen ja yhdessä lukeminen ovat perinteisiä ja hyviä keinoja tukea lapsen kielellistä kehitystä. Näin ollen kirja on hyvä joululahja.