Fysioterapeuttina kolme vuosikymmentä

Seppo Huovinen perusti Suonenjoen Fysioterapia Ky:n Vaimonsa Leenan kanssa 30 vuotta sitten.

Seppo Huovinen on syntynyt 14. huhtikuuta 1959 Kiuruvedellä, jonne Sepon isä veljensä kanssa raivasi asutustilan sodan jälkeen, kun he tulivat sinne siirtolaisina Karjalasta. Isä, Mikko Huovinen, oli kotoisin Suistamolta ja äiti, Olga, oli kotoisin Salmista. Sepon vanhemmat elivät yli 90-vuotiaiksi.

“Synnyin iltatähtenä 14. huhtikuuta vuonna 1959, joten sain aika paljon huomiota lapsena. Minulla on kaksi vanhempaa veljeä, joista Jorma asuu Suonenjoella ja Esko Karttulassa”, kertoo Seppo.

Kiuruveden ajoista Sepolla ei ole juuri muistoja, sillä perhe muutti Rautalammille 1960-luvun alkupuolella. He asuivat ensin Kerkonkoskella, sitten Oikarilan keltaisessa talossa ja Tyyrinmäellä.

“Isä oli Oikarilan tilanhoitajana ja äiti karjanhoitajana ja asuimme Vanhainkodin luona olevassa keltaisessa talossa. Myöhemmin isä oli töissä tielaitoksella ja äiti Törmälässä”, muistelee Seppo.

Siihen aikaan riitti samanikäisiä leikkikavereita.

“Kaikenlaistahan sitä touhuttiin, rakennettiin majoja ja talvella hyppyrimäkiä. Hyötyläiset asuivat Oikarilan pesulan päädyssä, Mirjan kanssa leikittiin. Kerran meinattiin polttaa yksi varasto, silloin piti vähän aika piileskellä”, naurahtaa Seppo.

Huoviset muttivat sitten Tyyrinmäelle asumaan ja  koulunkäynnin Seppo aloitti Tyyrinmäen kansakoulussa vuonna 1966, jossa hän kävi ensimmäiset kaksi vuotta, kunnes koulu lakkautettiin ja jatuli siirtyminen Suonenjoen keskustan kansakouluun.7

“Tyyrinmäen kylältä löytyi uusia kavereita. Rossin Markun ja Paanasen Eskon kanssa ajeltiin pyörillä ja kokoonnuttiin kaveriporukalla Koskelossa.”

Vilkas ja iloinen karjalaispoika

“Lapsuudesta on hyvät muistot, koti oli hyvä ja lämmin, vaikka pienistä oloista olen lähtöisin. Äitini oli hyvin positiivinen ihminen, ei murehtinut asioita turhaan. Karjalaista perinnettä haluan vaalia ja kuulun sukuseuraan. Jos isännänviiri nostetaan salkoon, se on karjalan väreissä mustapunainen.”

Seppo kävi keskikoulun Suonenjoella, mutta lukeminen ei ollut hänelle siinä iässä ihan ykkösharrastus. Niinpä hän päätti lähteä 17-vuotiaana kavereiden kanssa vapaaehtoisena armeijaan. Armeijan hän kävi lyhyen kaavan mukaan sissikomppaniassa Vekarajärvellä. Armeijan jälkeen Seppo oli kesätöissä Sivosen sahalla.

Sisar hento Huovinen

Seppo pääsi opiskelemaan Mikkelin sairaanhoito-oppilaitokseen apuhoitajaksi. Koulutus kesti silloin puolitoista vuotta.

“Olin ainut poika 45 tytön joukossa, joten olin siellä vähän maskottina. Valmistuttuani jouluna 1979, sain työpaikan Suonenjoen terveyskeskuksesta miespuolisena hoitajana, olin sisar hento Huovinen.”

Sitä ennen Seppo ehti olla kesälomansijaisena Suonenjoen vanhassa puusairaalassa.

“Vaikka olin opiskelija, valvoin yksin yön hyvinkin huonokuntoisten potilaiden kanssa. Sattui hirveä ukonilma kerran ja juoksin ympäri sairaalaa ettei ullakolla syty tulipaloa, kun kipinöitä löi.

Uusi terveyskeskus oli vasta valmistunut ja Seppo työskenteli vuodeosastolla sekä poliklinikalla ja SPR:n ambulanssipäivystäjänä.

“Muistaakseni siellä oli 44 paikkaa ja kesällä se oli vain puolillaan. Oli hyvin aikaa jutellakin potilaiden kanssa, ei ollut kiirettä. Osastolla ja polilla oli hirmuisen hyvä henki, sieltä jäi hyvät muistot ja opin paljon perussairaanhoidosta.”

Vauhdikkaat vuodet

“Vuonna 1980 tavattiin Reinikaisen Leenan kanssa perinteisesti Mansikkakarnevaaleissa. Yhteen muutettiin vuonna 1983 ja kylmäharjoittelua jatkettiin kuusi vuotta ja sitten ajateltiin virallistaa suhteemme, kun oli jo oma asuntokin.”

Seppo oli valmistunut fysioterapeutiksi Kuopiosta vuonna 1983 ja hän oli  työskennellyt kuusi vuotta jumpparina Juhlatalon Fysikaalisessa hoitolassa.

Könösen Kalevi omisti yrityksen ja hän koulutti minua paljon, siitä olen hirmu hyvilläni ja uskallettiin laittaa oma yritys, kun kokemusta oli kertynyt.”

Vuonna 1989 Seppo ja Leena myivät rivitalon pätkän ja rakensivat omakotitalon Valkeisenmäelle, pitivät rakennustouhujen välissä häät ja perustivat Suonenjoen Fysioterapia Ky:n Iisveden tien varrelle.

Vuonna 1990 syntyi ensimmäinen lapsi, Daniela, joka on nyt 29-vuotias lentoemäntä ja asuu Vantaalla. Aleksi syntyi vuotta myöhemmin ja hän on Valion pääkonttorilla Espoossa. Antton syntyi vuonna 1993 ja hän on paloturvallisuusasiantuntijana Helsingissä. Nykyisin perheeseen kuuluu lisäksi Saku-mopsi.

Perhe muutti Kaatron rannalle omakotitaloon vuonna 1999. Koulut ja harrastukset olivat lähellä lapsiperheelle.

“Pelasin futista, lapset olivat kentällä mukana, harrastuksiin ei tarvinnut kuljetella, kaikki oli lähellä. Lapsistani olen ylpeä, olen onnellinen siitä, että heillä kaikilla on asiat mallillaan ja meillä on läheiset välit kaikkien kanssa.”

Leenalle nostan hattua, hän pyöritti kodin arjen, kun lapset olivat pieniä. Vaipanvaihtoa oli niin paljon, että ne vuodet menivät yhdessä sumussa. Minä tein pitkää päivää töissä ja pelasin vielä SuPan edustusjoukkueessa. Kesät meni jalkapallon parissa ja talvella pelasin lentopalloa Vasamassa. Mukavuudenhaluisena halusin sisälle pelaamaan, ei tarvinnut palella pakkasessa ja kolata lunta kaukalosta.

Fysioterapiaa ja kuntosalipalveluja

Suonenjoen Fysioterapia Ky muutti nykyiselle paikalleen Asemakadulle vuonna 1997 entiseen Savon Sanomien toimistoon.

“60 vuotta tuli täyteen ja ajattelin, että pitäisiköhän rukkasia jo tiputella, mutta aika menee niin nopeasti, eikä ole vielä mitään vaivoja eikä perussairauksia ja tykkään työstäni, joten ainakin viralliseen eläkeikään asti aion jatkaa, mutta mennään vuosi kerrallaan.”

Yritys tarjoaa monipuolisia fysioterapia- ja hierontapalveluja ja käytössä on kuntosali ryhmille ja asiakkaille omatoimiharjoitteluun. Seppo tekee myös paljon kotikäyntejä Suonenjoen ja Rautalammin hoitokoteihin.

“Pisin yhtäjaksoinen hoitosuhde on jatkunut jo 35 vuotta ja paljon on asiakkaita, joiden kanssa olen toiminut 20-30 vuotta, olen jo osa niiden ihmisten elämää.”

Sepon mukaan Suonenjoella on hyvä yrittää. Yhteistyö muiden yrittäjien kanssa on sujuvaa. Yhteistyötä teemme mm. Kelan, terveyskeskuksen, Kysin ja Vaalijalan kanssa. Toimimme myös opiskelijoiden työharjoittelupaikkana. Nytkin on nuori ja reipas fysioterapeuttiopiskelija kuuden viikon harjoittelujaksolla piristämässä meitä vanhoja mielensäpahoittajia. Ei täällä juurikaan ole niitä negatiivisia puolia. Hän toivoisi, että tätä kaupunkia tuotaisiin enemmänkin esille.

“Huhtikuun 3. päivä vuonna 1989 juotiin kahvia ja syötiin piirakoita. Nyt 3. huhtikuuta juhlittiin 30-vuotista yrittäjyyttä. Pienesti lähdettiin aikoinaan liikkeelle ja vähitellen on toimintaa kehitetty. Hyvä että Suonenjoen osuuspankki uskoi meihin silloin. Saimme pankilta 30 vuotta sitten lahjaksi kellon, joka kävelee edelleen”, naurahtaa Seppo.

 

Siivouspalvelua jo 40 vuotta

Siivousalan konkari on nähnyt senkin ajan, kun porraskäytäviä vielä pestiin miesten vanhoilla kalsareilla.

Mikroliinoja ei vielä tunnettu silloin, kun Kaija Yli-Sikkilä aloitti siivousalan yrittäjänä.

”Meillä on sentään aina ollut siivousliinat, mutta monessa paikassa porrassiivoojilla oli miesten vanhoja kalsareita liinoina”, hän kertoo nauraen.

Ammattimaisuus näkyi siinäkin, että yrityksen siivousliinat olivat värikoodattuja: eriväriset sopivat eri tarkoituksiin. Lisäksi ne pestiin 90 asteessa aina kunkin työkohteen jälkeen. Sekään ei ollut itsestään selvä käytäntö vielä vuonna 1979, kun Yli-Sikkilä perusti ensimmäisen yrityksensä, Suonenjoen Rakennussiivouksen yhdessä yhtiökumppanin kanssa. Siitä kymmenen vuoden kuluttua osapuolet lähtivät omille tahoilleen, ja Kaijan Siivouspalvelu sai alkunsa.

Siivoustyö on keventynyt

Nuori yrittäjä ei päässyt helpolla.

”Käytiin Joensuussa, ja kauempanakin, tekemässä rakennussiivouksia. Tehtiin yötä päivää työtä, Yli-Sikkilä muistelee aikaa, jolloin perheen lapsetkin olivat vielä pieniä.

Parhaimmillaan yritys siivosi myös yhdeksää myymälää, jotka sijaitsivat ympäri pitäjää. Kun liikkeet alkoivat siirtyä valtakunnallisille toimijoille ja niiden aukioloajat pitenivät, Yli-Sikkilä päätti vetäytyä kilpailusta.

”Oli vaikea tehdä päätös. Mutta kun myymälöistä luovuttiin, päästiin tekemään enemmän kotisiivouksia ja työ keveni.”

Nykyään Kaijan Siivouspalvelu Oy toimii Sisä-Savon alueella ja huolehtii monien yritystilojen siisteydestä. Myös yksityiset työllistävät. Yrityksellä on esimerkiksi lupa tehdä sosiaalihuoltopalveluja Suonenjoella ja Rautalammilla. Se tarkoittaa kotisiivouksia ja kodinhoitotöitä henkilöille, joilla on heikentynyt toimintakyky. Palvelu on asiakkaalle edullinen, sillä siitä ei tarvitse maksaa arvonlisäveron osuutta. Lisäksi siitä saa kotitalousvähennyksen.

Yrittäjä kertoo, että siivous on keventynyt myös uusien työtapojen ja -välineiden myötä. Enää ei mopata runsaan veden kera, sillä monille nykypinnoille suositellaan kostealla pyyhkimistä. Myös työvälineet ovat kevyempiä ja niissä on säätövarret. Toki siivoaminen vaatii edelleenkin hyvää fysiikkaa: muun muassa mattojen ja lattianhoitokoneen siirtelyt kysyvät voimia.

Työturvallisuuskin on toisella tasolla kuin ennen. Esimerkiksi suojakäsineitä käytetään joka työssä ja tarvittaessa otetaan käyttöön hengitys- ja silmäsuojaimet sekä turvakengät ja -kypärä. Yrityksessä on lisäksi oltava työsuojeluvaltuutettu.

”Tällä alalla ei voi jämähtää”, yrittäjä summaa kaikkia muutoksia.

Sukupolvi vaihtuu, yritys pysyy

Tällä hetkellä yrityksessä suunnitellaan sukupolvenvaihdosta. Vetovastuun tulee ottamaan yrittäjän poika Jiri Paananen.

”Olen syntynyt tälle alalle”, Paananen nauraa, sillä hän kulki yrittäjä-äidin jaloissa pikkupoikana ja hankki myöhemmin kesätienestit siivoamalla.

Paananen on suorittanut puhdistus- ja palvelualan perustutkinnon. Hän on ollut yrityksen palveluksessa viimeiset kolme vuotta vastaten työturvallisuudesta ja laitteiden kunnosta. Mies myös siivoaa siinä missä muutkin.

”Meillä on hyvät työntekijät ja maine, että tehdään työt kunnolla”, Yli-Sikkilä kehaisee.

Imuri odottaa osaajaa myös kotona.

”Emännän kanssa vuoronperään siivotaan. Kun on neljä muksua, niin sitä riittää”, Paananen tokaisee.

 

Nuorten ääni kuuluviin

Kohtaamo-tapahtumassa pohdittiin nuorten vaikuttamismahdollisuuksia ja vuoropuhelun lisäämistä päättäjien kanssa.

Mansikka Ry:n Osallistun, perehdyn, vaikutan-hankkeen tavoitteena on lisätä päättäjien ja nuorten välistä vuorovaikutusta. Hankkeeseen liittyen Mansikka Ry järjesti 11.4. Kohtaamo -tapahtuman, jonne kutsuttiin Suonenjoen kaupunginvaltuutettuja sekä Suonenjoen nuorisovaltuusto.

Paikalla oli kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Olavi Ruotsalainen, nuorisovaltuutetuista paikalla olivat Riikka Koponen, Riku Marttila, Veera Karkkonen sekä Inka Järveläinen. Paikalla olivat myös vapaa-ajan ohjaaja Niina Miilunpohja ja tapahtuman järjestäjät Kirsi Manninen ja Aapeli Rytkönen.

Tapahtumassa keskusteltiin siitä, miten nuoret saisivat äänensä kuuluviin ja miten päättäjien kanssa voisi tehdä paremmin yhteistyötä. Nuorisovaltuuston jäsenet kertoivat saaneensa vaikuttaa uuden urheiluhallin rakentamiseen ja suunnitteluun. Kuulluksi tuleminen ja vaikuttaminen on nuorille tärkeää, vaikka kaikkia toiveita ei toteutettaisikaan.

 

Päivä jolloin sai hymyillä

Kymmenen yrittäjää halusi pistää hyvän kiertämään ja teki Wenla Paanasen päivästä ikimuistoisen.

Päivä lähti käyntiin fysioterapeutin käsittelyssä. Sen jälkeen pääsi valitsemaan uutta ja mukavaa ylle vaateliikkeestä. Hiuksiin sai kiharrusta, kulmiin muotoa sekä luomiin ja huuliin väriä. Näiden lomassa maittoi lounas ja päivää juhlisti hetki, kun pääsi kohottamaan kuohuvaa juomaa. Päivän päätteeksi odotti vielä kuvaus studiossa. Näin sujui hemmottelupäivä, joka tallentui valokuvaajan ottamiin kuviin – ja Wenla Paanasen mieleen.

”Tuli olo, ettei ole yksin, vaikka siltä tuntuu. On monia, jotka välittävät”, Paananen sanoo nyt, kun päivästä on kulunut muutama viikko.

Kiitollisuus kasvoi

Hemmottelupäivä tuli 16-vuotiaalle, peruskoulun yhdeksättä luokkaa käyvälle tytölle yllätyksenä. Hänen äitinsä Taina Paananen oli ilmoittanut tyttären mukaan yrittäjien järjestämään Annetaan hyvän kiertää -tempaukseen. Siihen sai ilmoittaa joko itsensä tai läheisensä, jolla on elämässään haastavampi vaihe menossa. Äiti kertoi päivästä vasta siinä vaiheessa, kun kuuli, että tytär oli valittu mukaan.

”Oli outo olo. En ole tottunut, että saisin niin paljon huomiota”, Wenla Paananen muistaa tuolloin ajatelleensa.

Hän kuitenkin ymmärsi äidin viestin.

”Äiti halusi hemmotella mua ja näyttää, että välittää. Mulla on ollut masennusta seitsemältä luokalta lähtien. Olen nyt siitä aika hyvin parantunut”, Wenla Paananen kertoo ilmoittautumisen taustoista.

Hemmottelupäivän aamuna tunnelma oli jo korkealla.

”Aika paljon jännitti, mutta innoissani olin.”

Tapahtumat veivät mukanaan, ja Paananen kertoo, että studiokuvauksissa hän jo pystyi hyvin rentoutumaan. Myös kiitollisuus kasvoi päivän edetessä.

”Oli häkellyttävää ajatella, että niin moni oli siinä mukana ja antoi aikaansa. Kiitokset heille jokaiselle, ja äidille.”

Tapahtuma isompana kuin koskaan

Myös Kauneushoitola Onnenjyvän yrittäjä Taru Lappalainen muistelee päivää hyvillä mielin.

”Se oli tosi tunteikas päivä. Uskon, että se oli tärkeä myös tytön äidille. Hän näki, miten tytär hymyili sen päivän.”

Lappalainen järjesti tapahtuman ensimmäisen kerran jo vuonna 2014 omassa liikkeessään yhdessä Laura Korhosen kanssa. Seuraavan vuonna vetovastuun ottivat Tyylipisteen Sari Hänninen ja Päivi Pelkonen, ja mukana oli tuolloin puolenkymmentä yritystä.

Nyt järjestetty tapahtuma oli kolmas ja laajin koskaan – siihen lähti mukaan kymmenen yrittäjää.

”Täällä yrittäjät ovat ihania toisilleen. He lähtivät mukaan heti, kun kysyin. Täällä halutaan tukea toisia ja tehdä yhdessä hyvää”, Lappalainen näkee.

Yrittäjät laittoivat omille Facebook-sivuilleen yhteisen ilmoituksen. Niihin tuli yhteensä yli kolmekymmentä ”ilmiantoa” henkilöistä, joille soisi hemmottelupäivän. Lappalaisen mukaan he kaikki olisivat päivän ansainneet, mutta vain yksi oli valittava. Tällä kertaa se oli nuori.

”Toivon, että Wenla sai eväitä jatkaa elämäänsä eteenpäin ja että hän muistaisi, miten arvokas ja ihana tyttö hän on.”

Vaikka tapahtuman päätarkoitus onkin tehdä hyvää toiselle, sillä on myös myönteisiä sivuvaikutuksia.

”Tästä tulee itsellekin oikeasti hyvä mieli. Olisi kiva, jos muutkin ottaisi tästä kopin”, Lappalainen toivoo.

Annetaan hyvän kiertää -tapahtumapäivään osallistuivat seuraavat yritykset: FysioKulma Suonenjoki, Tmi Iida-Maria Pulkkinen, Kauneushoitola Onnenjyvä, Kauneushuone Pilke, Laura Paula Maria Photography, Studio Kuvakaari, Suonenjoen Tyylipiste, Ravintola Valkoapila, Kahvila Mestarinkulma ja Nenosen mansikkatila.

 

Parasta laatua

Botnia Print lupaa maailman parasta painolaatua ja tehdaspäällikkö Toni Klemola vakuuttaa seisovansa näiden sanojen takana.

Botnia Printin lehtipaino ainutlaatuinen Suomessa, sillä missään muussa painossa ei käytetä vedetöntä painotekniikkaa eli kuivaoffset-rotaatiota. Painotalosta lähtee päivittäin satoja tuhansia lehtiä ympäri Suomen ja muihinkin Pohjoismaihin.

Toni Klemola

Tehdaspäällikkö Toni Klemolan mukaan pieni organisaatio on ketterä ja ihmisillä on aikaa vastata asiakkaiden kysymyksiin ja palvella heitä. Botnia Printissä työskentelee 35 henkilöä.

“Lupaamme maailman parhaan painolaadun lisäksi parasta mahdollista palvelua. Kun Botnia Print eritytyi emoyhtiöstä kymmenen vuotta sitten, mietittiin ensin perinteisesti asiaa koneiden kautta, mutta aika nopeasti hoksattiin, että koneita voi hankkia kuka vaan, sopivien ja hyvien ihmisten löytäminen on haasteellisempaa, mutta siinä meillä on onnistuttu”, toteaa Klemola.

Ei vettä eikä kemiaa

Ympäristöarvot ohjaavat yrityksen toimintaa. Vedetön painoprosessi on perinteisiin painomenetelmiin verrattuna myös erittäin ympäristöystävällinen. Painaminen tapahtuu ilman kemikaaleja ja öljyä. Kun painojälki on ykkösluokkaista ensimmäisestä lehdestä lähtien, myös paperihävikki jää todella pieneksi.

“Painossamme käytetään alan viimeisintä teknologiaa, sen lisäksi, että se on ympäristöystävällistä, sen painojälki on laadukasta. Painossamme käytettävä paperi on pääsääntöisesti kotimaista keirrätyspaperia.”

Koska painoprosessissa ei käytetä lainkaan vettä, on painojälki perinteiseen offset-painamiseen verrattuna huomattavasti tarkempaa. Värien sävyt ovat puhtaita, kirkkaita ja tahraamattomia. BotniaPrint  painaa monipuolisesti erilaisia sanomalehtituotteita kuten aikakausilehtityyppisiä järjestöjen ja liittojen lehtiä sekä kaupallisia julkaisuja.

Myöskään painolevyjen valmistuksessa ei käytetä luonnolle haitallisia kemikaaleja. Painokone ei myöskään tarvitse öljyä toimiakseen. Ainoa kemikaaleja vaativa työosuus on painolevyjen tulostus. painolevyjä kuluu noin 200 000 kappaletta vuosittain.

Paperirullien kääreet, rullantumpit, sanomalehtimakulatuuri ja leikattavien lehtien reunaleike kuten myös käytetyt alumiiniset painopellit ja teräksiset raakelinterät käsitellään omina lajikkeina ja uusiokäytetään sataprosenttisesti.

Yritys palkittiin kansainvälisesti, kun se pääsi jäseneksi World Association of Newspapers and New Publishers WAN-IFRA laatuklubiin. Kyseessä on kansainvälisesti arvostetuin osoitus sanomalehtipainon tuotannon laadusta. Botnia Print on päässyt klubin jäseneksi nyt neljä kertaa ja jos se onnistuu viidennen kerran pääsemään mukaan,  siitä tulee pysyväisjäsen. Suomessa on 1-3 painotaloa, jotka ovat päässeet klubin jäseniksi.

 

Paino pois paastovalmennuksella

Riitta Väisänen on yrittänyt laihduttaa kerran jos toisenkin ja hän oli jo päättänyt ettei koskaan enää laihduta.

Riitta Väisänen täytti huhtikuussa 64 vuotta. Elämäntyönsä hän teki keittiömestarina Naarajärven vankilassa ja jäi sairaseläkkeelle 56-vuotiaana paino-ongelmien vuoksi. Riitalla oli painoa vielä viime syyskuun alussa 124 kiloa. Hänellä oli diabetekseen kahdet lääkkeet, sen lisäksi verenpainelääkkeet ja kolestrolilääkkeet. Lukuisista yrityksistä huolimatta painoa hän ei saanut laskemaan. Viisi vuotta sitten hän sai aivoverenvuodon ja joutui olemaan pitkään sairaalassa.

Riitta kuuli paastovalmennuksesta, jossa noudatetaan hiilihydraatitonta dieettiä ohjatusti.

“Kymmenen laihdutusyrityksen jälkeen olen saanut ensimmäistä kertaa konkreettisia tuloksia. ensimmäisen kerran myös tuntui siltä, että joku pitää minusta huolta, enkä ole yksin laihduttamiseni kanssa. Tämä on ollut uskomattoman helppoa”, kertoo Riitta.

Riitalla on tavoitteena normaalipaino. Hän lähti mukaan paastovalmennukseen 3. syyskuuta 2018 ja on laihtunut 36 kiloa. Hän ei tarvitse enää lääkkeitä.

“Minulla on uskomattoman hyvä olo. Pystyn liikkumaan, saan istuessa jalan toisen päälle ja kengännauhat kiinni”, toteaa Riitta.

Riitta Väisänen haluaa jakaa sitä hyvää mitä hän on itse kokenut. Hän on järjestänyt luennon paastovalmennuksesta Suonenjoen Futuriaan 7. toukokuuta.

 

Kiusaamisesta KIPU

Mikko Kartano ja Amin Asikainen esiintyivät Matti Lohen koululla vanhassa juhlasalissa 15. huhtikuuta 5-9 luokkalaisille.

Mikko Kartano ja Amin Asikainen kiertävät kouluissa koulukiusaamista vastustavan kampanjan merkeissä esityksellään Kiusaamisesta KIPU. Esitys kestää 45 minuuttia, jonka aikana Mikko ja Amin kertovat omia kokemuksiaan koulukiusaamisesta ja sen vaikutuksista elämään. Esitykseen kuuluu myöskin aiheeseen sopivaa musiikkia ja yleisökin pääsee mukaan.

Mikko Kartano on savolainen viihteen monitoimimies ja on muun muassa esiintynyt Pelle Positiivina televisiossa vuosina 2003-2007. Sen lisäksi hän on musisoinut ja tehnyt erilaisia esiintymisiä ympäri Suomea ja myös ulkomaillakin yhteensä yli 4000 kertaa.

Amin Asikainen on nyrkkeilyn Euroopan mestari Kirkkonummelta. Kilpailu-ura loppui vuonna 2011, mutta hän toimii edelleen nyrkkeilyn parissa valmentajana.

Kiusaamisesta KIPU-koulukiertue sai alkunsa Kittilästä, josta soitettiin että koulussa on todella tulehtunut tilanne kiusaamisen suhteen. Kittilän koululla käymisen jälkeen koulukiertue aloitettiin. Mikko ja Amin ovat pitäneet 35-40 esitystä tähän mennessä.

Syksyllä mukaan liittyy artisti Tuomas “Gary” Keskinen. Hänen intohimonsa on aina ollut musiikki. Setä oli antanut Garylle kitaran ja käskenyt purkaa kaiken pahan olonsa siihen ja sille tielle Gary on edelleenkin jäänyt.

Esiintyjiäkin kiusattu koulussa

Kaikki kolme miestä ovat kokeneet koulukiusaamista lapsuudessaan. Mikko kertoi että häntä pelotti lapsena mennä kouluun ja oli usein myöhässä tunneilta odottaessaan että kiusaajat ovat menneet ennen häntä. Myöhästelystä hän sai usein jälki-istuntoa, koska ei uskaltanut kertoa syytä myöhästelylleen. Mikko painottikin puhumisen tärkeyttä esityksessään.

Amin kertoi, että rehtori oli sanonut hänelle koulussa että Amin joutuu tätä menoa aikuisena vankilaan jos hän jatkaa samalla linjalla. Amin sanoi olleensa yläasteen alussa aidan huonolla puolella ja liikkuneensa huonoissa porukoissa. Hän kertoi olevansa jopa itse kiusaajan roolissa. Ammattikoulun alkaessa hän oli päässyt parempiin porukoihin ja alkanut puolustaa heikompia. Amin pitää tärkeänä kaikkien mukaan ottamista. Hän kertoi esimerkin koulun liikuntatunneilta, joissa mukaan täytyy ottaa kaikki, myös ne jotka eivät ole kaikista urheilullisimpia. Ketään ei saa jättää yksin.

Miehet kertoivat esimerkin pojasta, joka oli ollut kovin hiljainen, eikä häneen oikeastaan saanut mitään kontaktia. Poika oli koulukiusattu. Valitettavasti tälle pojalle ei käynyt hyvin vaan hän päätyi itsemurhaan. Poika oli ollut yksi Aminin valmennettavista. Ystävistä täytyy pitää huolta ja toisia täytyy kannustaa puhumaan.

Koulukiusaaminen on mahdollista saada loppumaan. Amin kertoi lahtelaisesta pojasta jonka äiti oli laittanut Aminille viestiä Facebookissa, että hänen poikaansa kiusataan koulussa eikä hän uskalla enää mennä kouluun. Amin oli lähtenyt käymään kiusatun pojan kanssa koulussa ja jutellut kiusaajille. Myöhemmin pojan äiti oli laittanut uudestaan viestiä ja kertonut että entiset kiusaajat olivat ottaneet pojan mukaan porukkaansa ja kiusaaminen oli loppunut.

 

Yhdistystoiminta luo yhteisöllisyyttä

Innokkaat ja tekevät ihmiset saavat paljon aikaan. Yhdistystoiminta on vireää ja vilkasta Suonenjoella.

Elsi Airaksinen on yksi aktiivisista yhdistystoimijoista. Viime syksynä hänet valittiin  Suonenjoen Karjalaseuran puheenjohtajaksi. Karjalaseura on perustettu heti sodan jälkeen vuonna 1945. Yhdistyksessä on viitisenkymmentä jäsentä. Jäsenmäärä hupenee ja nuoria uusia jäseniä toivottaisiin toimintaan mukaan.

Karjalaseura vaalii karjalaista kulttuuria ja perinteitä. “Karjalaisuus on elämää, toisen ihmisen huomioimista, tietoisuutta suvun juurista, elämäntapa, kodin ja suvun perintö, runoja, lauluja, taidetta, unelmia, uuniruokien, potatkakkaroiden ja riisryynpiiraiden tuoksua.” (www.karjalan liitto)

“Olen karjalainen sekä isän että äidin puolelta. Isä oli Raudun pitäjästä ja äiti Impilahdelta. Äitini oli tullut jo nuorena tyttönä Helsinkiin, mutta isäni oli sodassa ja tuli sieltä suoraan Savoon. Perheemme oli sijoitettu Joroisiin”, kertoo Elsi.

Elsin lapsuudessa karjalainen kulttuuri ja elämäntapa olivat arkipäivää. Naapureinakin oli karjalaisia ja kotona puhuttiin karjalan murretta. Näitä perinteitä Elsi haluaa olla säilyttämässä. Ja sitä henkeä, että “nauretaan, vaikka syän märkänis”.

Eläkkeellä ennättää

Elsi on mukana Suonenjoki-Seuran hallituksessa, joka on kotiseutyhdistys ja se on perustettu vuonna 1994 edistämään Suonenjoen kulttuuria. Tekevällä ihmisellä töitä riittää. Hän kuuluu myös kirkkovaltuustoon ja on lähetystyöjohtokunnan puheenjohtaja. Elsi toimii myös Käsityöpuoti Leivosessa. Lasten lapset menevät kuitenkin elämässä kaiken muun toiminnan edelle.

“Puodissakin meillä on sopimus, että lapset ensin, lennossa vaihdetaan työvuoroja, jos lastenlapset tarvitsevat hoitajaa”, naurahtaa Elsi.

Elsi on asunut Suonenjoella yli kolmekymmentä vuotta, hän jäi eläkkeelle muutama vuosi sitten.

“Olen asunut Nurmeksessa, Leppävirralla ja Muuruvedellä. Minulla on ollut elämässäni yhdeksän työpaikkaa kuudella eri työnantajalla. Eläkkeelle asti olin töissä Suonenjoen Poliisin lupapalvelussa osastosihteerinä ja päivääkään ei ole tarvinnut olla työttömänä”, kertoo Elsi.

 

Laineen talon kunnostaminen alkaa

Keskustassa sijaitsevassa talossa sukitetaan ensin viemärit. Samalla alan yrittäjä tekee työtään tunnetuksi.

Vappuviikolla Laineen talon kulmille kurvaa imu-pesuyhdistelmäauto ja myös erikoisvarustettu ”sukitusauto”, kun Lämpö Optimi Oy aloittaa työt. Vaajakoskelainen, vuonna 2012 perustettu perheyritys voitti tarjouskilpailun Laineen talon viemäriverkoston kunnostamisesta.

Yrityksen väki on jo luonnollisesti käynyt tutustumassa kohteeseen.

”Talossa on kaksi erillistä pohjarunkoa. Toinen on niin tukkoinen, että oli paremminkin ihme, kun pääsin kuvaamaan sitä erikoiskameralla. Mutta pahempia romahtamisia siellä ei näyttäisi olevan”, vastaava työnjohtaja Toni Pajala kertoo puhelimitse.

Talon 1940-luvulta peräisin olevat betoniset runkoviemärit ja myöhemmin valmistuneet valurautaputket ovat Pajalan mukaan tulleet tiensä päähän.

”Viemärit ovat menneet jo jatkoajalle. Niiden käyttöikä on yleensä 40–50 vuotta.”

Hatarakin putki voidaan korjata

Työ alkaa viemäriverkoston puhdistamisella. Se karstataan liasta ja pestään painehuuhtelun avulla. Sen jälkeen putket kuvataan.

”Siinä yhteydessä paljastuu, onko jossain halkeamia ja reikiä. Hauraan ja hatarankin putken sukitus onnistuu, mutta se on aina työläämpää ja kalliimpaa”, Pajala sanoo ja kehottaa yleensäkin ennakoimaan putkiremontteja.

Puhdistamisen jälkeen yrityksellä on tapana tehdä seuraavan vaiheen, eli sukittamisen, valmistelutyöt sitä varten rakennetussa autossa.

”Ei tehdä talosta työmaata. Meidän takia ei muutenkaan tarvitse lähteä evakkoon. Tuodaan esimerkiksi kemiallinen vessa paikan päälle. Alipaineistamme myös viemärit, jolloin mitään hajuhaittoja ei tule”, ammattilainen lupaa remonttia suunnitteleville.

Sukituksessa viemäriverkostoon syötetään epoksilla kyllästettyä huopasukkaa, joka kovettuu vanhan putken sisäpinnalle.

”Siihen tulee käytännössä uusi muoviputki.”

Kun kaikki viemäriputket haaravahvistuksineen on käyty sukittamalla läpi, putkisto vielä dokumentoidaan kuvaamalla.

Vappuna sukitustietoa tarjolla

Toni Pajala haluaa tehdä työtään tunnetuksi ja kehottaakin kiinnostuneita pistäytymään juttusilla vappupäivänä kello 10–12 Laineen talolla. Hän lupaa pitää tuon ajan myös grillin kuumana ja tarjoaa makkarat. Samalla pääsee kurkkaamaan talon sisälle.  Hän toivottaa tervetulleeksi erityisesti hieman vanhempien kiinteistöjen omistajat.

”Kaikki, joilla on taloissaan alle 80-luvun viemäriputket, olivatpa ne betonia, valurautaa tai muovia. Voi olla jo suuri tarve uudistaa niitä”, Pajala herättelee kiinteistön omistajia.

Kun Laineen talon viemäriremontti on valmis, voidaan käyttämättömänä olleeseen taloon kytkeä vedet päälle. Sitten on muiden kunnostustöiden aika. Niistä sekä talon käyttötarkoituksesta kiinteistön ostanut yrittäjä kertoo myöhemmin, kunhan suunnitelmat ensin varmistuvat.

 

Tyyliä ja tunnetta

Marraskuussa liikkeen avannut Iida-Maria Pulkkinen on elementissään muotoillessaan hiuksia.

Hair by Iidan sosiaalisen median tileillä, Facebookissa ja Instagramissa, voi katsella nuoren taitajan työnäytteitä ja seurata samalla hiustrendejä.

”Ihmiset tykkää seurata sosiaalista mediaa. Pyrin laittamaan sinne viikoittain kivoja tärppejä, miten laittaa hiuksia tai millaisia uusia tuotteita on tarjolla”, marraskuussa Iisvedentien varrella parturi-kampaamon avannut Iida-Maria Pulkkinen sanoo.

Hän kokee sosiaalisen median kanavat hyväksi tavaksi tavoittaa ihmisiä, mutta on niitä muitakin.

”Tämä on sen verran pieni paikka, että puskaradio on hirmu hyvä.”

Toimivan puskaradionkaan takia nuori yrittäjä ei harkinnut liikkeen avaamista isompaan kaupunkiin, vaikka sitä on häneltä kyselty.

”Miksi avata liikettä muualle? Esimerkiksi Kuopiossa ei pysty erottumaan niin hyvin. Siellä on vaikeampi saada näkyvyyttä.”

Onnistunut leikkaus-värjäyskombo palkitsee

Suonenjoella näkyvyyttä on tullut ja liikkeen ovi on käynyt tiuhaan. Vauhtiin pääsyä on helpottanut se, että Pulkkinen hankki vakioasiakkaita jo parturi-kampaajaksi opiskellessaan. Hänellä oli tuolloin Sari Elorannan kampaamotiloissa 4H-yritys vuokratuolilla. Valmistuttuaan Pulkkinen perusti toiminimen ja jatkoi samoissa, tutuksi käyneissä tiloissa vuokratuoliyrittäjänä.

”Molemmat vanhemmat ovat yrittäjiä. Sieltä tulee yrittäjähenkisyys”, Pulkkinen miettii.

Oma parturi-kampaamo oli kuitenkin se, mihin yrittäjä tähtäsi.

”Olen aina unelmoinut omasta liikkeestä. Tiedän oman tyylini ja sen, mitä haluan.”

Kädentaitaja nauttii, kun saa leikata ja värjätä hiuksia.

”Leikkaus-värjäyskombo on se juttu: hyvä leikkaus, jota väri korostaa. Kun siinä onnistuu, se palkitsee.”

Monisävyvärjäys on tätä päivää

Pulkkinen suosii monisävyvärjäystä, jolloin hiuksiin tulee useampaa väriä, esimerkiksi tyveen tummaa ja lisäksi vaaleampia raitoja.

”Se on tätä päivää. Nyt haetaan luonnollisuutta”, Pulkkinen toteaa ja mainitsee harmaan buumin väistyneen lämpimien sävyjen ja rennon tyylin tieltä.

Leikkausten ja värjäysten lisäksi Pulkkinen tekee mielellään myös kampauksia ja muotoilee partoja.

Vaikka kädentaitaja haluaa tehdä hyvää jälkeä ja nähdä onnistuvansa, tärkeää on myös asiakkaan saama kokemus. Se syntyy muustakin kuin tyylikkäästä leikkauksesta tai upeasta väristä.

”Sekin vaikuttaa kokonaisuuteen, miten kohtaat ihmisen”, Pulkkinen tietää.