Fysioterapeuttina kolme vuosikymmentä

Seppo Huovinen perusti Suonenjoen Fysioterapia Ky:n Vaimonsa Leenan kanssa 30 vuotta sitten.

Seppo Huovinen on syntynyt 14. huhtikuuta 1959 Kiuruvedellä, jonne Sepon isä veljensä kanssa raivasi asutustilan sodan jälkeen, kun he tulivat sinne siirtolaisina Karjalasta. Isä, Mikko Huovinen, oli kotoisin Suistamolta ja äiti, Olga, oli kotoisin Salmista. Sepon vanhemmat elivät yli 90-vuotiaiksi.

“Synnyin iltatähtenä 14. huhtikuuta vuonna 1959, joten sain aika paljon huomiota lapsena. Minulla on kaksi vanhempaa veljeä, joista Jorma asuu Suonenjoella ja Esko Karttulassa”, kertoo Seppo.

Kiuruveden ajoista Sepolla ei ole juuri muistoja, sillä perhe muutti Rautalammille 1960-luvun alkupuolella. He asuivat ensin Kerkonkoskella, sitten Oikarilan keltaisessa talossa ja Tyyrinmäellä.

“Isä oli Oikarilan tilanhoitajana ja äiti karjanhoitajana ja asuimme Vanhainkodin luona olevassa keltaisessa talossa. Myöhemmin isä oli töissä tielaitoksella ja äiti Törmälässä”, muistelee Seppo.

Siihen aikaan riitti samanikäisiä leikkikavereita.

“Kaikenlaistahan sitä touhuttiin, rakennettiin majoja ja talvella hyppyrimäkiä. Hyötyläiset asuivat Oikarilan pesulan päädyssä, Mirjan kanssa leikittiin. Kerran meinattiin polttaa yksi varasto, silloin piti vähän aika piileskellä”, naurahtaa Seppo.

Huoviset muttivat sitten Tyyrinmäelle asumaan ja  koulunkäynnin Seppo aloitti Tyyrinmäen kansakoulussa vuonna 1966, jossa hän kävi ensimmäiset kaksi vuotta, kunnes koulu lakkautettiin ja jatuli siirtyminen Suonenjoen keskustan kansakouluun.7

“Tyyrinmäen kylältä löytyi uusia kavereita. Rossin Markun ja Paanasen Eskon kanssa ajeltiin pyörillä ja kokoonnuttiin kaveriporukalla Koskelossa.”

Vilkas ja iloinen karjalaispoika

“Lapsuudesta on hyvät muistot, koti oli hyvä ja lämmin, vaikka pienistä oloista olen lähtöisin. Äitini oli hyvin positiivinen ihminen, ei murehtinut asioita turhaan. Karjalaista perinnettä haluan vaalia ja kuulun sukuseuraan. Jos isännänviiri nostetaan salkoon, se on karjalan väreissä mustapunainen.”

Seppo kävi keskikoulun Suonenjoella, mutta lukeminen ei ollut hänelle siinä iässä ihan ykkösharrastus. Niinpä hän päätti lähteä 17-vuotiaana kavereiden kanssa vapaaehtoisena armeijaan. Armeijan hän kävi lyhyen kaavan mukaan sissikomppaniassa Vekarajärvellä. Armeijan jälkeen Seppo oli kesätöissä Sivosen sahalla.

Sisar hento Huovinen

Seppo pääsi opiskelemaan Mikkelin sairaanhoito-oppilaitokseen apuhoitajaksi. Koulutus kesti silloin puolitoista vuotta.

“Olin ainut poika 45 tytön joukossa, joten olin siellä vähän maskottina. Valmistuttuani jouluna 1979, sain työpaikan Suonenjoen terveyskeskuksesta miespuolisena hoitajana, olin sisar hento Huovinen.”

Sitä ennen Seppo ehti olla kesälomansijaisena Suonenjoen vanhassa puusairaalassa.

“Vaikka olin opiskelija, valvoin yksin yön hyvinkin huonokuntoisten potilaiden kanssa. Sattui hirveä ukonilma kerran ja juoksin ympäri sairaalaa ettei ullakolla syty tulipaloa, kun kipinöitä löi.

Uusi terveyskeskus oli vasta valmistunut ja Seppo työskenteli vuodeosastolla sekä poliklinikalla ja SPR:n ambulanssipäivystäjänä.

“Muistaakseni siellä oli 44 paikkaa ja kesällä se oli vain puolillaan. Oli hyvin aikaa jutellakin potilaiden kanssa, ei ollut kiirettä. Osastolla ja polilla oli hirmuisen hyvä henki, sieltä jäi hyvät muistot ja opin paljon perussairaanhoidosta.”

Vauhdikkaat vuodet

“Vuonna 1980 tavattiin Reinikaisen Leenan kanssa perinteisesti Mansikkakarnevaaleissa. Yhteen muutettiin vuonna 1983 ja kylmäharjoittelua jatkettiin kuusi vuotta ja sitten ajateltiin virallistaa suhteemme, kun oli jo oma asuntokin.”

Seppo oli valmistunut fysioterapeutiksi Kuopiosta vuonna 1983 ja hän oli  työskennellyt kuusi vuotta jumpparina Juhlatalon Fysikaalisessa hoitolassa.

Könösen Kalevi omisti yrityksen ja hän koulutti minua paljon, siitä olen hirmu hyvilläni ja uskallettiin laittaa oma yritys, kun kokemusta oli kertynyt.”

Vuonna 1989 Seppo ja Leena myivät rivitalon pätkän ja rakensivat omakotitalon Valkeisenmäelle, pitivät rakennustouhujen välissä häät ja perustivat Suonenjoen Fysioterapia Ky:n Iisveden tien varrelle.

Vuonna 1990 syntyi ensimmäinen lapsi, Daniela, joka on nyt 29-vuotias lentoemäntä ja asuu Vantaalla. Aleksi syntyi vuotta myöhemmin ja hän on Valion pääkonttorilla Espoossa. Antton syntyi vuonna 1993 ja hän on paloturvallisuusasiantuntijana Helsingissä. Nykyisin perheeseen kuuluu lisäksi Saku-mopsi.

Perhe muutti Kaatron rannalle omakotitaloon vuonna 1999. Koulut ja harrastukset olivat lähellä lapsiperheelle.

“Pelasin futista, lapset olivat kentällä mukana, harrastuksiin ei tarvinnut kuljetella, kaikki oli lähellä. Lapsistani olen ylpeä, olen onnellinen siitä, että heillä kaikilla on asiat mallillaan ja meillä on läheiset välit kaikkien kanssa.”

Leenalle nostan hattua, hän pyöritti kodin arjen, kun lapset olivat pieniä. Vaipanvaihtoa oli niin paljon, että ne vuodet menivät yhdessä sumussa. Minä tein pitkää päivää töissä ja pelasin vielä SuPan edustusjoukkueessa. Kesät meni jalkapallon parissa ja talvella pelasin lentopalloa Vasamassa. Mukavuudenhaluisena halusin sisälle pelaamaan, ei tarvinnut palella pakkasessa ja kolata lunta kaukalosta.

Fysioterapiaa ja kuntosalipalveluja

Suonenjoen Fysioterapia Ky muutti nykyiselle paikalleen Asemakadulle vuonna 1997 entiseen Savon Sanomien toimistoon.

“60 vuotta tuli täyteen ja ajattelin, että pitäisiköhän rukkasia jo tiputella, mutta aika menee niin nopeasti, eikä ole vielä mitään vaivoja eikä perussairauksia ja tykkään työstäni, joten ainakin viralliseen eläkeikään asti aion jatkaa, mutta mennään vuosi kerrallaan.”

Yritys tarjoaa monipuolisia fysioterapia- ja hierontapalveluja ja käytössä on kuntosali ryhmille ja asiakkaille omatoimiharjoitteluun. Seppo tekee myös paljon kotikäyntejä Suonenjoen ja Rautalammin hoitokoteihin.

“Pisin yhtäjaksoinen hoitosuhde on jatkunut jo 35 vuotta ja paljon on asiakkaita, joiden kanssa olen toiminut 20-30 vuotta, olen jo osa niiden ihmisten elämää.”

Sepon mukaan Suonenjoella on hyvä yrittää. Yhteistyö muiden yrittäjien kanssa on sujuvaa. Yhteistyötä teemme mm. Kelan, terveyskeskuksen, Kysin ja Vaalijalan kanssa. Toimimme myös opiskelijoiden työharjoittelupaikkana. Nytkin on nuori ja reipas fysioterapeuttiopiskelija kuuden viikon harjoittelujaksolla piristämässä meitä vanhoja mielensäpahoittajia. Ei täällä juurikaan ole niitä negatiivisia puolia. Hän toivoisi, että tätä kaupunkia tuotaisiin enemmänkin esille.

“Huhtikuun 3. päivä vuonna 1989 juotiin kahvia ja syötiin piirakoita. Nyt 3. huhtikuuta juhlittiin 30-vuotista yrittäjyyttä. Pienesti lähdettiin aikoinaan liikkeelle ja vähitellen on toimintaa kehitetty. Hyvä että Suonenjoen osuuspankki uskoi meihin silloin. Saimme pankilta 30 vuotta sitten lahjaksi kellon, joka kävelee edelleen”, naurahtaa Seppo.

 

Siivouspalvelua jo 40 vuotta

Siivousalan konkari on nähnyt senkin ajan, kun porraskäytäviä vielä pestiin miesten vanhoilla kalsareilla.

Mikroliinoja ei vielä tunnettu silloin, kun Kaija Yli-Sikkilä aloitti siivousalan yrittäjänä.

”Meillä on sentään aina ollut siivousliinat, mutta monessa paikassa porrassiivoojilla oli miesten vanhoja kalsareita liinoina”, hän kertoo nauraen.

Ammattimaisuus näkyi siinäkin, että yrityksen siivousliinat olivat värikoodattuja: eriväriset sopivat eri tarkoituksiin. Lisäksi ne pestiin 90 asteessa aina kunkin työkohteen jälkeen. Sekään ei ollut itsestään selvä käytäntö vielä vuonna 1979, kun Yli-Sikkilä perusti ensimmäisen yrityksensä, Suonenjoen Rakennussiivouksen yhdessä yhtiökumppanin kanssa. Siitä kymmenen vuoden kuluttua osapuolet lähtivät omille tahoilleen, ja Kaijan Siivouspalvelu sai alkunsa.

Siivoustyö on keventynyt

Nuori yrittäjä ei päässyt helpolla.

”Käytiin Joensuussa, ja kauempanakin, tekemässä rakennussiivouksia. Tehtiin yötä päivää työtä, Yli-Sikkilä muistelee aikaa, jolloin perheen lapsetkin olivat vielä pieniä.

Parhaimmillaan yritys siivosi myös yhdeksää myymälää, jotka sijaitsivat ympäri pitäjää. Kun liikkeet alkoivat siirtyä valtakunnallisille toimijoille ja niiden aukioloajat pitenivät, Yli-Sikkilä päätti vetäytyä kilpailusta.

”Oli vaikea tehdä päätös. Mutta kun myymälöistä luovuttiin, päästiin tekemään enemmän kotisiivouksia ja työ keveni.”

Nykyään Kaijan Siivouspalvelu Oy toimii Sisä-Savon alueella ja huolehtii monien yritystilojen siisteydestä. Myös yksityiset työllistävät. Yrityksellä on esimerkiksi lupa tehdä sosiaalihuoltopalveluja Suonenjoella ja Rautalammilla. Se tarkoittaa kotisiivouksia ja kodinhoitotöitä henkilöille, joilla on heikentynyt toimintakyky. Palvelu on asiakkaalle edullinen, sillä siitä ei tarvitse maksaa arvonlisäveron osuutta. Lisäksi siitä saa kotitalousvähennyksen.

Yrittäjä kertoo, että siivous on keventynyt myös uusien työtapojen ja -välineiden myötä. Enää ei mopata runsaan veden kera, sillä monille nykypinnoille suositellaan kostealla pyyhkimistä. Myös työvälineet ovat kevyempiä ja niissä on säätövarret. Toki siivoaminen vaatii edelleenkin hyvää fysiikkaa: muun muassa mattojen ja lattianhoitokoneen siirtelyt kysyvät voimia.

Työturvallisuuskin on toisella tasolla kuin ennen. Esimerkiksi suojakäsineitä käytetään joka työssä ja tarvittaessa otetaan käyttöön hengitys- ja silmäsuojaimet sekä turvakengät ja -kypärä. Yrityksessä on lisäksi oltava työsuojeluvaltuutettu.

”Tällä alalla ei voi jämähtää”, yrittäjä summaa kaikkia muutoksia.

Sukupolvi vaihtuu, yritys pysyy

Tällä hetkellä yrityksessä suunnitellaan sukupolvenvaihdosta. Vetovastuun tulee ottamaan yrittäjän poika Jiri Paananen.

”Olen syntynyt tälle alalle”, Paananen nauraa, sillä hän kulki yrittäjä-äidin jaloissa pikkupoikana ja hankki myöhemmin kesätienestit siivoamalla.

Paananen on suorittanut puhdistus- ja palvelualan perustutkinnon. Hän on ollut yrityksen palveluksessa viimeiset kolme vuotta vastaten työturvallisuudesta ja laitteiden kunnosta. Mies myös siivoaa siinä missä muutkin.

”Meillä on hyvät työntekijät ja maine, että tehdään työt kunnolla”, Yli-Sikkilä kehaisee.

Imuri odottaa osaajaa myös kotona.

”Emännän kanssa vuoronperään siivotaan. Kun on neljä muksua, niin sitä riittää”, Paananen tokaisee.

 

Nuorten ääni kuuluviin

Kohtaamo-tapahtumassa pohdittiin nuorten vaikuttamismahdollisuuksia ja vuoropuhelun lisäämistä päättäjien kanssa.

Mansikka Ry:n Osallistun, perehdyn, vaikutan-hankkeen tavoitteena on lisätä päättäjien ja nuorten välistä vuorovaikutusta. Hankkeeseen liittyen Mansikka Ry järjesti 11.4. Kohtaamo -tapahtuman, jonne kutsuttiin Suonenjoen kaupunginvaltuutettuja sekä Suonenjoen nuorisovaltuusto.

Paikalla oli kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Olavi Ruotsalainen, nuorisovaltuutetuista paikalla olivat Riikka Koponen, Riku Marttila, Veera Karkkonen sekä Inka Järveläinen. Paikalla olivat myös vapaa-ajan ohjaaja Niina Miilunpohja ja tapahtuman järjestäjät Kirsi Manninen ja Aapeli Rytkönen.

Tapahtumassa keskusteltiin siitä, miten nuoret saisivat äänensä kuuluviin ja miten päättäjien kanssa voisi tehdä paremmin yhteistyötä. Nuorisovaltuuston jäsenet kertoivat saaneensa vaikuttaa uuden urheiluhallin rakentamiseen ja suunnitteluun. Kuulluksi tuleminen ja vaikuttaminen on nuorille tärkeää, vaikka kaikkia toiveita ei toteutettaisikaan.

 

Aste esiintyy Kesän avausbileissä

Suonenjoen nuorisovaltuusto järjestää koko perheelle suunnatun tapahtuman, Kesän avausbileet, lauantaina 25. toukokuuta Lintharjun koulun parkkipaikalla.

Kesän avausbileiden päiväohjelma on suunnattu erityisesti nuoremmille, kun SuperPark tuo muun muassa ilmatäytteisen ninjaradan, vauhdikkaat polkuautot, scootit, digitaaliset taitopelit ja kädentaitoa haastavat tarkkuuspelit koulun parkkipaikalle. Päivän aktiviteetit alkavat klo 13 ja päättyvät klo 16. Kaikki tämä on ilmaista jokaiselle.

Päivä huipentuu illalla klo 18 alkavaan Asteen keikkaan. Keikka pidetään Lintharjun koulun liikuntasalissa. Pääsylipun hinta on 10 euroa ja lippuja voi ostaa ennakkoon 6. toukokuuta alkaen uimahallin kahviosta ja Poppanallen myymälästä. Mikäli lippuja jää ylimääräisiä, loput myydään ovelta 25.5. klo 17 alkaen. Aste valikoitui artistiksi laajan kuuntelijakuntansa ansiosta. Asteen musiikkia kuuntelevat niin lapset ja nuoret kuin aikuisetkin.

Aste

Nuorisovaltuusto lähti toteuttamaan tapahtumaa ajatuksena tarjota kaikille mukava yhteinen päivä ja myös tuoda nuorisovaltuustoa esiin. Tapahtuma on ensimmäinen, jonka tämä nuorisovaltuuston järjestää. Mukana ovat kaikki jäsenet Riikka Koponen, Riku Marttila, Eemeli Snellman, Veera Karkkonen, Vilma Raatikainen, Mira Laitinen ja Inka Järveläinen sekä vapaa-ajan ohjaaja Niina Miilunpohja. Nuoret ovat järjestäneet tapahtumaa itsenäisesti Niinan avustuksella.

“Arvostan jatkossa enemmän tapahtumia joissa käyn, kun on itse nähnyt mitä järjestäminen vaatii”, toteaa Riku Marttila.

“Jatkossa mekin osataan järjestää tapahtumia paremmin ja itsenäisemmin, kun tiedetään mitä täytyy tehdä”, kertoo Eemeli Snellman.

Tapahtuman järjestämisen taustalla on paljon asioita, joita ei tule ajatelleeksi. Täytyy huolehtia lupa-asiat ja kysyä tarjouksia artisteilta. Artisteille täytyy järjestää taukotilat ja majoitus. Rahoitus pitää miettiä kuntoon ja paljon muuta tehtävää. Tapahtumalle on saatu rahoitus Mansikka Ry:ltä ja paikallisia yrityksiä on saatu mukaan tukemaan tapahtumaa. Tapahtuman taustalla on myös Suonenjoen nuorisokulttuuritoimi.

Paikalle toivotaan mahdollisimman paljon ihmisiä ja iloista mieltä. Koulun parkkipaikat ovat tapahtuman ajan käytössä, joten järjestäjät toivovat paikalle tultavan pyörällä tai kävellen. Autoja mahtuu kuitenkin parkkiin urheilukentälle. Nuoret ovat kutsuneet auringon vierailemaan tapahtumaan. Toivottavasti siis aurinkokin näyttäytyisi ja sää suosisi.

 

Punkkikausi on alkanut

Punkit ovat koirien ja omistajien riesana keväästä syksyyn. Näin suojaat koirasi punkeilta.

Parhaiten ennaltaehkäiset koirasi punkeilta ja niiden kuljettamilta taudeilta apteekin punkkikarkoitteella tai käymällä koirasi turkin läpi huolellisesti päivittäin.

Punkit heräävät horroksesta lämpötilan noustessa 4-5 plusasteeseen. Punkkeja esiintyy useimmiten huhtikuusta marraskuuhun, mutta jos talvi on lämmin, punkkeja voi esiintyä läpi vuoden. Punkit eivät siis ole ainoastaan kesän vaiva.

Punkit levittävät tauteja, joista yleisimpiä ovat borrelioosi, anaplasmoosi ja ehrlichia. Tartunnan saanutta koiraa hoidetaan yleensä antibiooteilla. Punkit olisi hyvä poistaa ihosta mahdollisimman pian tarttumisesta, koska ne ehtivät levittää sairauksia ollessaan vain 24 tuntia kiinnittyneenä. Punkkien levittämien sairauksien oireita ovat muun muassa kuume, ruokahaluttomuus, vatsa- ja suolistovaivat, velttous, väsymys sekä ontuminen. Jos koirallasi ilmenee kyseisiä oireita punkin pureman jälkeen, ota yhteyttä eläinlääkäriin.

Punkkien ennaltaehkäisyyn ja torjumiseen on saatavana monia erilaisia valmisteita kuten spot-on- eli paikallisvaleluliuoksia, punkkitabletteja ja punkkipantoja. Punkkikarkotteita myydään eläinklinikalla ja apteekissa. Monet punkkikarkotteet auttavat torjumaan myös muita hyönteisiä, kuten hyttysiä ja kirppuja. Borrelioosia vastaan on olemassa myös rokote sekä tartuntaa ehkäisevä tabletti.

Oli käytössäsi mikä tahansa punkkikarkote, tarkasta aina koiran turkki myös käsin ja poista mahdolliset punkit. Tämä on erityisen tärkeää pitkäkarvaisilla koirilla, joiden turkkiin punkki voi piiloutua. Muista tehdä punkkitarkistus varsinkin, jos olette liikkuneet koiran kanssa punkkien suosimilla alueilla. Kiinnittynyt punkki kannattaa poistaa punkkipihtien, punkkilasson, punkkisorkkaraudan tai pinsettien avulla. Varmista, että saat koko punkin irti kerralla.

 

Päivä jolloin sai hymyillä

Kymmenen yrittäjää halusi pistää hyvän kiertämään ja teki Wenla Paanasen päivästä ikimuistoisen.

Päivä lähti käyntiin fysioterapeutin käsittelyssä. Sen jälkeen pääsi valitsemaan uutta ja mukavaa ylle vaateliikkeestä. Hiuksiin sai kiharrusta, kulmiin muotoa sekä luomiin ja huuliin väriä. Näiden lomassa maittoi lounas ja päivää juhlisti hetki, kun pääsi kohottamaan kuohuvaa juomaa. Päivän päätteeksi odotti vielä kuvaus studiossa. Näin sujui hemmottelupäivä, joka tallentui valokuvaajan ottamiin kuviin – ja Wenla Paanasen mieleen.

”Tuli olo, ettei ole yksin, vaikka siltä tuntuu. On monia, jotka välittävät”, Paananen sanoo nyt, kun päivästä on kulunut muutama viikko.

Kiitollisuus kasvoi

Hemmottelupäivä tuli 16-vuotiaalle, peruskoulun yhdeksättä luokkaa käyvälle tytölle yllätyksenä. Hänen äitinsä Taina Paananen oli ilmoittanut tyttären mukaan yrittäjien järjestämään Annetaan hyvän kiertää -tempaukseen. Siihen sai ilmoittaa joko itsensä tai läheisensä, jolla on elämässään haastavampi vaihe menossa. Äiti kertoi päivästä vasta siinä vaiheessa, kun kuuli, että tytär oli valittu mukaan.

”Oli outo olo. En ole tottunut, että saisin niin paljon huomiota”, Wenla Paananen muistaa tuolloin ajatelleensa.

Hän kuitenkin ymmärsi äidin viestin.

”Äiti halusi hemmotella mua ja näyttää, että välittää. Mulla on ollut masennusta seitsemältä luokalta lähtien. Olen nyt siitä aika hyvin parantunut”, Wenla Paananen kertoo ilmoittautumisen taustoista.

Hemmottelupäivän aamuna tunnelma oli jo korkealla.

”Aika paljon jännitti, mutta innoissani olin.”

Tapahtumat veivät mukanaan, ja Paananen kertoo, että studiokuvauksissa hän jo pystyi hyvin rentoutumaan. Myös kiitollisuus kasvoi päivän edetessä.

”Oli häkellyttävää ajatella, että niin moni oli siinä mukana ja antoi aikaansa. Kiitokset heille jokaiselle, ja äidille.”

Tapahtuma isompana kuin koskaan

Myös Kauneushoitola Onnenjyvän yrittäjä Taru Lappalainen muistelee päivää hyvillä mielin.

”Se oli tosi tunteikas päivä. Uskon, että se oli tärkeä myös tytön äidille. Hän näki, miten tytär hymyili sen päivän.”

Lappalainen järjesti tapahtuman ensimmäisen kerran jo vuonna 2014 omassa liikkeessään yhdessä Laura Korhosen kanssa. Seuraavan vuonna vetovastuun ottivat Tyylipisteen Sari Hänninen ja Päivi Pelkonen, ja mukana oli tuolloin puolenkymmentä yritystä.

Nyt järjestetty tapahtuma oli kolmas ja laajin koskaan – siihen lähti mukaan kymmenen yrittäjää.

”Täällä yrittäjät ovat ihania toisilleen. He lähtivät mukaan heti, kun kysyin. Täällä halutaan tukea toisia ja tehdä yhdessä hyvää”, Lappalainen näkee.

Yrittäjät laittoivat omille Facebook-sivuilleen yhteisen ilmoituksen. Niihin tuli yhteensä yli kolmekymmentä ”ilmiantoa” henkilöistä, joille soisi hemmottelupäivän. Lappalaisen mukaan he kaikki olisivat päivän ansainneet, mutta vain yksi oli valittava. Tällä kertaa se oli nuori.

”Toivon, että Wenla sai eväitä jatkaa elämäänsä eteenpäin ja että hän muistaisi, miten arvokas ja ihana tyttö hän on.”

Vaikka tapahtuman päätarkoitus onkin tehdä hyvää toiselle, sillä on myös myönteisiä sivuvaikutuksia.

”Tästä tulee itsellekin oikeasti hyvä mieli. Olisi kiva, jos muutkin ottaisi tästä kopin”, Lappalainen toivoo.

Annetaan hyvän kiertää -tapahtumapäivään osallistuivat seuraavat yritykset: FysioKulma Suonenjoki, Tmi Iida-Maria Pulkkinen, Kauneushoitola Onnenjyvä, Kauneushuone Pilke, Laura Paula Maria Photography, Studio Kuvakaari, Suonenjoen Tyylipiste, Ravintola Valkoapila, Kahvila Mestarinkulma ja Nenosen mansikkatila.

 

Teatteri Lumo lumoaa

Ilmaisutaito, musiikki ja erilaiset liikuntamuodot kiinnostavat kaikkein eniten Sisä-Savon kansalaisopiston tarjonnassa, mutta valinnanvaraa riittää kaikille.

Teatteri Lumo on Sisä-Savon kansalaisopiston mustan teatterin ryhmä. Musta teatteri on meillä melko tuntematon käsite, mutta se on yleinen taidemuoto muun muassa Tsekissä, missä toimii useita alan ammattilaisia.

Mustan teatterin ideana on, että näyttämö ja kaikki, minkä ei haluta näkyvän yleisölle, on mustaa. Myös näyttelijät ovat pukeutuneet mustiin, valoa heijastamattomiin vaatteisiin. Nuket, esineet ja osa esiintyjien asuista on käsitelty fluorosoivilla väreillä, jotka näkyvät ainoastaan ultraviolettivalossa.

Uudet teatteritilat Vanhamäen Ylissalissa

Sisä-Savon kansalaisopiston rehtori Kirsti Häkkinen on erittäin tyytyväinen uusiin teatteritiloihin.

Esko Paananen (vas.), Kirsti Häkkinen ja Nils Hedlund

“Vanha lukio jää pois käytöstä, kun uusi liikuntahalli valmistuu. Tämä teatteritila on aivan mahtava. Sen rakentamisesta kuuluu iso kiitos Nils (Nisse) Hedlundille ja Esko Paanaselle. Nämä miehet ovat aikaansa ja voimiaan säästämättä talkoovoimin rakentaneet tämän kaiken. Akustiset seinämateriaalit, nousevan katsomon ja koko tämän tilan”, hehkuttaa Häkkinen.

Nisse asuu Horontaipaleen kylällä Vesannolla ja sieltä hän on kulkenut teatteria rakentamassa. Nisse ja Esko ovat mustan teatterin perustajajäseniä.

“Olin alunperin harrastaja kuvataiteilija, Suonenjoelle minut toi Musta teatteri ja kun meidät häädettiin pois lukiolta, tuntui, että pakko on jotain tehdä. Teatterin rakentaminen on mielenkiintoinen haaste”, kertoo Nisse.

“Minä olen aina jotain rakentamassa ja eihän tästä voinut poiskaan jäädä”, toteaa Esko.

“Ohjaajan näkökulmasta tämä on aina niin hämmästyttävää, mitä pähkähullumpia ideoita keksitäänkään, nämä miehet toteuttaa ne, he ovat Loihtimo”, sanoo ohjaaja Annukka Nurmi.

Teatteri Lumon tämän keväinen produktio Lankapuodin Minna toi lavalle elämää ja elämyksiä Minna Canthin maailmasta varjoteatterin ja nukketeatterin keinoin ja perinteisesti näytellen, jossa myös musiikilla ja tanssilla oli tärkeä tehtävä. Se esitettiin seitsemän kertaa Lumon uudessa teatteritilassa. Mukana olivat Sisä-savon kansalaisopiston näyttelijät ja Rebekka Vuohelaisen ohjaama Showtanssiryhmä.

Yhteistyö Leppävirran kanssa kasvatti resursseja

Leppävirran liittyminen Sisä-Savon kansalaisopistoon toi kansalaisopistolle 5000 tuntia lisää opetusta.

“Leppävirta on Suonenjoen jälkeen isoin kunta, joka on mukana. Meillä on vuosittain nyt opetusta yhteensä 15 500 tuntia, henkilökuntaa on 12 ja tuntiopettajia on 120”, kertoo Häkkinen, “tämä mahdollisti myös ilmaisutaiteen opettaja Annukka Nurmen ja tanssin opettaja Rebekka Vuohelaisen vakinaistamisen, toki tämä on tuonut hallinnolle haasteita ja vuosi on ollut työläs, yksin Leppävirralla on 20 aktiivista kylää, se on rakenteeltaan hyvin erilainen kuin muut mukana olevat kunnat.”

Häkkinen iloitsee siitä, että soraääniä ei ole kuulunut vaan yhteistyö on sujunut hyvin.

“Meillä on hirveän hyvä porukka töissä, tämä on elämäni paras työpaikka. Meillä on joukko vahvoja asiantuntijoita, jotka keksivät uutta koko ajan. Uuden kurssitarjonnan suunnittelu on alkamassa ja 500 kurssia on ohjelmassa”, kertoo Häkkinen.

Kansalaisopisto on kaikille avoin

Sisä-Savon kansalaisopisto on avoin kaikille ja kursseille voi osallistua yli kuntarajojen. Kansalaisopisto järjestää alueen koulutus- ja kulttuuritarpeita tukevaa monipuolista ja hyvinvointia lisäävää yleissivistävää koulutus- ja harrastustoimintaa, ammatillista lisäkoulutusta sekä maksupalvelu- ja projektitoimintaa.

Musiikki ja liikunta ovat kestosuosikkeja. Ilmaisutaito on kasvattanut suosiotaan. Kansalaisopiston tarjonta on monipuolista kädentaidoista kielten opiskeluun kaiken ikäisille.

 

Kamarimusiikkia Kellarikalleriassa

Virolaissäveltäjien kamarimusiikki kuullaan Kellarikalleriassa ensi sunnuntaina.

Kuopion kamarimusiikkiseura ja Suonenjoen kaupunki järjestävät konsertin MENNEISYYDEN KAIKUJA  28.4. klo 15 Kellarikalleriassa Suonenjoella. Viulisti Sayaka Kinoshiro, huilisti Päivi Väisänen ja kitaristi Markku Laakso esittävät kolmen virolaissäveltäjän, Arvo Pärtin, René Eesperen ja Erkki-Sven Tüürin, teoksia.

Aikamme merkittävimpiin virolaissäveltäjiin kuuluva Arvo Pärt ammensi vaikutteita mm. keskiajasta ja hänen musiikkiaan kuvaillaan usein pelkistetyksi ja meditatiiviseksi. Pärtiltä konsertissa kuullaan viululla ja kitaralla 1970-luvulla sävelletyt teokset Fratres (veljet) ja myös useissa eri elokuvissa käytetty Spiegel im Spiegel (peili peilissä). René Eespere on saanut innoitusta barokista, vanhasta rituaalimusiikista ja minimalismista. Konsertissa häneltä kuullaan kaksi teosta 1990-luvulta: Trivium triolle ja Modus vivendi huilulle ja kitaralle. Konsertin päättää Erkki-Sven Tüürin vuonna 1994 säveltämä Drama huilulle, viululle ja kitaralle.

Konsertin muusikot ovat esiintyneet useissa eri kamarimusiikkikokoonpanoissa. Viulisti Sayaka Kinoshiro on syntyisin Japanista ja on valmistunut Toho Gakuen musiikkikorkea-koulun lisäksi Royal Academy of Musicista Englannista. Päivi Väisänen on suorittanut diplomitutkinnon Sibelius-Akatemiassa sekä huilunsoitosta että kamarimusiikista. Markku Laakso valmistui Sibelius-Akatemiasta vuonna 1996, jonka jälkeen hän täydensi opintojaan Oscar Ghiglian Baselin musiikkiakatemiassa 1997-2000.

 

Kellarikallerian toukokuu 6. – 31.5.2019

VALKEA SALI

Grafiikkaa, maalauksia ja pienoisveistoksia

Péter Kis

6.5. – 31.5.2019

Kellarikallerian Valkeassa salissa nähdään toukokuussa unkarilaisen Péter Kisin grafiikkaa, maalauksia ja pienoisveistoksia. Taiteilija kertoo urastaan näin:

”Varsinaista läpimurtoa merkitsi se, että pääsin kuparipiirrosten painajaksi Graafikkojen luovaan yhteisöön.

Nykyisin valmistelen piirustuksen oppikirjaa opiskelijoille ja opettajille perspektiivin kuvaamisen tärkeimmistä periaatteista. Perspektiivin tuntemus on välttämätöntä piirrosopin ymmärtämisessä.

Taiteellista luomistyötäni edeltävä ajanjakso on täynnä epäilystä ja epävarmuutta valmistautuessani työhön. Pystynkö ollenkaan ilmaisemaan ajatuksiani kuvataiteellani? Tällaisen prosessin lopuksi tulee vapautunut ja iloa tuottava työjakso, jolloin ”pitää vain tehdä”.

HARMAA SALI

Kosketa – Kuvataidetta pimeässä

Maijariitta Karhulahti & Anne Salmi

6.5. – 31.5.2019

Avajaiset 3.5. klo 18-20

Kosketa – kuvataidetta pimeässä on kuopiolasten taiteilijoiden Maijariitta Karhulahden ja Anne Salmen ensimmäinen yhteisnäyttely. Näyttelykokonaisuudessa tekijät haastavat sekä kuvataiteen esittämisen tapoja että omaa työskentelyään. Suonenjoen Kellarikalleriassa 6.5.- 31.5. esillä oleva näyttely koetaan kokonaan ilman näköaistia kosketellen, tunnustellen, haistaen sekä kuunnellen teoksia.

Taiteilijat ovat tavattavissa Kellarikalleriassa näyttelyn ripustuspäivinä 29.4-3.5. tai muuten sovitusti.

 

Parasta laatua

Botnia Print lupaa maailman parasta painolaatua ja tehdaspäällikkö Toni Klemola vakuuttaa seisovansa näiden sanojen takana.

Botnia Printin lehtipaino ainutlaatuinen Suomessa, sillä missään muussa painossa ei käytetä vedetöntä painotekniikkaa eli kuivaoffset-rotaatiota. Painotalosta lähtee päivittäin satoja tuhansia lehtiä ympäri Suomen ja muihinkin Pohjoismaihin.

Toni Klemola

Tehdaspäällikkö Toni Klemolan mukaan pieni organisaatio on ketterä ja ihmisillä on aikaa vastata asiakkaiden kysymyksiin ja palvella heitä. Botnia Printissä työskentelee 35 henkilöä.

“Lupaamme maailman parhaan painolaadun lisäksi parasta mahdollista palvelua. Kun Botnia Print eritytyi emoyhtiöstä kymmenen vuotta sitten, mietittiin ensin perinteisesti asiaa koneiden kautta, mutta aika nopeasti hoksattiin, että koneita voi hankkia kuka vaan, sopivien ja hyvien ihmisten löytäminen on haasteellisempaa, mutta siinä meillä on onnistuttu”, toteaa Klemola.

Ei vettä eikä kemiaa

Ympäristöarvot ohjaavat yrityksen toimintaa. Vedetön painoprosessi on perinteisiin painomenetelmiin verrattuna myös erittäin ympäristöystävällinen. Painaminen tapahtuu ilman kemikaaleja ja öljyä. Kun painojälki on ykkösluokkaista ensimmäisestä lehdestä lähtien, myös paperihävikki jää todella pieneksi.

“Painossamme käytetään alan viimeisintä teknologiaa, sen lisäksi, että se on ympäristöystävällistä, sen painojälki on laadukasta. Painossamme käytettävä paperi on pääsääntöisesti kotimaista keirrätyspaperia.”

Koska painoprosessissa ei käytetä lainkaan vettä, on painojälki perinteiseen offset-painamiseen verrattuna huomattavasti tarkempaa. Värien sävyt ovat puhtaita, kirkkaita ja tahraamattomia. BotniaPrint  painaa monipuolisesti erilaisia sanomalehtituotteita kuten aikakausilehtityyppisiä järjestöjen ja liittojen lehtiä sekä kaupallisia julkaisuja.

Myöskään painolevyjen valmistuksessa ei käytetä luonnolle haitallisia kemikaaleja. Painokone ei myöskään tarvitse öljyä toimiakseen. Ainoa kemikaaleja vaativa työosuus on painolevyjen tulostus. painolevyjä kuluu noin 200 000 kappaletta vuosittain.

Paperirullien kääreet, rullantumpit, sanomalehtimakulatuuri ja leikattavien lehtien reunaleike kuten myös käytetyt alumiiniset painopellit ja teräksiset raakelinterät käsitellään omina lajikkeina ja uusiokäytetään sataprosenttisesti.

Yritys palkittiin kansainvälisesti, kun se pääsi jäseneksi World Association of Newspapers and New Publishers WAN-IFRA laatuklubiin. Kyseessä on kansainvälisesti arvostetuin osoitus sanomalehtipainon tuotannon laadusta. Botnia Print on päässyt klubin jäseneksi nyt neljä kertaa ja jos se onnistuu viidennen kerran pääsemään mukaan,  siitä tulee pysyväisjäsen. Suomessa on 1-3 painotaloa, jotka ovat päässeet klubin jäseniksi.