Kategoria: Biohurahtanut

Levollisesti räntää räpsyttelee joulukuun alkupäivinä. Tämmöisenä harmaana päivänä on hyvä naputella hartaita säveliä tietokoneella sotkuisessa yläkerran huoneessa, jota työhuoneeksi nykyään kutsutaan. Joulukin on tulossa, mutta joulupukki ei. Siis se Korvatunturin ukko kaartaa kuulemma ohi. Lapset ovat päättäneet väsätä oman joulushownsa: ”Joulupukki ja sen nuori poro”. Odotan innolla. Meille riittää, että pukki pudottaa kuistille vain lahjat.

Konsultoidessani joululahja-asioista Korvatunturin konsernijohtajan eli joulupukin kanssa kuulin muuten kummia. Se on kovaa hommaa johtaminen tuolla Korvatunturillakin nykyään. Hyvät neuvot olisivat tarpeen joulupukille, joka häärii johtotehtävissä jo reilusti yli eläkeiän. Ei ole helppo saada nykyään yrityksille jatkajia, -ja eipä se pukki henno asemaansa harjaantumattomille luovuttaakaan. Jonkinlaista järeämpää uudistamista Korvatunturin toiminta-ajatus kuitenkin kaipaa, sillä tonttupajan tontut ovat kuulemma ryhtyneet lakkoon. Hiippalakit protestoivat, koska eivät enää keksi, mitä valmistaisivat ihmisille lahjoiksi, sillä kaikilla on jo kaikkea. Ei auta palvelumuotoilu, ei tuottavuusohjelmat, ei innovaatiotyöpajat, eikä uudentyyppinen erityismotivoiva johtamisjärjestelmä. Siellä se sakki istuu punaiset lakit silmillä murehtimassa maailman yltäkylläisyyttä. Pakkausosasto on keskittynyt paukuttamaan kuplamuovia. Pian on se aika käsillä, että pitää rekrytoida uudet tontut kaukaa itäisiltä mailta urakkapalkalla pakettia tuottamaan. Ei ole omasta väestä mihinkään.

Pukin johtoryhmä on koettanut lanseerata positiivista työpsykologiaa. On pidetty saunailtoja ja seminaareja. Pitkin vuotta on lennätetty tonttuja benchmarking-reissuilla ympäri maailmaa katsomassa ja oppimassa kulutusjuhlan viimeisimpiä kotkotuksia. Niin vain on tonttukolonna saapunut päämajalle aina parta maata viistäen; ei mitään uusia ideoita tälläkään reissulla. Jonniijoutavia härpäkkeitä työntävät tehtaat tuutit punaisina.

Pelastaakseen instituutionsa pukin on ollut pakko keksiä jotain. Pukki kyllä tietää, mitä ihmispoloiset tarvitsevat. Pukki tietää, että kaikkien ihmisten elämään mahtuisi vielä vähän lisää ONNEA ja AIKAA. Sen pakettiin pyöräyttäminen ei ole vain ihan helppo juttu. Sitä varten pukin on turvauduttava nykyaikaisen verkosto- ja jakamistalouden oppeihin. Ei auta muu, kuin hyväksyä ihmisvoimat avuksi ja on verkostoiduttava asiakkaittensa kanssa. Näin ollen, Korvatunturilta on laitettu lahjahaaste liikkeelle. Se menee näin:

Ottakaapa ihmiset jokainen pieneksi joulutehtäväksi tuottaa rahtunen onnea hänelle, joka ilahtuisi sinulta saamastaan huomiosta ja kohtaamisesta. Se voi olla naapurin mummo, koira, oma perhe, kauan aikaa sitten unohdettu ystävä. Epäilen, ettei onni seuraa sinua, jos pää punaisena ryntäät viidettä kertaa jouluostoksille. Säästä aikaa, ja anna sitä toiselle, sitä tarvitsevalle.

Lämmintä joulumieltä!

 

Bioretriittini on ylittänyt puolivälin. Aika monta kertaa olen nähnyt edessäni kohoilevia kulmakarvoja ja otsaryppyjä, kun olen kertonut opiskelevani biotaloutta. Mitä kummaa se on? Syyskuusta joulukuun loppuun pänttään resurssiviisauksia ja uppoudun bioihmeitten maailmaan täysipäiväisesti (melkein). Voinen tunnustaa teille, että olen löytänyt itsestäni salamaailmanparantajan. Tai ehkä se ominaisuus ei ole ollut ihan piilossakaan, mutta tällä matkalla maailmanparantaja minussa on väkisinkin vain vahvistunut.

Biotalous tulee kyynikoiden yskähtelystä huolimatta. Se ei ole viherhörhöilyä, eikä pipertelyä. Ei sen vähempää kuin ”talouden uusi suunta” ja ilmastonmuutoksen ratkaisija. Mantra kuuluu; ”hiilitaloudesta biotalouteen”. Hiili- ja öljytaloudesta pois hyppääminen vaatii uutta tapaa ajatella. Aika monta perinteistä tavaraa, kuten esimerkiksi ilmapallo tai hammasharja, täytyy korvata ympäristölle kestävämmillä materiaaleilla. Sellaisilla, jotka eivät jää ongelmajätteenä maapallolle pyörimään. Fossiiliset polttoaineet korvataan uusiutuvilla ratkaisuilla. Kaikessa mitä teemme ja kulutamme, otetaan jatkossa huomioon ympäristövaikutus. On pakko, koska entiseen tapaan ei ole mahdollista matkaa jatkaa. Tarvitaan uusia keksintöjä, elinkeinoja, kehitystä. Luonnonvarat ovat rajallisia. Siksi niistä täytyy pyrkiä ottamaan kaikki hyöty irti ja pistää materiaalit kiertoon aina kuin mahdollista. Voi siis sanoa, että tämä koulutus on ollut jonkinlainen ”bioherätys”.

Vanha kansa tietää, että puusta voi tehdä mitä vaan. Puusta on hyvä sahata lautaa, lämmittää taloja, vuoleksia puulusikoita, keitellä tervaa ja tikkuviinaa lääkkeeksi ja tehdä paperia. Kun puuta nakerrellaan vielä pienempiin osiin; nanoselluloosan osasiin, siitä alkaa syntyä myös aineyhdisteitä kemikaali-, lääke-, elintarvike- ja tekstiiliteollisuuteen. Tälläkin hetkellä popsimme mm. jogurttia syödessämme ”puolet petäjäistä”. Me katajainen kansa olemme kyllä aika edistyksellisiä näissä puuasioissa. Ja vielä pidemmälle pystymme menemään.

Vaikka biotaloudessa puhutaan paljolti puusta, on biotalous vielä valtavan paljon laajempi aihealue kuin pelkkää sellunkeittoa tai sen sivuvirtoja. Siihen kuuluu kaikki luonnon antimet; kasvit, eläimet, levät, vesi, energia ja elämykset. Biotalous muuttaa maatalouden roolia ja merkitystä, kun esimerkiksi pelloilla ryhdytään tuottamaan muutakin kuin elintarviketeollisuuden raaka-aineita.

Uusiin asioihin liittyy aina epävarmuutta, epäilyä ja epäonnistumisia. Esimerkiksi Kanadassa ongelmaksi koituivat rotat ja oravat, joiden mielestä puupohjaisia komponentteja sisältävät autot ovat liian hyvän makuisia. Muovi- ja metalliosien korvaaminen ei ole ihan helppo juttu.

Vastoinkäymisistä huolimatta kannattaa yrittää. Suuret linjat ja koneistot puskevat alalle myötätuulta, mm. Euroopan unioni tukee enenevässä määrin biotalouden kehitystä ja siitä povataan erityisesti maaseutu- ja rannikkoalueilla kukoistavia menestystarinoita. Ja miksipä niin ei olisi: biotalouden resurssilähteet ovat maaseudulla.

Kun ajatuksen vie vielä vähän pidemmälle, on ihminenkin osa biotaloutta. Ihminen on valmistettu uusiutuvista materiaaleista (ja myös aika helppo kierrättää). Meidän tuotoksiamme voisi ja pitäisi jalostaa enemmän hyödyksi. Ja nyt en tarkoita ainoastaan peräpäästä tulevaa tuotosta, vaan myös yläpään hengentuotoksia. Ihmisen resursseja viisaasti jalostamalla voivat ihmiset ja yhteisöt tuottaa paljon hyvää ympärilleen, -tai sitten pilata ilman, veden ja ilmapiirin.